Lapsen seksuaalinen kehitys

Lapset ihailevat itseään peilistä alastomina. Piirretty kuva.

Lapsen seksuaalisuus

Seksuaalisuus on ominaisuus, joka on ihmisessä ikätasoisesti koko elämänkaaren ajan. Lapsuudessa se on utelias, iloinen, ihmettelevä ja avoin asenne omaan ja toisten kehoon; omien oikeuksien, normien ja turvataitojen opettelua; kosketuksen ja mielihyvän kokemuksiin tutustumista; tunnetaitojen harjoittelua ja ihastumisia; omasta kehosta huolehtimisen ja hallinnan opettelua.

Yksi lapsuuden perustehtävistä on ottaa oma keho haltuun. Lapsi oppii, miten keho toimii ja miltä se tuntuu. Hän löytää itsestään kaikki jännittävät paikat ja opettelee niille nimiä.

Kehityspsykologia osoittaa, että ihminen syntyy seksuaalisena ja meidän seksuaalisuutemme kehittyy eri vaiheissa. Nämä vaiheet ovat yhteydessä yleiseen kehitykseen ja niihin liittyviin kehitystehtäviin. (WHO, 2010, 22.)

On hyvä tietää miten seksuaalisuus kehittyy pääpiirteissään, jotta voi tukea lasta hänen kehityksessään. Etenkin ammattilaisten on myös hyvä tunnistaa ja osata puuttua rakentavasti lapsen kehityksessä mahdollisesti ilmenevään huolestuttavaan käytökseen.

Ikätasoisen kehotunnekasvatuksen tueksi löydät lapsen seksuaalista kehitystä kuvaavat materiaalit täältä:

Lapset kysyvät kehosta

Vanhemmat ja varhaiskasvattajat kohtaavat usein lasten kysymyksiä, jotka aikuisen näkökulmasta ovat seksuaalisia, kuten: Miten vauvat syntyvät?, Puuttuuko äiti sinun jalkojen välistä jotain?, Voiko iskä synnyttää vauvoja?, Miksi minulla ei ole tissejä? tai Voinko minäkin pissata seisaallaan?

Vertailu toisten kehoihin kuuluu asiaan. Tämä utelias tutkiminen ja tiedonjano ansaitsee asialliset ja myönteiset vastaukset. Kaikista paikoista pitää voida kysyä ja niitä saa katsoa omassa kehossaan. Jokainen kohta on tärkeä ja sille löytyy sopiva nimikin.

Myönteinen käsitys ja ylpeys omasta kehosta on tärkeä, luonnollinen osa lapsuutta. Se on herkkää ja haavoittuvaa lapsellisuutta, jota pitää suojata.

Lapsille seksuaalisuudesta puhuminen tarkoittaa puhetta kehosta ja itsestä huolehtimisesta, ihmisenä olemisesta, ihmissuhteista ja omista oikeuksista. Siihen liittyvät joskus ohimennen myös kysymykset siitä, mistä lapset tulevat. Kaikki ihmisen elämään liittyvät asiat kiinnostavat lasta.

On hyvin tärkeää, ettei lapsen kysymyksiä kielletä tai paheksuta. Muuten lapsi ajattelee, että tässä on jotain pahaa tai sopimatonta. Seksuaalisuuteen liittyvistä asioista kerrotaan myönteiseen sävyyn, koska puhutaan lapsen omasta elämästä, omasta kehosta ja sen arvostamisesta. Samalla luodaan pohjaa hänen tulevalle seksuaalisuudelleen.

Lapsi tarvitsee tietoa

Lapsi tarvitsee yksinkertaista ja selkeää tietoa, joka sopii lapsen näkökulmaan ja ikään. Hän ei tarvitse kuvailuja aikuismaailman seksistä ja seksuaalisuudesta.

