Oletko koskaan pysähtynyt miettimään sitä, riiteletkö kumppanisi kanssa rakentavasti vai tuhoavasti? Tuhoava riitelijä dominoi, ivaa, halveksii, vaikenee ja asettuu puolustuskannalle. Nämä keinot johtavat usein pariskunnan eroon.

Amerikkalaisen Gottman-instituutin tutkimusten mukaan pariskunnan eron todennäköisyyttä voi ennustaa vuorovaikutusta ja erityisesti riitatilanteita tarkkailemalla. Jos pari turvautuu kiistoissaan nk. neljän ratsumiehen käyttöön, se viestii vakavista ongelmista suhteessa.

– Ensimmäinen ratsumies eli eron ennusmerkki on halveksunta, joka voi tulla esiin toisen ilmeistä ja eleistä ja ihan puheestakin. Halveksunnan esiintyminen on näistä neljästä merkistä voimakkain eroa ennustava tekijä. Se voi myös vaikuttaa parisuhteen ohella terveyteen. Ivallinen halveksunta heikentää nimittäin kehon immunologista suojajärjestelmää, Väestöliiton psykologi ja pariterapeutti Sinikka Kumpula analysoi.

Toinen ratsumies on puolestaan pureva kritiikki, joka voi näkyä nimittelynä ja toisen persoonaan puuttumisena. Tällöin eivät enää riitele asiat, vaan kiistassa mennään henkilökohtaisuuksien tasolle.

–Kolmantena merkkinä voi pitää vaikenemista, johon usein nimenomaan miehet turvautuvat. Tämä on omiaan kiihdyttämään suhteen toista osapuolta, kun vaikenija vain rakentaa suojamuuria ympärilleen, Kumpula pohtii.

Neljäs erosta kielivä ennusmerkki on puolustuskannalle vetäytyminen.

– Tällöin jompikumpi tai molemmat ovat jatkuvasti puolustuskannalla ja selittelevät tekemisiään.

Keho paljastaa vaikeudet

Gottman-instituutin mukaan parisuhteen eroa ennakoivat neljän ratsumiehen ohella myös muutamat muut tekijät. Etenkin oma keho saattaa aktivoitua varoitussignaalien antajana.

– Parisuhteessaan huonosti voivan ihmisen pulssi voi kohota jopa 95 lyöntiin minuutissa ja verenpaineen kohoaminen tai hormonaaliset muutokset ovat nekin mahdollisia. Jos nämä kehon muutokset tapahtuvat toistuvasti parin keskustelun aikana, ne paljastavat parin eroherkäksi, Väestöliiton psykologi ja pariterapeutti Vuokko Malinen toteaa.

Varoittavana merkkinä voi myös pitää sitä, ettei kumpikaan osapuoli ole riitojen jälkeen enää kiinnostunut tekemään rauhan tunnusteluja.

– Tähän tilanteeseen joudutaan silloin, kun kummallakaan ei ole käytössä korjaavia keinoja riidan katkaisemiseksi, Malinen pohtii.

Ratsumiehet hidastavat tahtiaan

Eron ennusmerkkien ilmaantumiseen kannattaa reagoida ajoissa. Kuhunkin niistä on olemassa vastalääkkeensä.

– Ivan ja halveksunnan voi kukistaa rakentamalla sitkeästi arvostavaa ilmapiiriä parisuhteeseen. Purevaan kritiikkiin kannattaa puolestaan suhtautua asiallisesti ja korjata ne asiat, jotka korjausta vaativat. Vaikenevaa puolisoa sen sijaan kannattaa yrittää rauhoitella, sillä vaikka hän vaikuttaa tyyneltä, niin sisällä kiehuu. Puolustuskannalle vetäytyvää kumppania voi auttaa vain hyväksymällä hänet, vaikkei hänen tekojaan hyväksyisikään, Vuokko Malinen neuvoo.

Jos riitatilanteet aiheuttavat puolisoissa fyysisiä oireita, kuten pulssin kiihtymistä tai hormonaalisia muutoksia, olennaisinta olisi pyrkiä rauhoittumaan sanaharkasta huolimatta.

– Tällaisissa tilanteissa kannattaa rauhoitella ja tyynnytellä oireilevaa kumppania. Miehet ja naiset ovat tässäkin asiassa erilaisia ja reagoivat eri tavoin. Miehillä kestää yleisesti ottaen kauemmin rauhoittua fyysisesti riidan jälkeen, Sinikka Kumpula toteaa.

Rauhan tunnustelujen puuttumiseen kannattaa puolestaan reagoida miettimällä omaan suuhun sopivia rakentavia kommentteja.

