(Klikkaa kuviota nähdäksesi sen suurempana. Kuvio avautuu uuteen ikkunaan.)

Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2011 lopussa Suomen 1,1 miljoonalla lapsella oli keskimäärin 2,9 isovanhempaa väestössä. Vuonna 2005 vastaava luku oli 2,8. Isovanhempien määrän kasvuun on vaikuttanut eliniän piteneminen, jonka myötä yhä useammalla lapsella on ainakin joku isovanhemmista elossa. Isovanhemmilla ja lapsenlapsilla on myös yhä enemmän yhteisiä elinvuosia jaettavanaan. Tilastot aliarvioivat hieman isovanhempien määrää, sillä tarkasteluissa ei ole mukana lasten ulkomailla asuvia isovanhempia. Lisäksi lapsilla voi olla uusperheen myötä saatuja uusisovanhempia sekä sosiaalisia isovanhempia, missä isovanhemmuus ei rajoitu vain biologisiin lapsenlapsiin.

Kuviossa 1 on esitetty lapset iän ja Suomen väestössä olevien isovanhempien määrän mukaan vuonna 2011. Kaikki neljä isovanhempaa oli 39 prosentilla alaikäisistä lapsista. Kolme isovanhempaa oli 29 prosentilla ja kaksi isovanhempaa 19 prosentilla lapsista. Kahdeksalla prosentilla lapsista oli vain yksi isovanhempi ja kuudella prosentilla ei ainuttakaan isovanhempaa väestössä. Määrä vaihtelee luonnollisesti lapsen iän mukaan: alle vuoden ikäisistä lapsista 58 prosentilla oli tarkasteluajankohtana väestössä kaikki neljä isovanhempaa, kun taas 17-vuotiaista neljä isovanhempaa oli enää 17 prosentilla. Vastaavasti vauvoista neljällä prosentilla ja 17-vuotiaista 11 prosentilla ei ollut yhtään isovanhempaa väestössä.

Kuusikymmentävuotiaista miehistä puolet on alaikäisten lasten isoisiä. Samanikäisistä naisista jo lähes 60 prosenttia on alle 18-vuotiaiden isoäitejä. Korkeimmillaan Isoäitien osuus on 66–69-vuotiailla naisilla, joista alaikäisten lasten isoäitejä on 68 prosenttia. Vastaavasti isoisien osuus on korkeimmillaan 70-vuotialla miehillä, joista 67 prosenttia on alaikäisten isoisiä. (Kuvio 2.)

Koonnut Väestöntutkimuslaitos  / Inka Pelkonen