Syyskuun Tietovuoto: Halu auttaa tärkein motiivi munasolun luovuttajilla

Luovutettujen sukusolujen käyttö lapsettomuuden hoidossa lisääntyy tasaisesti myös Suomessa. Nykyisin jo lähes joka viides hedelmöityshoidoista tehdään luovutetuilla sukusoluilla. Näistä lähes kolmasosa on tehty luovutetulla munasolulla. Hedelmöityshoidoissa tarvittavista munasoluista on kuitenkin jatkuvasti pulaa, ja monet joutuvat odottamaan pitkään ennen kuin luovuttaja löytyy ja hoidot voidaan aloittaa.

Minkälaiset tekijät motivoivat naisia ryhtymään munasolun luovutukseen? Onko luovuttajille maksettavalla kulukorvauksella merkitystä? Entä ovatko sukusolujaan luovuttaneet tyytyväisiä päätökseensä? Väestöliiton klinikoiden ja Väestöntutkimuslaitoksen yhteistyössä tekemä tutkimus selvitti munasolujaan luovuttaneiden naisten mielipiteitä ja näkemyksiä luovutuksesta. Tutkimukseen osallistui yli 400 Väestöliiton klinikoilla vuosina 1990–2012 munasolun luovuttanutta naista. Luovuttajista runsaat 60 prosenttia oli iältään 25–34-vuotiaita luovuttaessaan ensimmäistä kertaa. Nuorimmat luovuttajat olivat 20-vuotiaita ja vanhimmat luovuttajat 39-vuotiaita. Runsas neljäsosa luovuttajista oli itse lapsettomia.

Tutkimuksen mukaan luovuttajien pääasiallinen motiivi oli halu auttaa lapsettomuudesta kärsiviä. Yhteensä yli 90 prosenttia vastaajista katsoi, että yleinen auttamisen halu tai halu tarjota jollekin toiselle mahdollisuus tulla vanhemmaksi, oli vaikuttanut päätökseen merkittävästi. Halu auttaa oli tärkeällä sijalla yhtä lailla äskettäin sukusolujaan luovuttaneilla naisilla kuin niillä, joilla luovutuksesta oli jo kulunut aikaa. (Huom. Kuvio 1. Vastaajat saattoivat merkitä useampia päätökseen merkittävästi vaikuttaneita tekijöitä).

Ystävän, sukulaisen tai tuttavan lapsettomuus oli alun perin herättänyt kiinnostuksen ryhtyä luovuttajaksi yli 45 prosentilla vastaajista. Runsas kymmenen prosenttia vastaajista ilmoitti, että ystävän tai sukulaisen suoranainen ehdotus tai pyyntö auttaa oli kannustanut luovutukseen. Tuttavan auttaminen oli voinut tarkoittaa myös sitä, että vastaaja oli luovuttanut tuntemattomalle saajalle, jotta tuttava pääsisi nopeammin hoitoon.  Sukulaiselle tai tuttavalle munasolun luovuttaneiden osuus vastaajista oli suurempi hedelmöityshoitolain voimaantulon jälkeen luovuttaneissa naisissa kuin ennen lakimuutosta (hedelmöityshoitolaki astui voimaan vuonna 2007).

Suomessa munasolujen luovuttajille ei makseta palkkiota luovutuksesta, mutta luovuttajat saavat yleensä pienehkön kulukorvauksen. Niissä maissa, joissa munasolun luovuttajille maksetaan palkkio, on rahallisella korvauksella havaittu olevan tärkeä asema luovutuksen motiivina, vaikka sen ohella luovutukseen on usein lähdetty myös altruistisista syistä.

Kysyttäessä, tulisiko luovutuksesta maksaa jokin korvaus, yli puolet tutkimukseen osallistuneista naisista vastusti ajatusta. Palkkion maksaminen sai jonkin verran enemmän kannatusta niiden naisten keskuudessa, jotka olivat luovuttaneet munasoluja hedelmöityshoitolain uudistuksen jälkeen. Vain pari prosenttia vastaajista katsoi luovutuksesta maksetun kulukorvauksen vaikuttaneen merkittävästi siihen, että oli ryhtynyt luovuttajaksi. Se oli kuitenkin vaikuttanut jossain määrin joka kuudennen päätökseen. Rahallisen korvauksen merkitys munasolun luovuttajien motiivina on kuitenkin selvästi harvinaisempaa Suomessa kuin muualla Euroopassa, jossa keskimäärin 11 % luovuttajista ilmoittaa rahallisen motiivin pääasiallisena ja 34 % yhdessä auttamishalun rinnalla pääasiallisena motiivina luovutukseen ryhtymiselle.

Ylivoimainen enemmistö vastaajista, lähes 90 prosenttia, oli hyvin tyytyväinen ja 9 prosenttia jokseenkin tyytyväinen päätökseensä luovuttaa munasoluja. Vain neljä vastaajaa oli katunut joko täysin tai ainakin jonkin verran luovutukseen ryhtymistä. Vastaajien antamien lisäkommenttien perusteella katuminen saattoi liittyä siihen, ettei vastaajan oma myöhempi raskausyritys ollut tuottanut tulosta, tai siihen, ettei luovutetulla solulla tehdystä hoidosta lopulta syntynyt lasta.

Lähes 65 prosenttia luovuttajista ei tiennyt, oliko hoitojen avulla syntynyt lapsi vai ei. Lopputuloksen tienneiden osuus oli suurempi lakiuudistuksen jälkeen luovuttaneiden keskuudessa, joista lähes puolet tiesi tuloksen. Avovastausten perusteella moni luovuttaja olisi kuitenkin halunnut tietää, oliko hoito luovutetuilla soluilla johtanut onnistumiseen vai ei. Tieto lopputuloksesta vaikutti myös siihen, missä määrin luovuttajat olivat tyytyväisiä päätökseensä luovuttaa munasoluja. Ne, jotka eivät tienneet lopputulosta, olivat hieman harvemmin täysin tyytyväisiä luovutukseen kuin ne, jotka tiesivät, oliko hoidoista syntynyt lapsi vai ei. Nekin naiset, jotka tiesivät, ettei lasta ollut syntynyt, olivat vähintään yhtä tyytyväisiä tai jopa hieman tyytyväisempiä päätökseensä ryhtyä luovuttajaksi kuin ne, jotka olivat epätietoisia hoidon onnistumisesta. Lopputulosta koskeva tieto voikin osaltaan toimia eräänlaisena palkkiona luovutuksesta silloin, kun pääasiallinen motiivi ryhtyä luovuttajaksi on halu auttaa lapsettomia.

 

Lisätietoja:

Tutkija Anneli Miettinen
etunimi.sukunimi(at)vaestoliitto.fi
09-22805121

 

Lähteitä:

Söderström-Anttila, V., Miettinen, A., Rotkirch, A., Nuojua-Huttunen, S., Poranen, AK., Sälevaara, M. & Suikkari, AM. Short- and long-term health consequences and current satisfaction levels for altruistic anonymous, identity-release and known oocyte donors. Human Reproduction. 2016. 31(3):597-606

THL, Hedelmöityshoidot 2014-2015.