Miehet haluavat seksiä useammin kuin naiset

Julkisessa keskustelussa nostetaan ajoittain esille väitteitä siitä, haluavatko miehet vai naiset seksiä useammin ja joutuvatko jotkut elämään seksuaalisessa puutteessa. Asiasta on nyt tuoretta tietoa suomalaisten seksuaalielämästä vuonna 2015 kerätystä FINSEX-tutkimuksesta. Yli 2000 vastaajalta kysyttiin, kumpi heidän parisuhteessaan halusi seksuaalista kanssakäymistä useammin. Vastauksia saattoi suhteuttaa tutkimuksen muihin kysymyksiin.

Tulosten mukaan vähän yli joka toisessa parisuhteessa mies oli seksiä useammin haluava puoliso ja nainen vastaavasti noin 15 prosentissa suhteista. Noin 30 prosentissa parisuhteista puolisot halusivat seksiä yhtä usein. Miesten ja naisten vastaukset parisuhteista sopivat keskenään hyvin yhteen. Miehet pitivät itseään vähän useammin seksiä enemmän haluavana osapuolena kuin naiset vastaavasti omia kumppaneitaan. 

Suomalaisissa parisuhteissa halujen tasatahtisuus on siten epätyypillistä. Halujen ollessa epätasapainossa, useammin haluava oli 3–4 kertaa useammin mies kuin nainen. Tämä sukupuolten ero oli suunnilleen yhtä suuri kaikissa ikäryhmissä. Ainoa poikkeus tästä olivat parikymppiset naiset, jotka raportoivat muita useammin molemminpuolisesta halusta. Nämä olivat tavallisesti korkeintaan pari vuotta kestäneitä suhteita. 

Yhdyntää useammin haluava parisuhteen osapuoli oli harvoin ollut seksin määrään tyytyväinen. Seksuaalista kanssakäymistä kumppaniaan useammin haluavista miehistä vain joka viides ja vastaavasti naisista joka kymmenes oli pitänyt parisuhteensa yhdyntämäärää sopivana. Jos sen sijaan kumppanit olivat halunneet yhdyntää yhtä usein, tai sitten kumppani oli halunnut yhdyntöjä useammin, niin kaksi kolmasosaa miehistä ja yli puolet naisista oli kokenut parisuhteensa yhdyntämäärän sopivaksi. Jos kumppani siis halusi yhdyntöjä useammin, niin sillä ei ollut yhteyttä siihen oliko itse tyytyväinen parisuhteen yhdyntöjen määrään. Tosin noin kymmenesosa naisista, joiden puoliso halusi yhdyntää useammin, olisi halunnut kokea niitä harvemmin.

Niistä parisuhteissa, joissa puoliso oli seksiä useammin haluava osapuoli, naisista 66 prosenttia ja miehistä 40 prosenttia kertoi kokeneensa ainakin melko usein oman halunsa puutetta. Oman halun puute oli siten epäilemättä vaikuttanut siihen, että kumppanista oli tullut parisuhteen enemmän haluava osapuoli. Jos itse oli halunnut yhdyntää puolisoaan useammin, tai molemmat olivat halunneet yhdyntää yhtä usein, niin naisista joka viides ja miehistä joka kymmenes oli kokenut melko usein oman halunsa puutetta. Kumppaniaan useammin yhdyntää haluava voi siten itsekin tuntea ajoittain halun puutetta.

Miesten mieluisin yhdyntämäärä ei suuresti vaihdellut sen mukaan kumpi parisuhteessa oli halunnut seksiä useammin. Miehistä kaksi kolmasosaa olisi halunnut yhdyntää ainakin kahdesti viikossa, keskimäärin 10–11 kertaa kuukaudessa. Niissä parisuhteissa, joissa nainen halusi yhdyntää useammin, tämä osuus oli vain lievästi alempi. Kun nainen kertoi halunneensa seksiä useammin kuin puolisonsa, niin heistä 57 prosenttia halusi yhdyntää ainakin kaksi kertaa viikossa, keskimäärin 10 yhdyntää kuukaudessa. Jos sen sijaan naisen puoliso oli halunnut seksiä useammin, niin näistä naisista vain 35 prosenttia halusi yhdyntää vähintään kahdesti viikossa, keskimäärin 5,5 yhdyntää kuukaudessa. Kumppaniaan harvemmin haluavista naisista joka toiselle olisi riittänyt yhdyntä harvemmin kuin kerran viikossa.

