Suomen- ja ruotsinkielinen sanovat toisilleen tahdon aiempaa useammin


Kieliryhmien väliset avioliitot ovat yleistyneet

Ruotsalaisuuden päivänä juhlitaan kaksikielistä Suomea. Mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa kieliryhmien yhdessäoloa kuin tutkia suomen- ja ruotsinkielisten muodostamien avioliittojen historiallista kehitystä! Avioliittoja tarkastellaan rekisteriaineistolla, joka käsittää 11 prosenttia vuonna 1930–1990 syntyneistä ja 1970–2010 Suomessa asuneista henkilöistä. Tässä katsauksessa tutkitaan vuosina 1950–2009 Suomessa solmittuja avioliittoa (N=316 972) . Edustavuuden takaamiseksi analyysiiin on otettu mukaan ainoastaan sellaisia liittoja, joissa puolisoiden rekisteröity äidinkieli on suomi tai ruotsi. Käytännössä moni on kaksikielinen.

 

Kahden suomenkielisen liitot muodostavat luonnollisesti näistä valtaosan, noin 93 prosenttia (Kuvio 1).

 

Kuvio 1: Solmitut avioliitot kieliryhmittäin 1950–2009. Huomioi väli y-akselilla.

Ruotsinkielisten solmimissa liitoissa on tapahtunut kuudessakymmenessä vuodessa muutoksia. Kun vielä 50-luvun alkupuoliskolla suomenruotsalaisten liitoista 38 prosenttia oli sellaisia, joissa toisen osapuolen äidinkieli oli suomi, reilun puolen vuosisadan jälkeen jo 57 prosenttia suomenruotsalaisten liitoista muodostettiin suomenkielisten kanssa. Ruotsin- ja suomenkielisen henkilön väliset liitot yleistyivät voimakkaimmin samaan aikaan kun Suomi kaupungistui 1960- ja 1970-luvuilla. 1980-luvun alun jälkeen tilanne ei käytännössä ole muuttunut. Ruotsin- ja suomenkielisten välisten liittojen kasvusta osan selittää myös väestörakenteen muutos: ruotsinkielisiä oli seurannan alussa kahdeksan ja lopussa kuusi prosenttia väestöstä, jos muita kieliryhmiä ei oteta huomioon (SVT 2016, 2017).

 

Kuvio 2: Suomenruotsalaisten avioituminen 1950–2009.

Sellaisia suomen- ja ruotsinkielisen välisiä liittoja, joissa pariskunnan mies on ruotsinkielinen, on solmittu 1950-luvun alusta 41 prosenttia enemmän kuin sellaisia, joissa mies on suomenkielinen.  Aikaisemman tutkimuksen valossa erilaiset taustatekijät, kuten koulutus- tai tulotaso,  eivät selitä tätä eroa kaksikielisten liittojen sukupuolijakaumissa (Finnäs 2002).  Trendi on myös säilynyt useamman vuosikymmenen ajan. Ehkä suomenkieliset naiset mieltyvät ruotsinkielisiin miehiin useammin kuin ruotsinkieliset naiset suomenkielisiin miehiin. Ilmiön ymmärtäminen vaatii lisätutkimusta.


Väestöliiton Familjeliv-hanke tutkii eroja suomen- ja ruotsinkielisten lastenhankinnassa, parisuhteissa ja yhteiselosta eron jälkeen. Hankkeen edetessä saadaan vastauksia tässä esitettyjen tulosten syihin sekä muihin meitä suomalaisia yhdistäviin ja erottaviin tekijöihin. Hanketta rahoittaa Svenska kulturfonden.


Hyvää Ruotsalaisuuden päivää!

 

Lisätietoa

Tutkija  Miika Mäki

Lisää aiheesta

Väestöliiton Familjeliv-hanke
Läs denna artikel på svenska

 

 

Lähteet

Finnäs, F. (2002) Language and partner selection in Finland. Teoksessa Carling, J., ed (2002). Nordic demography: Trends and  differentials. Scandinavian Population Studies, Volume 13,  Oslo: Unipub/Nordic Demographic Society. 219–230.

 

Suomen virallinen tilasto (SVT) (2017): Kieli iän ja sukupuolen mukaan maakunnittain 1990 – 2016. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 1.11.2017].

Saantitapa: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/statfin_vaerak_pxt_010.px/?rxid=87cc1725-0a1b-4961-8a90-dec3e2f9b428

 

Suomen virallinen tilasto (SVT) (2016): Väestörakenne [verkkojulkaisu].

ISSN=1797-5379. vuosikatsaus 2016, Liitekuvio 1. Ruotsinkielisten ja vieraskielisten osuus väestöstä 1900–2016 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 1.11.2017].

Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vaerak/2016/01/vaerak_2016_01_2017-09-22_kuv_001_fi.html