(Klikkaa kuviota nähdäksesi sen suurempana. Kuvio aukeaa uuteen ikkunaan.)

Tilastoidessa uusperheellä tarkoitetaan perhettä, jossa on vähintään yksi alaikäinen vain toisen puolison lapsi. Arkikielessä käsitettä käytetään väljemminkin liittyen perheisiin, joissa aikuisilla on ollut aikaisempia liittoja joihin on syntynyt lapsia. On myös muistettavaa, että tilastoissa lapsi määritellään ja lasketaan kuuluvaksi vain yhteen kotitalouteen vaikka hän tosiasiallisesti asuisikin kahdessa taloudessa.

Tilastokeskuksen mukaan uusperheitä oli vuonna 2014 Suomessa 52 207 kappaletta, mikä on 9 prosenttia kaikista lapsiperheistä. Määrä on kasvanut hitaasti 1990-luvulta lähtien, jolloin uusperheitä alettiin tilastoida. Viimeiset vuodet uusperheiden määrä ja osuus lapsiperheistä on pysytellyt samana. Uusperheessä elävien alle 18-vuotiaiden lasten osuus oli 10,3 prosenttia kaikista lapsista vuonna 2014.

Uusperheistä 45,7 prosenttia on sellaisia, joissa on vain äidin tuomia lapsia. Toiseksi yleisin uusperhetyyppi on äidin lasten ja uusperheen vanhempien yhteisten lasten muodostama perhe, joita on 38,6 prosenttia. Noin kymmenessä prosentissa uusperheistä on isän lapsia. Näistä uusperheistä 6,0 prosentissa oli vain isän lapsia sekä 4,3 prosentissa sekä isän lapsia että yhteisiä lapsia. Hieman alle neljä prosenttia uusperheistä on perheitä, joissa on sekä äidin että isän lapsia. Sen sijaan äidin, isän ja yhteisten lasten yhdistelmä on melko harvinainen. (Taulukko) Vaikka uusperheissä yleisimmin asuukin vakituisesti äidin lapsia, voi uusperheen arkeen kuulua myös isän vakituisesti toisaalla asuvia lapsia.

Koonnut Väestöntutkimuslaitos / Heini Väisänen

Päivittänyt Väestöntutkimuslaitos/ Tiina Helamaa