Ruotsinkielisten hedelmällisyys hieman korkeampi kuin koko maassa

Tilastotietojen mukaan ruotsinkielisten suomalaisten hedelmällisyysluku oli 1,61 vuonna 2017, kun se koko maan osalta oli 1,49. Yleinen laskeva trendi on kuitenkin sama niin suomen- kuin ruotsinkielisillä naisilla.

Laskevan syntyvyyden aikoina on kiinnostavaa vertailla kieliryhmien kehitystä. Vuodesta 2010 lähtien lapsia on syntynyt Suomessa yhä vähemmän, ja naisten hedelmällisyys on myös laskenut. Murroksen syitä on selvitetty tarkemmin Väestöliiton Perhebarometrissa 2017 ja toukokuun Tietovuodossa.

Tässä kesän Tietovuodossa esitämme tuoreita lukuja siitä, miten ruotsinkielisten hedelmällisyys on kehittynyt suhteessa koko maahan ja suomenkielisiin. Perehdymme aiheeseen vielä laajemmin ajatuspaja Agendan julkaisussa.

Ruotsinkielisten naisten hedelmällisyys 19872017

Ensin vertaamme Suomessa asuvien ruotsinkielisten naisten kokonaishedelmällisyyttä koko Suomen vastaaviin lukuihin (Kuvio). Kokonaishedelmällisyysluku kuvaa sitä, kuinka monta lasta nainen keskimäärin saisi elämänsä aikana, jos hän saisi lapsia siihen tahtiin kuin hedelmällisessä iässä olevat naiset tiettynä vuonna lapsia ovat saaneet.

Kokonaishedelmällisyysluku koko Suomen ja Suomessa asuvien ruotsinkielisten osalta 1987–2017.

Lähde: Väestöntutkimuslaitos, A. Rotkirch; Väestömuutokset 2014; Tilastokeskus Tietokannat ja T. Nikander, julkaisematon tilasto

Kuten kuviosta ilmenee, Suomen ruotsinkielisillä kokonaishedelmällisyys on 1980-luvun lopulta lähtien seurannut koko maan hedelmällisyyskehitystä, mutta kehityksessä on ollut joitakin mielenkiintoisia eroja. Ensinnäkin hedelmällisyys on ollut ruotsinkielisten keskuudessa jonkin verran suurempi kuin koko maassa lähes koko ajanjakson ajan. Tilanne on samanlainen uusimmissa tilastoissa: vuonna 2017 ruotsinkielisten yhteenlaskettu hedelmällisyys oli 1,61 lasta naista kohden, kun hedelmällisyysluku koko maan osalta oli 1,49.

Toiseksi vuosituhannen vaihteessa, vuosien 1999–2005 välillä, oli jakso jolloin ruotsinkielisten hedelmällisyys oli sama tai alempi kuin koko maassa. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että ruotsinkieliset naiset joko aikaistivat lastensaantiaan 1990-luvun lopulla tai lykkäsivät lasten hankintaa myöhempään 2000-luvun alussa, verrattuna muihin suomalaisiin. 2000-luvun alkupuolella hedelmällisyys kasvoi siis ruotsinkielisten keskuudessa hieman hitaammin mutta korkeammalle kuin koko maassa, kun taas nykyinen laskeva trendi on ollut hieman loivempi ruotsinkielisillä.

Jos taas vertailisi koko maan ja Suomen suomenkielisten syntyvyyttä, ero olisi hyvin pieni (ei kuviota). Suomenkielisillä on muutama kymmenes alhaisempi kokonaishedelmällisyys kuin koko maassa. Näin koko maassa kokonaishedelmällisyys oli vuosien 2014, 2015 ja 2016 aikana 1,71, 1,65 ja 1,57, vastaavat luvut Suomen suomenkielisillä naisilla oli 1,68, 1,63 ja 1,53.

Kotimaiset kielet ja syntyvyys

Suomen ruotsinkielisellä väestöllä on tiettyjä eroja valtaväestöön, kuten pidempi elinikä ja alempi avioeroriski, Myös tyytyväisyys parisuhteeseen on ollut suurempi suomenruotsalaisten keskuudessa suomenkielisiin verrattuna (Kontula 2013). Saarela ja Finnäs (2014) arvelevat, että vahvempi sosiaalinen integraatio voi selittää avioliittojen vakauden ruotsinkielisten parien keskuudessa.

Tämän perusteella voisi ennustaa, että myös syntyvyydessä olisi jotain eroja. Ei kuitenkaan ole syytä puhua mistään erillisestä suomenruotsalaisesta perhekulttuurista. Suurimmassa osassa uusista pariskunnista, joissa toinen puolisoista on ruotsinkielinen, toinen on puolestaan suomenkielinen (ks. marraskuun Tietovuoto). Yllä oleva Kuvio tarkasteli vain naisia, ei miehiä eikä pariskuntia. Aiemmasta tutkimuksesta tiedämme, että esimerkiksi avioeroriski vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä pariskunta, jonka molemmat osapuolet ovat suomen- tai ruotsinkielisiä tai kaksikielisestä liitoista.

Kaksikielisten parisuhteiden ja perheiden yleistyessä ihmisten kielellinen identiteetti saattaa myös olla monivivahteisempi kuin virallisesta rekisterimerkinnästä ilmenee. Moni kokee esimerkiksi olevansa kaksikielinen. Sen lisäksi perheen lasten rekisteröity kieli voi olla eri kuin äidin kieli. Arvioiden mukaan ruotsinkielisiksi rekisteröityjä lapsia syntyy Suomessa noin neljäsosa enemmän, kuin mitä lapsia syntyy ruotsinkielisille naisille. Tämä johtuu siitä, että kaksikielisten parisuhteiden lapsista valtaosa rekisteröidään ruotsinkielisiksi. (Rotkirch ym. 2018, s. 34.)

Kaiken kaikkiaan kieliryhmien välillä on siis pieniä eroja hedelmällisyydessä. Ruotsinkielisten naisten hieman korkeampi hedelmällisyys ei yllätä: pikemmin yllättää, että tämänkin muuttujan mukaan syntyvyyden laskeva trendi toistuu niin selkeästi. Tällä hetkellä syntyvyyden aleneminen koskee monia maita ja näiden maiden sisällä montaa eri väestöryhmää. Syntyvyys laskee niin maaseudulla, eteläisessä ja pohjoisessa Suomessa kuin muissakin vauraissa maissa. Haaste onkin selittää miksi juuri tämä väestömuutos ylittää niin monia muita sosiaalisia eroja.

 

Tutkimus on osa Familjeliv-tutkimushanketta, jota on rahoittanut Svenska Kulturfonden. Kiitämme myös Tilastokeskusta, erityisesti Timo Nikanderia, Matti Saarta ja Joni Rantakaria yhteistyöstä.

Lisätietoja
Anna Rotkirch, tutkimusprofessori
etunimi.sukunimi@vaestoliitto.fi

 

Lähteet

Kontula, O. (2013). Yhdessä vai erikseen? Tutkimus suomalaisten parisuhteiden vahvuuksista, ristiriidoista ja erojen syistä. Perhebarometri 2013. Väestöntutkimuslaitos – Katsauksia E 47/2013. Helsingfors: Väestöliitto.

Rotkirch, A., Berg, V. ja Finnäs, F. (2018)Suomenruotsalaisten hedelmällisyys. Onko kieliryhmien välillä eroja? Helsinki: Ajatuspaja Agenda.

Saarela, J., & Finnäs, F. (2014). Transitions within and from ethno-linguistically mixed and endogamous first unions in Finland. Acta Sociologica, 57(1), 77–92.