Kuva: Osmo Penna

 

Jos isovanhempien osallistumisaktiviteettia lapsiperheen elämään ajatellaan janalla, olisivat janan ääripäät:

Kumpikaan janan kärjistetyistä ääripäistä, täydellinen osallistumattomuus tai tilannetajuton tunkeutuminen eivät yleensä toimi kovin hyvin - ja aiheuttavat usein tyytymättömyyttä niin isovanhemmissa kuin lapsiperheissäkin. Marja Hintikka kirjoittaa yle.fi blogissaan kadehtivansa niitä pikkulapsiperheitä, joiden isovanhemmat asuvat lähellä.

Olin välillä niin uupunut, että luulin romahtavani. Siinä tilanteessa mikään ei olisi tuntunut paremmalta kuin rauhoittavia sanoja lausuva mummo tai vaari, joka olisi tuonut ruokaa ja ottanut lapset hetkeksi syliinsä. Todennut, että kaikki järjestyy. Kammottavassa väsymyksessäni en kuitenkaan osannut pyytää apua keneltäkään, vaikka olisin sitä kipeästi tarvinnut.”

Toisessa ääripäässä B ovat ne aikuiset lapset, jotka eivät ole pystyneet asettamaan tasavertaisten aikuisten välisiä rajoja omien vanhempiensa kanssa. Isovanhemmat saattavat tulla omilla avaimillaan ja ilmoittamatta päivittäisille vierailulle, tutkia kodin laatikostoja, lukea posteja ja soitella jatkuvasti pienestäkin asiasta. Isovanhempi elää silloin omien aikuisten lastensa elämää, eikä omaansa. Isovanhemman omasta elämästä saattaa puuttua kiinnostuksen kohteita, esimerkiksi ihka omia harrastuksia, jolloin kaikki tarmo ja mielenkiinto suunnataan lapsenlapsen perheeseen. Näissä tilanteissa tyypillisesti anoppi-miniä suhteet kärjistyvät.

 

Kuva:Pixabay

 

Jotkut isovanhemmat toimivat jopa päivittäin lastenhoitoapuna. Nämä ratkaisut on yleensä etukäteen yhdessä suunniteltu ja pelisäännöt sovittu. Päivittäistä lastenhoitoapua tarjoavan isovanhemman kannattaa kuulostella kuitenkin herkin tuntosarvin omaa fyysistä ja psyykkistä jaksamistaan. Jos tunnistaa mielialansa muuttuvan ärtyneen uhrautuvaksi tai olevansa hoitopäivän jälkeen lopen uupunut, kannattaa miettiä, mikä voisi olla itselle sopiva määrä hoitoapua.

 

Kuva:Pixabay

 

Joskus yhteydenpidon taustalla vaikuttavat sukupolvien tulehtuneet välit. Isovanhempi ei saa olla tekemisissä lapsenlapsensa kanssa, eikä pääse tutustumaan häneen, vaikka isovanhemmalla olisi siihen kaikki edellytykset. Joskus isovanhempi ja lapsenlapsi asuvat satojen tai jopa tuhansien kilometrien päässä toisistaan ja jäävät harvojen tapaamisten vuoksi etäisiksi. Isovanhempi voi olla myös iäkäs tai sairas. Isovanhempi voi myös sanoa täyttäneensä jo oman kasvatusvastuunsa hoidettuaan omat lapsensa aikuisiksi, eikä tunne tarvetta tai koe vastuukseen luoda suhdetta lapsenlapseensa.


Kahdeksan isovanhempaa kymmenestä on osallistunut kuluneen vuoden aikana lapsenlapsen hoitoon. Jokaisen lapsiperheen ja isovanhemman tilanne on omanlaisensa. Vain tuntemalla omat voimavaransa ja rajallisuutensa – ja niiden mukaisesti hoitoapua antamalla jokainen isovanhempi voi löytää itselle sopivan tavan ja määrän olla mukana lapsenlapsen perheen elämässä.