Amerikkalainen psykologian emeritusprofessori John Gottman on tunnistanut neljä käyttäytymis- ja puhetapaa, jotka ovat erityisen tuhoisia suhteelle. Niiden perusteella hän on pystynyt ennustamaan myös, kuinka todennäköisesti pariskunta päätyy eroon. Löytyykö näitä tapoja teidän suhteestanne?

Parisuhde ei ole helppo laji. Parisuhteen toiseen osapuoleen, yhteen ihmiseen, kohdistuu paljon odotuksia - tämän lisäksi jaetaan arki ja kaikki sen vastoinkäymiset. Varsinkin pikkulapsivaihe voi olla monelle parille raskas. Kun omien tarpeiden tyydyttäminen jää vähälle ja väsymys painaa, alkaa niin sanottu pettymysten pankki herkästi kasvaa.

Puoliso ei täytä toiveitani. Hän ei huomaa, mitä tarvitsen. Hän ei osoita arvostavansa sitä, mitä teen hänen ja perheemme eteen. Pienistä pettymysten puroista voi kasvaa suuri joki.

John Gottman on Washingtonin yliopiston psykologian emeritusprofessori. Hän tutki yli 20 vuoden ajan sitä, mikä ajaa parit eroon ja on tunnisti neljä käyttäytymis- ja puhetapaa, jotka ovat erityisen tuhoisia parisuhteelle. Gottman nimesi nämä parisuhteen neljäksi ratsumieheksi.

Kuulostavatko ne tutuilta?

Ratsumies 1: Kriittisyys

Kriittisyyden huomaa rantautuneen suhteeseen, kun se alkaa leimata koko mielikuvaa toisesta. Harmi ei silloin kohdistu ainoastaan yhteen asiaan vaan koko ihmiseen. Kysymys ei siis ole siitä, ettei toinen tänään tiskannut vaikka lupasi, vaan siitä, ettei hän “koskaan osallistu mihinkään ja on kokonaisuudessaan laiska ja empatiakyvytön”.

Hän on siis tuottanut sinulle pettymyksen, jonka kerrot myös ääneen.

Kriittisyys ja vaativuus voivat viedä vähitellen suuntaan, jossa vuorovaikutusta alkaa leimata kielteisyys. Pitkään jatkuessaan kielteisyys voi muuttua halveksunnaksi.

Ratsumies 2: Halveksunta

Halveksunta kommunikaatiossa voi olla esimerkiksi sarkasmia, kyynisyyttä, silmien pyörittelyä ja vihamielistä huumoria. Jos siis huomaat, että pettymyksen hetkellä pyörittelet puolisollesi silmiä ja alat sarkastisesti naljailla, voi olla, että halveksunta on astunut mukaan parisuhteesi kommunikaatioon.

Halveksunta välittyy myös puolisollesi. Se antaa viestiä siitä, että jotain on kuollut, hän ei ole enää sinun silmissäsi hyvä ja ihana. Suhteessa ei ole enää turvallista olla - ja niin alkaa suojautuminen.

Ratsumies 3: Suojautuminen

Ihmiselle on luontaista puolustautua, jos hän ei koe suhteessaan enää turvallisuutta. Harvan itsetunto on niin terästä, että kriittisyyteen voisi vastata myönteisesti. Kielteisessä ilmapiirissä suojaudutaan.

Parisuhteessa suojautuminen tarkoittaa sitä, että omaa vastuuta suhteen tilasta vältetään ja vähätellään. Lisäksi omat toiveet ja tarpeet pidetään piilossa. Liitossa ollaan niin, että toimitaan pinnallisella tasolla, jossa aito yhteys toiseen on kadonnut tai heikko.

Kolmannen ratsumiehen toveriksi löytyykin helposti neljäs: muurien rakentaminen.

Ratsumies 4: Muurin rakentaminen

Nyt ei olla enää tilanteessa, jossa parisuhteessa suojauduttaisiin syyttämällä toista ongelmista. Tässä kohtaa vetäydytään vuorovaikutuksesta kokonaan.

Ihminen kylmettää itsensä, ei odota mitään ja on toiselle saavuttamattomissa. Tällainen katoaminen on parisuhteelle valtavan tuhoisaa.

Ihminen yrittääkin luontaisesti saavuttaa tuon yhteyden uudelleen millä tahansa keinolla - esimerkiksi protestoimalla. Protestoiminen johtaa kuitenkin uudelleen kriittisyyteen ja näin ensimmäinen ratsumies on jälleen paikalla - ja kierros voi alkaa alusta.

Ratsumiesten kaataminen

Gottmanin mukaan ratsumiehet eivät ilmesty kaikkiin parisuhteisiin ja vaikka ilmestyisivätkin, eivät välttämättä yllä esitellyssä järjestyksessä.

Gottman havaitsi myös, että ratsumiehiä voi yrittää kesyttää korjausliikkeillä. Jos nimittäin pari pyrki riidan tuoksinassa tekemään onnistuneita korjausyrityksiä, se pysyi suurella todennäköisyydellä yhdessä. Tärkeää oli, että korjausyritykset tulivat huomatuksi ja oikeasti rauhoittivat tilannetta.

Jos kriittisyys, halveksunta, suojautuminen ja muurit jäävät pysyvästi suhteeseen, suhde päättyy erittäin suurella todennäköisyydellä. Jos ne ovat suhteessa riittävän pitkään, nousi erotodennäköisyys 82 prosenttiin. Jos tähän lisättiin epäonnistuneet korjausyritykset, oltiin 90 prosentissa.

Monet eroista voisivat olla estettävissä sillä, että parit huomaisivat hälytysmerkit suhteessaan ja ottaisivat aktiivisia askelia suhteen korjaamiseen. Mutta kuinka se tehdään käytännössä? Lue vinkit!

Lähteet: Väestöliiton asiantuntijat sekä Gottman, J. M. & Levenson, R. W. (2002). A two-factor model for predicting when a couple will divorce: Exploratory analysis using 14-year longitudinal data. Family Process, 41 (1), 83-96. Gottman, J. & Silver, N. (2000). The Seven Principles for Making Marriage Work: A Practical Guide from the Country’s Foremost Relationship Expert. New York: Three Rivers Press.

Artikkeli on julkaistu aiemmin MHL:n sivuilla 24.10.2016.