Kuten kaikki perheet ja parisuhteet, myös uusperheet käyvät läpi eri vaiheita sisältävän kehityksen. Kun kaksi aikuista perustaa uusperheen, he tuovat mukanaan joskus hyvinkin erilaisia kokemuksia ja ajatuksia perheistä.

Ihan alkuvaiheessa uusi aikuinen voi olla varuillaan perheen sisäisten ja biologisten suhteiden vuoksi. Usein myös lapsipuolten biologinen vanhempi voi tietämättään vahvistaa näitä suhteita, suojellessaan lastaan ja pelätessään uutta epäonnistumista. Pian epävarmuus ja pelko kuitenkin väistyvät haaveiden ja mielikuvien tieltä. Alkaa uusperheen kehitysvaiheiden läpikäyminen. Erilaisten uusperheen kehityskaarta hahmottelevien tutkimusten mukaan tähän voi mennä 4-15 vuotta.

Gestalt-instituutissa on kehitetty kokemussykliä, johon perustuu myös Papernowin vuonna 1984 kehittämä uusperhesykli. Kyseisen syklin mukaan uusperheen kehitysvaiheet mielikuvavaiheesta ja päätyvät ratkaisuun, jolloin uusperheen identiteetti on varma. On kuitenkin muistettava, että vaikeuksia kohdatessaan perhe saattaa taantua aikaisempiin vaiheisiin. Se kuitenkin etenee tällöin niissä nopeammin kuin aiemmin.

Alkusykli kestää 2-3 vuotta

Papernowin mukaan uusperheen kehitysvaiheiden alkusykli kestää noin 2-3 vuotta. Tämä sykli alkaa mielikuvavaiheesta, jolloin aikuiset kulkevat vielä vaaleanpunaiset lasit päässään ja haluavat kovasti kaiken onnistuvan. Toisen puolison lapset otetaan avosylin vastaan ja aikuiset uskovat vilpittömästi kaikkien tulevan onnellisiksi, sopeutuvan ja rakastavan toisiaan. Eletään haaveiden varassa.

Aikuiset haluavat kovasti korvata rikkoutuneen perheensä ja hyvittää lapsilleen avioeron aiheuttaman surun. Myös lapset elävät omassa haave- ja mielikuvamaailmassaan toivoen, että isä- tai äitipuoli häviäisi jonnekin ja omat vanhemmat palaisivat takaisin yhteen.

Alkusyklin toisessa vaiheessa uusperheen aikuiset alkavat tunnistaa haavekuvia. Aikuiset yrittävät yhdenmukaistaa perhettä ja luoda joukkuehenkeä. Lapsipuolilta yritetään saada hyväksyntää. Aikuisille saattaa kuitenkin tulla epämääräinen tunne, että kaikki ei olekaan hyvin. Lapsipuolet voivat jatkuvasti torjua äiti- tai isäpuolen ja tämä nostaa aikuisessa esiin vaikeita tunteita. Puoliso saattaa tulkita nämä tunteet siten, ettei äiti- tai isäpuoli haluakaan oikeasti liittyä perheeseen. Pelko uudesta epäonnistumisesta alkaa vaivata. Uusperhe saattaa myös jakautua biologisten linjojen mukaan.

Kolmannessa alkusyklin vaiheessa voidaan puhua jo ”täysrähinän alkuvaiheista”. Uusperheessä esiintyy kielteisiä tunteita ja ne kumoavat alun unelmat. Äiti- tai isäpuoli pettyy ja voi huonosti. Äiti tai isä joutuu vaikeaan tilanteeseen; hän on kuin ristitulessa lastensa ja puolison tarpeiden välissä. Myös lapset huomaavat tämän ja käyttävät mielellään hyväksi aikuisten välisiä erimielisyyksiä.

Tässä vaiheessa pari tarvitsee tukea ja tietoa. He voivat hakea apua ammattiauttajilta tai saada tukea ystäviltä. Puolisoiden olisi tärkeä puhua avoimesti tunteistaan. Tämän vaiheen suurena vaarana on, että puolisot lopulta vieraantuvat toisistaan.

Keskivaiheessa selvitään vaikeita ristiriitoja

Uusperheen keskivaiheessa perheellä saattaa vierähtää yhdestä kolmeen vuotta. Keskivaiheen alkupuolella eletään jo täysillä ”täysrähinää”, jota alkusyklin viimeinen vaihe ennusti. Nyt ryhdytään selvittämään vaikeita tunteita ja ristiriitoja. Tunteista puhutaan ja niitä näytetään avoimesti, mikä johtaa usein riitelyyn. Odotuksia ja tarpeita ilmaistaan suureen ääneen.

