Usein psyykkistä sairastumista edeltää elämänvaihe joka koetaan haastavana. Muutokset ovat ihmisen mielelle vaikeita, toisinaan silloinkin kun muutokset ovat positiivisia. Yleensä stressi kasautuu vähitellen huomaamatta. Moni ei itse havaitse voinnin huononemista ennen kuin oireet alkavat selvästi haitata arjesta selviytymistä.

Sairastunut saattaa tuntea, että ei ole enää herra omassa talossaan. Hänen voi olla hankala kertoa kumppanille, mitä kokee, koska ei itsekään ymmärrä, mitä on tapahtumassa.

Sairastunut voi olla peloissaan ja hämmentynyt. Hän saattaa myös hävetä omaa olotilaansa ja ajatella olevansa taakka ja arvoton omalle kumppanilleen. Psyykkisesti sairastuneet, kuten ihmiset yleensäkin, ovat erilaisia siinä, kuinka he toimivat kohdatessaan hätää ja pelkoa. Toiset ripustautuvat puolisoon kuin henkensä kaupalla ja todella hakevat apua kumppanilta. Toiset saattavat etääntyä omiin oloihinsa puhumatta omista peloistaan tai tuntemuksistaan.

Sairastunut voi nähdä oman arvonsa kumppanilleen epärealistisesti ja kapea-alaisesti. Joskus tämä saattaa johtaa ajatuksiin, että toisen olisi helpompi elää ilman sairastunutta ja puolisoa aletaan tiedostamatta ajaa kauemmaksi. Sairauden tuomat huonommuuden tunteet voivat myös herkistää kaikelle puolison arvostelulle. Saattaa olla, että sairastunut kokee, että puoliso koko ajan kritisoi ja on tyytymätön. Voi olla hankalaa erottaa mikä tyytymättömyys johtuu sairaudesta ja mikä parisuhteen vuorovaikutuksesta.

Psyykkinen sairastuminen vaikuttaa yleensä myös seksuaaliseen halukkuuteen, mikä tuo omat haasteensa suhteeseen (ks. seksuaalisuus ja sairaudet).