Perussääntö on, että jos lapsi kysyy, pitää aina vastata. Esimerkiksi: Vauvoja tulee vauvansiemenestä. Ei naurunalaiseksi tekemistä, härskiä puhetta eikä Haikara tuo vauvat -satuja. Satukirjoja voi toki käyttää apuna ja eläinvanhempien perheellistyminen voi olla mukava tie vauvojentekotietoon.

Jo 4–5-vuotiaalle on syytä vastata totuudenmukaisesti ja asiallisesti, sillä hän on yleensä hyvin utelias ja avoin vaikutteille. Vanhempien on tärkeää vastata näihin kysymyksiin itse, muuten lapsi hakee tiedon ikätovereiltaan, ja se voi olla hyvinkin hämmentävää. Myös varhaiskasvatuksen ammattilaiset vastaavat seksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin usein päivähoidossa.

Kannattaa päättää ja sopia etukäteen, vaikka kasvatuskeskustelun yhteydessä, miten lapsille puhutaan kehosta, tykkäämisistä, omista oikeuksista, sopivuus- ja turvasäännöistä, lapsen syntymästä sekä muista tavallisista puheenaiheista.

Lue lisää:

Kasvurauha lapselle

Kuka kasvattaa

Lapsen seksuaalista kehitystä voi suojata ja tukea

– Suhtautumalla kannustavasti ja hyväksyvästi lapseen. Puhumalla itsestä, lapsesta ja toisista kunnioittavasti. Tukemalla lasta asennoitumaan myönteisesti omaan kehoonsa.
– Tarjoamalla lapselle syliä ja turvaa.
– Opettamalla turvataitoja ja moninaisuuden hyväksymistä. Opettamalla taitoa tunnistaa myönteinen ja kielteinen läheisyys tai kosketus.
– Kuuntelemalla ja keskustelemalla ikäkauteen liittyvistä asioista lapsen kanssa. Esimerkiksi puhumalla sukuelimistä niiden oikeilla nimityksillä, kuten muistakin kehon osista.
– Tukemalla lapsen luontaista uteliaisuutta ja leikkiä. Hyväksymällä lapsen kiinnostus myös seksuaaliasioita kohtaan.
– Näyttämällä esimerkkiä asenteesta, että kaikki ovat tasavertaisia ja arvokkaita.
– Opettamalla itsestä huolehtimisen taitoja.
– Kannustamalla lasta puhumaan avoimesti huolistaan, peloistaan ja kokemuksistaan. Kuuntelemalla avoimesti, johdattelematta, mitä lapsi kertoo. Ottamalla lapsen huolet vakavasti.

Seksuaalisuuden portaat

Kätilö, terveydenhoitaja Erja Korteniemi-Poikelan ideasta syntynyt ja lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren kanssa kehittämä Seksuaalisuuden portaat on malli, jonka kautta voidaan opettaa seksuaalisuuden (sisäisen ominaisuuden) kehitystä. Se ohjaa lasta ja nuorta tunnistamaan oman kehitysvaiheensa ja arvostamaan sekä kuuntelemaan omaa tunnettaan ja kokemustaan. Se tarjoaa tunnetaitoja.

Portaitten kuvaus perustuu tutkimukseen lasten ja nuorten seksuaalisuuden kehityksestä. Myös Kouluterveyskyselyssä nuorten kokemukset noudattavat samaa portaittaisuutta. Sama kehitys tapahtuu tytöissä ja pojissa, heteroissa ja seksuaalivähemmistöjen nuorilla, suomalaisilla ja muiden kansalaisuuksien nuorilla.

Portaittainen malli on alkuosa koko elämän jatkuvaa kehitystä, se osa joka tapahtuu lapsuuden ja nuoruuden aikana kypsymisenä aikuisuuteen, ei suinkaan aina tekojen vaan omien valmiuksien tasolla.

Malli tarjoaa hienovaraisen, yksilön ja ikätason huomioivan ja kunnioittavan lähestymistavan seksuaalisuuteen tunteiden kautta. Se auttaa lasta ja nuorta itse tunnistamaan oman kehitysvaiheensa, arvostamaan sitä ja siten olemaan kiiruhtamatta ympäristöstä tulevien paineiden vuoksi.