Voidaan puhua myös ”poterovaiheesta”, kun riitaisuus pakottaa äidin tai isän biologisten lastensa kanssa hakemaan suojaa sulkeutumalla poteroihin. Tämä taas vahvistaa biologisia linjoja yhä enemmän ja isä- tai äitipuoli jää ilman tukea. Tässä vaiheessa muutoksen välttämättömyyden ymmärtää parhaiten juuri äiti- tai isäpuoli, joka ei voi hyvin etsiessään rooliaan uusperheessä.

Jos rajoja ei ole vedetty heti uusperheen alkuvaiheissa, viimeistään nyt ne on syytä vetää. Konkreettisilla sopimuksilla voidaan rauhoittaa ”täysrähinästä” aiheutuvaa sekavaa tilannetta. On tehtävä selkeät rajat esimerkiksi siihen, milloin vastataan ex-puolison puheluihin ja raivattava lasten menojen täyttämiin kalentereihin aikaa parisuhteen hoitamiselle. Toimivaa uusperhettä ei nimittäin ole ilman toimivaa kahden aikuisen parisuhdetta.

Keskivaiheen jälkimmäisessä osassa voidaan puhua toiminnan vaiheesta. Lapset saattavat edelleen vahvistaa uudistuksia tai parannuksia, mutta vanhemmat alkavat silti työstää ratkaisuja. Perheen rakenteen on aika muuttua ja biologisten rajojen muodostamista poteroista on tultava pois. Uusperheen äiti ja isä alkavat luoda uutta. Tästä eteenpäin pääseminen vaatii selkeitä pelisääntöjä uusperheelle. On tärkeää ryhtyä luomaan uusperheelle omia tapoja ja rituaaleja ja jättää menneet kokemukset taakse. Perhe joutuu käymään lukuisia neuvotteluja, koska uusperheen sosiaalinen verkosto on niin laaja. Keskusteluja yhteisistä joulunvietoista käydään entisten puolisoiden ja monien isovanhempien, tätien ja setien kanssa.

On tärkeä kiinnittää huomiota siihen, että todella luodaan uusperheen omia asioita eikä mennä aina sen mukaan, mihin toinen puolisoista on tottunut edellisessä liitossaan. Keskustelut ja neuvottelut alkavat kuitenkin tässä vaiheessa sujua jo helpommin, koska perheellä on yhteistä historiaa takana. Myös keskinäinen välittäminen lisääntyy ja se johtaa siihen, että lapsi ja uusi aikuinen voivat selvitellä välejään ilman toisen aikuisen apua.

Myöhäisvaiheessa perhe vahvistuu

Myöhäisvaiheen alkupuolella perhe alkaa vahvistua. Parisuhteelle on luotu vankka perusta, aikuiset toimivat hyvin yhdessä ja yhteyksiä luodaan myös lapsipuolten ja aikuisten välillä. Perheessä tehdään ratkaisuja ja kyetään käsittelemään vaikeuksia. Alkaa ”meidän lauman” aika. Isä- tai äitipuolen rooli on tarkentunut ja varmistunut. Perhe uskaltaa yhdessä kohdata myös ulkoisia vaikeuksia.

Viimeisessä vaiheessa uusperhe voi huokaista helpotuksesta. Uusperheen identiteetti on nyt vakiintunut ja varmistunut eikä perheen tarvitse koko ajan kysellä oikeutusta olemassaololleen. Läheisyys perheenjäsenten välillä kasvaa ja suhteet muuttuvat avoimemmiksi.

Perhe voi yhdessä nauraa alkuvaiheen epärealistisille haavekuville ja keskivaiheen rähinöille. Perhe on löytänyt itsestään kärsivällisyyttä ja sitkeyttä päästä näin pitkälle. Se on yhdessä saavuttanut päämäärän; hyvän yhteisen elämän. Matka on ollut pitkä ja mutkia täynnä, mutta se kannatti!

Heidi Hirvonen
Suomen Uusperheellisten Liitto ry

Lähteenä on käytetty Kaisa Raittilan ja Päivi Sutisen kirjaa ”Huonetta vai sukua – Elämää uusperheessä”. Kirja on vuodelta 2008.