Kun mies oli halunnut yhdyntää naista useammin, niin se oli siis usein liittynyt naisen selvästikin keskimääräistä vähäisempään yhdyntähaluun, myös muihin naisiin verrattuna. Kun taas nainen oli suhteen useammin haluava osapuoli, niin tämä ei tavallisesti liittynyt miehen keskimääräistä pienempään seksihaluun. Näissä suhteissa naisten ja miesten mieluisimmissa yhdyntämäärissä ei itse asiassa ollut eroa. Mikä siis oli pidätellyt näitä miehiä toteuttamasta omaa toivettaan ja vastaamaan puolison useammin tekemiin seksuaalisiin aloitteisiin?

Sama tulos tuli esille myös kysyttäessä, kuinka usein vastaajat tunsivat seksuaalista halua. Miehet raportoivat seksuaalista halua yhtä usein riippumatta siitä olivatko he halunneet seksuaalista kanssakäymistä parisuhteessaan kumppaniaan useammin, yhtä usein kuin kumppani, tai oliko kumppani halunnut sitä useammin. Naisilla sen sijaan oli merkittävä ero halun tuntemisessa sen mukaan oliko hän halunnut seksiä yhtä usein kuin kumppani.

Kun parisuhteessa oli haluttu seksiä yhtä usein tai nainen oli ollut suhteen useammin haluava osapuoli, niin naisista kaksi kolmasosaa tunsi halua ainakin muutaman kerran viikossa. Jos mies sen sijaan oli suhteessa seksiä useammin haluava osapuoli, niin vain kolmasosa naisista oli tuntenut halua ainakin muutaman kerran viikossa. Puolisoaan harvemmin seksiä haluavista naisista lähes puolet tunsi halua harvemmin kuin kerran viikossa. Miehestä näyttää siis sangen usein tulleen suhteen enemmän haluava osapuoli siksi, että hänen puolisonsa seksuaalinen halu on ollut tavallista pienempi.

Tutkimuksessa kysyttiin vastaajilta myös mielipidettä ”Kummalla mielestänne on aikuisena voimakkaampi sukupuolivietti, miehellä vai naisella?” Miehen vietin arvioi voimakkaammaksi noin 55 prosenttia, yhtä voimakkaaksi 40 prosenttia ja naisen voimakkaammaksi 5 prosenttia. Miesten ja naisten käsitykset olivat hyvin samanlaisia. Näillä näkemyksillä oli melko merkittävä yhteys siihen, kumpi omassa parisuhteessa oli halunnut seksiä useammin. Jos mies oli halunnut seksiä useammin, niin neljä viidesosaa sekä miehistä että naisista piti miehen seksuaaliviettiä voimakkaampana. Sen sijaan, jos nainen oli halunnut seksiä useammin, niin vain 15 prosenttia miehistä ja 20 prosenttia naisista piti naisen viettiä voimakkaampana. Naisen ilmaisemalla seksuaalisella halualla oli siten yllättävän vähän vaikutusta sukupuolten yleisempiin käsityksiin naisten ja miesten seksuaalisista tarpeista.

Kuinka usein tunnetaan seksuaalista halua ja mikä on mieluisin yhdyntämäärä

Tutkimuksessa kysyttiin kuinka usein vastaajat tuntevat seksuaalista halua. Miehet raportoivat halua huomattavasti naisia useammin. Miehistä 39 prosenttia ja naisista 12 tunsi halua ainakin kerran päivässä. Muutaman kerran viikossa halua tunsi 77 prosenttia miehistä ja 46 prosenttia naisista. Naisista 40 prosenttia tunsi halua harvemmin kuin kerran viikossa, mutta miehistä vain 12 prosenttia. Naisista 9 prosenttia ja miehistä kaksi prosenttia ei tuntenut lainkaan seksuaalista halua.