Malli kuvaa valmiuksien tasoa, ei toimintaa tai tekoja, vaan sisäistä, ikään liittyvää, portaittaista muutosta.

Voit lukea myös artikkelin sekä katsoa videot Seksuaalisuuden portaista.

Tieteellinen katsaus löytyy täältä.

Seksuaalinen leikki lapsilla

On hyvä tietää, mikä on tavallista ja mikä harvinaista käytöstä lapsilla.

Lapsen käyttäytyessä seksuaalissävytteisesti voi olla vaikea hahmottaa, milloin kysymyksessä on normaali, tavanomainen käytös ja milloin taas on kyse oireilusta. Kun lapsella on huoli, stressi tai hätä, joka aiheuttaa oireilua, lapsi tarvitsee apua. Perehdyttäessä riittävästi lapsen seksuaaliseen kehitykseen, on helpompi arvioida tilannetta yksittäisen lapsen kohdalla.

Lapsilla on tänä päivänä enemmän tietoa seksuaaliasioista kuin edellisillä sukupolvilla mm. internetin ja muiden medioiden kautta. Lapset kuulevat ja omaksuvat myös herkästi vanhempien sisarusten tai ikätovereiden puheita. Kuitenkin alle kouluikäiset lapset ovat vielä varsin tietämättömiä seksuaaliasioista verrattuna kouluikäisiin. Seksuaaliselta vaikuttava käyttäytyminen voi olla lapselle innostavaa tai rauhoittavaa, oman kehon tutkiskelua, sosiaalisten taitojen harjoittelua ja mielihyvän kokemisen opettelua. Joskus käyttäytyminen taas viestii jostakin stressiä aiheuttavasta asiasta lapsen elämässä. Vaikka käyttäytyminen olisikin seksuaalissävytteistä, tämä ei useimmiten tarkoita, että sen taustalla olisi kielteisiä kokemuksia nimenomaan seksuaalisuuteen liittyen.

Lue lisää:

Mikä on ongelmallista käytöstä

Milloin hakea apua ja mistä

Uteliaana Seksuaalisuudesta – tietovihko (Vehkaoja, Cacciatore, Ingman-Friberg)

Unnutus

Unnutus-sana kuvaa pienten lasten itsensä hyväilyä. Se eroaa aikuisen itsetyydytyksestä.
Pienille lapsille unnutus on viihtymistä, rauhoittumisen, lohdun ja turvan hakemista.

Lapset tutustuvat omaan kehoonsa ja tutkivat sitä joka paikasta, myös sukuelimiään.
Lapset saattavat huomata, että sukuelimiin koskeminen tuntuu mukavalle. Lapset nauttivat ja ovat ylpeitä kehostaan. Lapsille kaikki kehon osat ovat yhtä arvokkaita ja hyviä. Pyri säilyttämään tämä ajatus lapsilla.

Lapset saattavat haluta esitellä kehoaan muillekin. Jotkut lapset voivat haluta esittää nakutanssin.

Unnutus voi olla huolestuttavaa, jos se on pakonomaista tai ahdistunutta. Unnutus voi olla oire jostain esimerkiksi stressistä tai myös koetusta väkivallasta. Arvioi kollegojesi kanssa lapsen tilannetta ja ohjaa lapsi tarvittaessa avun piiriin.

Ohjaa lapsia asiallisesti. Neuvo, että sukuelimiä kosketaan vain omassa rauhassa ja puhtain käsin. Unnuttaminen ja itsensä tutkiminen voi tapahtua sopivassa paikassa
ja sopivaan aikaan esimerkiksi omassa rauhassa peiton alla.

Lisää tietoa: Lapsen itsetyydytys tai unnutus, Lisätietoa unnutuksesta, Unnutus- diat

Katso videot: Pienen lapsen unnutus, Puhu unnutuksesta lapsen kanssa, Huolestuttava unnutus