Sellaiset lauseet, kuten ”en tarkoittanut sanoa niin pahasti” tai ”eiköhän pidetä pieni paussi” auttavat katkaisemaan tulehtuneen tilanteen. Parasta olisi sopia etukäteen jokin merkki, jonka käyttäminen puhaltaisi pelin poikki. Tämä pelastaisi tilanteet, joissa puhuminen ei ehkä onnistu, Kumpula neuvoo.

Apua haetaan usein liian myöhään

Psykologi ja pariterapeutti Vuokko Malinen kehottaa pareja hakeutumaan ammattiauttajien pakeille riittävän ajoissa, ennen kuin eron ennusmerkit vahvistuvat liiaksi.

Amerikkalaistutkimusten mukaan sikäläiset parit hakevat apua parisuhdeongelmiinsa keskimäärin kuusi vuotta liian myöhään. Yhdysvalloissa apua on kuitenkin helpompi saada kuin Suomessa, joten voin vain kuvitella, että meillä vastaava luku on vielä suurempi.

Milloin sitten apua kannattaa lähteä hakemaan? Psykologi ja pariterapeutti Sinikka Kumpulan mukaan myöhässä ollaan silloin, kun katkeruutta on kertynyt liian paljon.

– Jos toinen ei herätä enää lainkaan arvostusta tai kunnioitusta, niin mahdollisuudet tilanteen korjaantumiseen ovat pienet. Tunteet voivat tosin joskus vain tuntua kuolleilta – esimerkiksi jonkin kriisitilanteen tai vaikka masennuksen vuoksi – mutta tosiasiassa paljon on vielä tehtävissä, Kumpula miettii.

Vuokko Malisen mukaan avun hakemisen mittarina kannattaakin käyttää suhteen ilmapiirin puntaroimista.

– Kun alkaa tuntua siltä, etten enää voi suhteessa hyvin ja että koko suhteen ilmapiiri on muuttunut ikäväksi ja negatiiviseksi, varoituskellojen pitäisi soida. Silloin kannattaa miettiä, saako suhteessa riittävästi ystävyyttä, arvostusta, ihailua ja hellyyttä, Malinen kehottaa.

Terapiaan vaikka yksin

Parisuhteen solmujen aukominen ammattiavun turvin tyssää usein avun huonoon saatavuuteen ja siihen, etteivät molemmat kumppaneista halua puhua asioitaan vieraalle ihmiselle.

– Etenkin miehet ovat vielä haluttomia vetämään ulkopuolista vaikkakin ammattilaista mukaan suhteen syövereihin. Jos toinen pistää päättäväisesti hanttiin, terapiaan voi hakeutua yksinkin. Usein käy niin, että alun perin haluton kumppanikin alkaa kiinnostua terapiasta siinä sivussa, Sinikka Kumpula toteaa.

Suhteen parantamispyrkimykset merkitsevät aina väistämättä muutoksia aiempaan. Tämä voi joko pelastaa suhteen tai sysätä sen eron tielle.

– Suhteen muuttuminen vaatii aina sen, että molemmat muuttuvat. Jos toinen ei halua osallistua tähän prosessiin eikä suostu muuttumaan, tämä voi lopulta johtaa eroon, Vuokko Malinen huomauttaa.

Täyden palvelun parisuhdekeskus

Parineuvonnan ja -terapiapalveluiden rajallinen saatavuus on huolettanut Väestöliittoa jo pitkään. Se pyrkiikin korjaamaan tilannetta viisivuotisen Parisuhdeprojektin avulla. Projektin keulahahmoina työskentelevät Kumpula ja Malinen haluaisivat kehittää alan palveluja nykyistä toimivammiksi.

– Yhtenä tarkoituksena on pohtia sitä, miten parisuhdeongelmiin voisi saada apua jo olemassa olevilta tahoilta nykyistä paremmin. Haluaisimme keskittää huomiota paitsi ongelmien korjaamiseen, myös etenkin niiden ennalta ehkäisyyn, Kumpula ja Malinen linjaavat.

He nimeävät projektin suurimmaksi pyrkimykseksi täyden palvelun parisuhdekeskuksen perustamisen.

– Se olisi sellainen instituutti, joka nostaisi parisuhdeasiat näkyvämmin esille. Se pitäisi huolta ammattilaisten tietotason päivittämisestä ja tutkisi sitä, millaisista osista koostuu hyvä parisuhde.

Kumpula ja Malinen toivovat myös, että parisuhdetaidot hyväksyttäisiin oppiaineeksi koulujen opetusohjelmaan.

– Joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa opetetaan kouluissa parisuhdetaitoja. Siellä alan ammattilaiset kertovat teineille ja yliopistoikäisillekin tunnetaidoista. Miksei tällainen opetus sopisi meille Suomeenkin, sillä nimittäin ehkäistäisiin tulevia parisuhdeongelmia, Vuokko Malinen ehdottaa.

Marjo Tiitto
Artikkeli on julkaistu aiemmin MTV3:n Helmi-sivuilla