Seksuaalisen halun tuntemisella oli yhteyksiä vastaajien ikään. Esimerkiksi nuorista miehistä yli puolet tunsi halua ainakin kerran päivässä ja noin 90 prosenttia ainakin muutaman kerran viikossa. Yli 65-vuotiaista miehistä ainakin kerran päivässä halua tunsi vastaavasti noin kymmenesosa ja ainakin muutaman kerran viikossa vajaa puolet. Nuorista naisista joka viides tunsi halua ainakin kerran päivässä ja noin 70 prosenttia ainakin muutaman kerran viikossa. Yli 65-vuotiailla naisilla nämä osuudet olivat vain kaksi prosenttia ja 16 prosenttia. Tämän ikäryhmän naisista joka neljäs raportoi, että ei ollut tuntenut halua lainkaan. Saman ikäisistä miehistä näin ilmoitti vain kaksi prosenttia.

Vastaajilta kysyttiin kuinka usein he mieluiten olisivat sukupuoliyhteydessä, jos voisivat sen aivan omin päin ratkaista. Vastaukset tähän kysymykseen muistuttivat paljolti edellä todettuja miesten ja naisten sekä eri ikäryhmien eroja seksuaalisen halun tuntemisessa. Kaikista miehistä 69 prosenttia ja naisista 47 prosenttia olisi halunnut yhdyntää vähintään kahdesti viikossa. Vähintään kerran viikossa yhdyntää kaipasi 85 prosenttia ja 65 prosenttia naisista.

Nuorilla oli enemmän yhdyntätoiveita kuin vanhemmilla. Nuorista miehistä noin 90 prosenttia olisi halunnut yhdyntää ainakin kaksi kertaa viikossa. Parikymppisistä naisista yhdyntää halusi näin usein neljä viidestä ja kolmikymppisistä kaksi kolmasosaa. Kuusikymppisistä miehistä kaksi kolmasosaa ja seitsemänkymppisistä kolmasosa haluaisi yhdyntää ainakin kahdesti viikossa. Vastaavan ikäisillä naisilla nämä luvut olivat tuntuvasti alemmat eli 28 prosentti ja 15 prosenttia. Vanhimmassa ikäryhmässä (65–74 vuotta) kaksi kolmasosaa naisista ja kolmasosa miehistä olisi tyytynyt yhdyntään harvemmin kuin kerran viikossa.

Seksuaalinen halu ja mieluinen yhdyntämäärä tarkoittavat monille samoja asioita. Kun verrataan kuinka usein ihmiset olivat kertoneet tuntevansa seksuaalista halua ja mikä olisi heidän mieluisin yhdyntämääränsä, niin suunnilleen joka toinen mies ja nainen raportoivat nämä määrät yhtä suurina. Seksuaalisen halun esiintyvyys rinnastui siten mieluisaksi koettuun yhdyntämäärään. Miehillä nämä halun tyypit poikkesivat toisistaan useammin kuin naisilla. Melkein puolet miehistä toivoi yhdyntöjä harvemmin kuin he kertoivat tuntevansa seksuaalista halua. Naisilla vastaava osuus oli vain viidesosa.

Miehistä reilu kymmenesosa toivoi yhdyntöjä useammin kuin, mitä he tunsivat seksuaalista halua. Naisilla tämä osuus oli noin kolmasosa. Miehet siis mieltävät seksuaalisen halun käsitteen usein monipuolisempana kuin pelkkänä yhdyntähaluna, kun taas monet naiset eivät aina yhdistä edes yhdyntähaluaan tuntemaansa seksuaaliseen haluun. Osalla näistä naisista omaa mieluista yhdyntämäärää saattaa motivoida heidän kumppaninsa ilmaisema yhdyntähalu.

Kuinka monet elävät ”seksuaalisessa puutteessa”?

