Uusperheitä on erilaisia. Molemmilla parisuhteen osapuolilla voi olla edellisestä suhteesta lapsia tai vain toisella. Uusperhe voi syntyä eron jälkeen tai leskeyden seurauksena. Uusperheen muotoutuminen ei ole kivuton prosessi ja se vie aikaa. Monen uusperheellisen olisikin hyvä olla tietoinen siitä, kuinka monimuotoinen uusperhe on rakenteiltaan. Pelkästään se, että ymmärtää uusperheen erilaisuuden ja luopuu ydinperheen haaveesta, voi auttaa sopeutumaan todelliseen tilanteeseen. Uusperheessä yhdistyy monta ihmisryhmää: ex-perhe, molempien lähtöperheet ja suku. Monimutkaisen rakenteen vuoksi uusperheessä opetellaan pitkään erilaisia vuorovaikutuksen tapoja ja sääntöjä.

Uusperhe vaatii molemmilta sen osapuolilta aikuisuutta. Uusperheen rajoja on tärkeä suojata ja tunnustaa se ensisijaisena perheenä. Tunnustaminen tarkoittaa parisuhteessa sitä, että tärkeät lapsia koskevat tiedot jaetaan kumppanin kanssa eikä esimerkiksi ainoastaan ex-puolison kanssa. Uusi kumppani taas joutuu sietämään sitä, että omalla rakkaalla on asioita, joiden ulkopuolella joutuu olemaan.

Parisuhde syntyy rakastumisesta omaan valittuun. Uuspareilla lapset tulevat rakastumisen kyytipoikana ja heitä ei pysty valitsemaan. Myöskään lapset eivät pääse valitsemaan uutta vanhempaa. Monesti onkin niin, että uuden kumppanin ja lasten suhde on uusperheessä kaikkein haasteellisin.

Yhdessä tutkimuksessa havaittiin, että karkeasti laskien 2/3 uusperheistä saavuttaa tilanteen, jossa perhe on yhtä toimiva kuin ydinperhe. 1/3 perheistä ovat sellaisia, jotka eivät yhdisty, vaan perheeseen muodostuu ikään kuin kaksi yksikköä.

 

Uusparisuhteen kehrä