Lautanen lentää seinään. Ovet ryskyvät ja huuto raikaa. ”Mä oon vaan niin temperamenttinen”, hän sanoo. ”Kaikki meijän suvun naiset on aina ollu tosi temperamenttisia. Ollaan semmosta tulisieluista sukua. Meillä on ollu ihan tavallista että huudetaan asiat ja sanotaan suoraan. Ei siinä oo mitään ihmeellistä.”

Eikö? Onko ok huutaa ja paiskoa?

Ei ole kyse vain temperamentista. On kyse siitä, miten kantaa vastuun omista tunteistaan ja teoistaan.

Edellä oleva kuvaus on fiktiivinen, mutta samantyyppisenä monien naisten suusta kuultu. Yleinen ilmiö siis. Väkivalta on yleinen ilmiö. Se on ihan tavallista, tavallisempaa kuin kukaan uskoisikaan. Sillä moni ei tiedä toimivansa väkivaltaisesti, vaikka toimiikin. Ihminen on potentiaalinen väkivallan tekijä, etenkin jos on itse lapsena tullut kaltoin kohdelluksi.

Yhtä lailla kuin ylenpalttinen raivoaminen on väkivaltaa, myös tunnekylmyys on vahva väkivallan muoto. Tunteita ei näytetä, mutta ne tuntuvat raskaana painona koko kehossa, jokaisessa ihokarvassa. Usean muisto lapsuudenkodin tunnemaastosta voi olla kylmä, välttelevä, tunteeton, kohtaamaton. Mitään tunteita ei ole näytetty. Ei iloa, surua, vihaa. Tällöin usein ajatellaan, että on ollut ihan tavallinen lapsuus, ei väkivaltaa, ei mitään sen kummempaa. Ei mitään sen kummempaa, paitsi että kaikki tunteet on käännetty sisäänpäin porisevaksi padaksi, joka on aiheuttanut tunnekylmyyden keskellä kasvaneelle lapselle sisään lukitun, tihkuvan raivontunteen. Se tunne voi purkautua vuosikymmeniä myöhemmin ulos täysin hallitsemattomana tuhovoimana. Tuhovoiman tielle voi sattua oma lapsi tai puoliso.

Omaan väkivaltaan havahtuminen herättää paljon syyllisyyttä, häpeää ja hätää. Vastuun ottaminen omasta väkivallasta sekä väkivaltaisen käytöksen myöntäminen on tärkein ja samalla vaikein askel pyrkimyksessä lopettaa väkivaltainen käytös. Naisen käyttämä väkivalta on edelleen tabu ja siihen liittyy yhä paljon myyttejä tai mielikuvia, jotka vaikeuttavat avun saamista ja luovat naisille korkean kynnyksen hakea apua ongelmaansa. Tabuluonteisuus estää myös naisten väkivallan kohteeksi joutuneita saamasta apua.

Maria Akatemia ry:ssä on tehty jo kolmentoista vuoden ajan RAY:n tuella Demeter-työtä naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. Yli tuhat naista on saanut apua työmuodosta. Demeter-työhön hakeutuneet naiset kertovat usein tulleensa torjutuiksi väkivaltaongelmansa kanssa apua hakiessaan. Työssä halutaan korostaa jokaisen perhe- ja lähisuhdeväkivallan tekijän sekä kokijan avunsaannin tärkeyttä, sukupuoleen katsomatta.

Väkivallan kierteen jatkumo sekä ylisukupolvisuus näkyvät vahvasti Demeter-työn asiakkaiden tarinoissa. Naisista kaikki ovat jossain elämänsä vaiheessa olleet itse jollakin tapaa väkivallan kohteita. Demeter-työskentelyssä nähdäänkin tärkeänä väkivallan ylisukupolviseen kierteeseen vaikuttaminen.

Demeter-työssä naiset ottavat yhteyttä valtakunnalliseen Avoin linja -puhelinpäivystykseen ja ohjautuvat sitä kautta yksilökeskusteluihin ja ammatillisesti ohjattuun vertaisryhmään. Työskentelyn tarkoituksena on auttaa naisia ottamaan vastuu omista tunteistaan ja käyttäytymisestään sekä tulla kohdatuksi väkivaltaongelmansa kanssa. Demeter-työskentelyn käyneet naiset ovat kuvanneet prosessia vaikuttavaksi ja merkitykselliseksi. On ollut olennaisen tärkeää ymmärtää, mistä oma väkivaltaisuus johtuu ja että väkivaltaiseen käytökseen voi vaikuttaa. Monet ovat kuvanneet, miten itsearvostus ja itsetuntemus ovat lisääntyneet ja työskentely on auttanut myös lähipiiriä. Naiset ovat saaneet keinoja selviytyä tunteidensa kanssa ja oppineet ottamaan vastuuta omista teoistaan. He ovat tulleet kuulluksi ja vastaanotetuksi ongelmansa kanssa.

Ei ole yhdentekevää, millaisia vuorovaikutuskokemuksia meillä itse kullakin matkamme varrella on. Jokainen on tullut jossain kohtaa kolhituksi. Tärkeää on ymmärtää, mitä tunteita kolhut meissä nostavat pintaan vielä vuosia myöhemmin. Siksi itsetuntemustyöskentely on todella tärkeää ja merkityksellistä.

Jos omat tunteet leiskuvat hallitsemattoman kovina ja huolestuttavat, asian kanssa ei kannata jäädä yksin. Demeter-työn Avoin linja päivystää tiistaisin ja torstaisin klo 16–18 sekä perjantaisin klo 12–14 numerossa 09 7562 2260.

Hanna Kommeri
Ehkäisevän väkivaltatyön vastaava
Maria Akatemia ry

Emma Laine
Demeter-työn koordinaattori
Maria Akatemia ry

http://www.maria-akatemia.fi/ehkaiseva-vakivaltatyo