Useimmat ihmiset olivat tunteneet seksuaalista halua useammin kuin heillä oli ollut yhdyntöjä. Miehistä 83 prosentilla ja naisista 61 prosentilla oli ollut tämä tilanne.  Näistä miehistä enemmän kuin joka toisella ja vastaavista naisista joka kolmannella ero seksuaalisen halun tuntemisen ja yhdyntämäärän välillä oli hyvin suuri. Naisista joka neljännellä ja miehistä 13 prosentilla oli ollut halua yhtä usein kuin heillä oli ollut yhdyntöjä. He olivat siis voineet toteuttaa erittäin hyvin seksuaaliset toiveensa. Naisista 14 prosentilla ja miehistä neljällä prosentilla on ollut yhdyntöjä useammin kuin he ovat tunteneet seksuaalista halua. He olivat epäilemättä ryhtyneet näihin yhdyntöihin kumppaninsa toiveiden vuoksi.

Edellä olevien lukujen perusteella miehet elivät merkittävästi naisia useammin ”seksuaalisessa puutteessa”. Suunnilleen joka toinen mies oli tuntenut seksuaalista halua merkittävästi useammin kuin heillä oli ollut yhdyntöjä, naisista vastaavasti suunnilleen joka viides. Naisista toisaalta reilu kymmenesosa oli ryhtynyt yhdyntöihin, vaikka siihen ei olisi ollut erityisempää halua. Jotkut näistä naisista olivat kuitenkin pitäneet merkittävästikin nautinnon tuottamisesta kumppanilleen.

Seuraavaksi verrataan vastaajien mieluisimmaksi ilmoittamaa yhdyntämäärää heidän toteutuneeseen yhdyntämääräänsä. Miehillä on näiden asioiden välillä kaikissa ikäryhmissä merkittävästi suurempi ero kuin naisilla. Nuorilla miehillä ero mieluisan ja toteutuneen yhdyntämäärän välillä oli jopa nelinkertainen ja keski-iässäkin ero oli kolminkertainen, eläkeikäisillä kaksinkertainen. Alle 35-vuotiailla naisilla vastaava ero oli yli kaksinkertainen ja keski-ikäisillä naisisilla kaksikertainen. Ero mieluisan yhdyntämäärän ja toteutuneiden yhdyntöjen välillä pieneni tästä vähän vanhemmilla naisilla, mutta se oli merkittävä vielä eläkeikäisilläkin.

Miehistä neljällä viidestä ja naisista kahdella kolmesta oli ollut vähemmän yhdyntöjä kuin he mieluiten olisivat kokeneet. Näistä miehistä 60 prosentilla (eli joka toisella kaikista miehistä) ja naisista joka toisella (eli kaikista naisista joka neljännellä) yhdyntätoiveet olivat merkittävästi suuremmat kuin he käytännössä olivat kokeneet. Joka neljännellä naisella ja vajaalla viidesosalla miehistä oli ollut yhdyntöjä suunnilleen yhtä usein kuin he mieluiten toivoivat. Heillä siis meni seksuaaliasioissa hyvin. Naisista kymmenesosalla ja miehistä kahdella prosentilla oli ollut yhdyntöjä enemmän kuin he mieluiten olisivat halunneet. He olivat olleet joustavia kumppaninsa seksuaalisen halun suhteen.  

Kuinka tyytyväisiä toteutuneen seksin määrään?

Sekä miehillä että naisilla yhdyntöjensä määrän sopivaksi nykyisessä parisuhteessaan arvioineiden vastaajien osuus oli laskenut vuodesta 2007 ja se oli samalla alhaisin vuoden 1992 jälkeen. Miehistä yhdyntöjen määrää piti sopivana 40 prosenttia ja naisista 48 prosenttia. Useampia yhdyntöjä kaipasi 59 prosenttia miehistä ja 45 prosenttia naisista. Miehillä tämä osuus oli kasvanut 15 prosenttiyksikköä ja naisilla 26 prosenttiyksikköä vuodesta 1992. Entistä useampia yhdyntöjä parisuhteessaan haluavien osuus oli siis kasvanut merkittävästi vuoteen 2015 mennessä.  

Miehillä ikä liittyi melko vähän siihen kaivattiinko yhdyntöjä nykyisessä parisuhteessa useammin. Nuorimmat ja vanhimmat miehet toivoivat niitä hieman muita miehiä harvemmin. Yli 55-vuotiailla miehillä toiveet useammista yhdynnöistä olivat ajan saatossa lisääntyneet merkittävästi. Noin viidesosa miehistä olisi halunnut seksiä merkittävästi useammin.

Naisilla useammin seksiä parisuhteessaan haluavien osuus oli kasvanut hyvin merkittävästi 1990-luvun jälkeen kaikissa ikäryhmissä ja vuoden 2007 jälkeen erityisesti keski-ikäisillä naisilla. Useammin seksiä toivovien yli 55-vuotiaiden naisten osuus oli lisääntynyt (15 prosenttiyksikköä) vuoden 2007 jälkeen ja jopa korkeammalle kuin sitä nuoremmilla naisilla. Tämän iän on nyt saavuttanut sukupolvi, jolle seksuaalinen aktiivisuus on merkittävämpi asia kuin edeltäneelle sukupolvelle.

Tyytyväisyys toteutuneen seksin määrään oli molemmilla sukupuolilla sitä suurempi mitä useammin yhdyntöjä oli koettu. Noin kaksi kolmasosaa miehistä ja noin 70 prosenttia naisista, joilla oli ollut ainakin kaksi yhdyntää viikossa, oli pitänyt tätä yhdyntöjensä määrää sopivana. Loput näin usein yhdynnöissä olleista olisivat halunneet yhdyntöjä vielä tätä useammin. Jos yhdyntöjä oli ollut harvemmin kuin kerran viikossa, niiden määrää piti sopivana vain noin viidesosa miehistä ja noin kolmasosa naisista. Noin neljäsosa heistäkin, joilla ei ollut yhtään yhdyntää viimeisen vuoden aikana, oli pitänyt tilannetta sopivana. 

Harvemmin kuin kerran kuukaudessa yhdynnässä olleista miehistä noin 40 prosenttia ja naisista noin 30 prosenttia olisi halunnut yhdyntöjä selvästi useammin. Toisaalta näin harvoin yhdynnöissä olleista naisista reilu kymmenesosa olisi halunnut niitä vielä tätäkin harvemmin. Miehistä hyvin harvat toivoivat harvemmin yhdyntöjä kuin heillä oli ollut.

Seksuaalisen halun puute ja yhdyntäaktiivisuus

Seksuaalisen halun puutteella on ollut merkittävä vaikutus toteutuneiden yhdyntöjen määrään. Tutkimuksen vastaajilta kysyttiin siksi, onko heillä viimeisen vuoden aikana ollut ongelmana oman seksuaalisen halun puutetta, ja jos kyllä, kuinka usein (vaihtoehdot olivat erittäin usein, melko usein, melko harvoin, ei lainkaan)? Jos vastaaja oli raportoinut kokeneensa halun puutetta ainakin melko usein, niin tämä tulkittiin merkittäväksi halun puutteeksi.

Melko usein seksuaalisen halun puutetta kertoi kokeneensa vuonna 2015 42 prosenttia naisista ja 15 prosenttia miehistä.  Halun puute oli ollut naisilla lähes kolme kertaa yleisempää kuin miehillä. Erittäin usein halun puutetta oli ollut naisista 16 prosentilla ja miehistä kolmella prosentilla. Miehistä 41 prosenttia ja naisista 22 prosenttia puolestaan ilmoitti, että heillä ei ollut esiintynyt halun puutetta lainkaan.

Seksuaalisen halun puute on lisääntynyt tutkimuskerrasta toiseen. Vuoden 1992 jälkeen melko usein halun puutetta kokevien osuus oli kasvanut naisilla 14 ja miehillä 7 prosenttiyksikköä. Halun puute oli lisääntynyt varsinkin avio- ja avoliitoissa olleilla naisilla. Joka toinen avioliitossa ollut nainen raportoi kokevansa melko usein seksuaalisen halun puutetta. Miehillä vastaava osuus oli kolme kertaa pienempi.  Näin yleisenä koettu halun puute aiheuttaa epäilemättä haasteita parisuhteiden seksuaaliselle vuorovaikutukselle ja ongelmia sen osapuolten seksuaaliselle tyytyväisyydelle.

Seksuaalisen halun puute on vaihdellut melko vähän eri-ikäisillä ihmisillä ja eripituisissa parisuhteissa.  Naisten joukossa, 20-vuotiaita lukuun ottamatta, melko usein halun puutteesta raportoineiden osuus vaihteli eri ikäryhmissä 40–50 prosentin välillä. Miehillä se vaihteli 10–20 prosentin välillä. Nuorimmilla naisilla sekä korkeintaan pari vuotta kestäneissä parisuhteissa osuus oli noin 20 prosenttia. Vuonna 2015 melko usein koetun seksuaalisen halun puute oli jonkin verran entistä yleisempää kaikissa parisuhteissa.

Naisten käsitys oman kumppanin seksuaalisen halun puutteesta vastasi vuonna 2015 hyvin sitä, mitä naisten kumppanit olivat raportoineet oman halunsa puutteesta. Näin on ollut aiemmillakin tutkimuskerroilla. Miehet olivat sen sijaan raportoineet merkittävästi vähemmän kumppaninsa halun puutetta verrattuna siihen, mitä naiset olivat raportoineet oman halunsa puutetta. Vuonna 2015 miehistä 26 prosenttia kertoi, että heidän puolisollaan oli ollut melko usein seksuaalisen halun puutetta. Naisista 42 prosenttia oli kertonut vastaavasta halun puutteesta. Näiden lukujen vertailun perusteella vaikuttaa siltä, että naiset olivat useasti jättäneet kertomatta kumppanilleen halunsa puutteesta.

Seksuaalisen halun puutteesta raportoivilla oli ollut muita vähemmän yhdyntöjä. Niistä miehistä, jotka kertoivat, että heillä oli seksuaalisen halun puutetta erittäin usein, kolmella neljästä ei ollut yhdyntää viimeisen kuukauden aikana (joka toisella ei edes viimeisen vuoden aikana). Naisilla vastaava osuus oli alhaisempi, 60 prosenttia. Melko usein halun puutetta kokeneista miehistä ja naisista noin 70 prosentilla ei ollut yhtään yhdyntää viimeisen viikon aikana. Vaikka mies tai nainen ei olisikaan raportoinut halunsa puutteesta, niin silti heistä joka toisella ei ollut yhdyntää viimeisen viikon aikana. Keskimääräistä harvatahtisemmat yhdynnät eivät näissä tapauksissa johtuneet halun puutteesta. Niistä miehistä ja naisista, joilla itsellään tai jonka kumppanilla ei ollut lainkaan halun puutetta, noin 30 prosenttia oli ollut yhdynnässä useita kertoja viikossa.

Jos naisen mieskumppanilla oli ollut halun puutetta erittäin usein, niin joka toisella naisella ei ollut yhtään yhdyntää edes viimeisen vuoden aikana. Tämä vastaa tulosta miesten raportoimasta omasta halun puutteestaan. Miehen vahvemmalla halun puutteella on ollut siten hyvin määräävä vaikutus siihen onko parisuhteessa ollut yhdyntöjä. Jos mieskumppanilla oli halun puutetta melko usein, niin 90 prosentilla naisista ei ollut yhdyntää viimeisen viikon aikana.

Myös naisen halun puutteella oli kuitenkin ollut merkittävä yhteys miesten yhdyntäkokemuksiin. Jos naiskumppanilla oli ollut erittäin usein seksuaalisen halun puutetta, niin vain hyvin harvoilla heistä oli ollut yhdyntä viimeisen viikon aikana. Siinäkin tapauksessa, että naiskumppanilla oli ollut halun puutetta melko usein, kolmella miehellä neljästä ei ollut yhdyntää viimeisen viikon aikana. Naisten halun puutteella oli siten vähän lievempi yhteys parin toteutuneisiin yhdyntöihin verrattuna miesten halun puutteeseen.

Halun puutteen yhteys mieluisimpaan yhdyntämäärään

Oman seksuaalisen halun puutteella on ollut luonnollisesti selvä yhteys itselle mieluisimmaksi koettuun yhdyntöjen määrään. Erittäin usein halun puutetta raportoineista naisista noin 70 prosenttia ja miehistä lähes puolet kaipasi yhdyntöjä harvemmin kuin kerran viikossa (näistä naisista joka neljäs ei kaivannut niitä lainkaan). Melko usein halun puutetta raportoineista naisista 40 prosenttia ja vastaavista miehistä joka kolmas piti mieluisana yhdyntöjä harvemmin kuin kerran viikossa.

Jos vastaajalla ei ollut halun puutetta, niin vain viidesosa naisista ja joka kymmenes mies piti mieluisana harvemmin kuin kerran viikossa toteutuvia yhdyntöjä. Näissä tapauksissa 80 prosenttia miehistä ja 70 prosenttia naisista halusi mieluiten useita yhdyntöjä viikossa. Kun halun puutetta ei ollut, niin joka neljäs halusi yhdyntöjä jopa joka päivä tai useamminkin.

Kumppanin seksuaalisella halulla oli erilainen yhteys miesten ja naisten parhaana pitämään yhdyntämäärään. Miehillä kumppanin seksuaalisen halun puutteella ei ollut yhteyttä siihen, kuinka usein he itse mieluiten halusivat olla yhdynnässä. Naiset sen sijaan toivoivat yhdyntöjä harvemmin, jos heidän kumppanillaan oli useammin halun puutetta. Jos kumppanilla ei ollut halun puutetta, niin joka toiselle naisista olisi riittänyt korkeintaan yhdyntä viikossa. Jos kumppanilla sen sijaan oli erittäin usein halun puutetta, niin vastaava naisten osuus oli neljä viidesosaa. Naisten yhdyntätoiveet siis sopivat näissä tapauksissa melko hyvin heidän kumppaninsa vähäiseen haluun.

Vastaava yhteys oli todettavissa myös toisinpäin. Vähintään kahta yhdyntää viikossa mieluisimpana pitäneistä naisista 10 – 20 prosenttia oli kokenut melko usein seksuaalisen halun puutetta. Halun puutetta raportoivat jopa jotkut päivittäistä yhdyntää itselleen parhaana pitäneet naiset. Tämä oli hyvin erilaista halun puutetta kuin niillä naisilla, jotka olivat mieluiten kokonaan ilman yhdyntöjä. Halun puute oli huomattavan yleistä naisilla, jotka toivoivat mieluiten vähemmän yhdyntöjä kuin kerran viikossa. Heistä noin neljä viidesosaa koki melko usein halun puutetta. Jos nainen ei toivonut yhdyntöjä lainkaan, niin heistä 70 prosenttia kertoi kokevansa halun puutetta erittäin usein.

Miehilläkin oli merkittävä yhteys mieluisimman yhdyntämäärän ja oman halun puutteen välillä. Yhdyntöjä ainakin kahdesti viikossa mieluusti toivovista miehistä vain noin viisi prosenttia oli kokenut halun puutetta ainakin melko usein. Toisaalta yhdyntöjä korkeintaan kerran kuukaudessa parhaana pitäneistä miehistä noin puolet oli kokenut halun puutetta ainakin melko usein ja noin neljäsosa erittäin usein. Suhteessa mieluisana pidettyyn yhdyntämäärään naiset kokivat siis kaikissa tapauksissa miehiä useammin halun puutetta. Miehillä yhteys toivotun yhdyntämäärän ja oman halun puutteen välillä oli suoraviivaisempi kuin naisilla. Naisilla yhdyntätoiveet olivat jonkin verran suuremmat kuin heidän ilmoittamansa halun puutteen perusteella olisi voinut olettaa.

Kiinnostava havainto oli se, että seksuaalisen halun puutteella ei ollut kummallakaan sukupuolella mitään yhteyttä siihen haluaisiko henkilö lisää yhdyntöjä nykyisessä parisuhteessaan. Lisää yhdyntöjä kaipaavista naisista 45 prosenttia ja miehistä 15 prosenttia oli kokenut melko usein seksuaalisen halun puutetta. Tämä kertoo siitä, että halun puute on ollut tavallisesti hetkellinen tunne, joka on vuorotellut ajoittaisen haluamisen kanssa. Monet myös olisivat halunneet haluta useammin, mutta se ei ollut jostakin syystä onnistunut toivotulla tavalla.

 

Lisätietoja: 

Osmo Kontula, tutkimusprofessori
Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto
0405827369