Afganistan, Nepal ja Tadzhikistan

Vaikka noin 15 % maailman ihmisistä on vammaisia, ovat monet vammaiset ihmiset syrjäytettyjä eikä heidän seksuaalioikeuksiaan tunnusteta. Väestöliiton työ Afganistanissa, Nepalissa ja Tadzhikistanissa lisää vammaisten ihmisten tietoa heille kuuluvista oikeuksista ja antaa työkaluja näiden oikeuksien vaatimiseen. Esimerkiksi Tadzhikistanissa vammaisten naisten ryhmät ovat koulutuksien jälkeen vaatineet paikallisviranomaisia tekemään terveyspalveluja esteettömiksi.  

Vammaiset ihmiset jäävät myös hyvin helposti virallisen seksuaalikasvatuksen ulkopuolelle, eivätkä saa kaikkea heille kuuluvaa, elintärkeää tietoa. Esimerkiksi Nepalissa on eri tavoin vammaisia ihmisiä koulutettu vertaiskouluttajiksi. He ovat saaneet tietoa seksuaalisuudesta sekä työkaluja seksuaalikasvatukseen ja levittävät nyt tietoa omissa verkostoissaan.

Afganistan

Afganistan on yksi maailman köyhimmistä ja hauraimmista valtioista. Väkivaltaisuudet ovat hallinneet maata vuosikymmeniä ja tilanne jatkuu edelleen vaikeana. Afganistania pidetään myös maailman vaarallisimpana maana naisille.
Seksuaalioikeuksien näkökulmasta suurimpia haasteita ovat suuri äitiyskuolleisuus, kulttuuriset esteet seksuaaliterveyspalveluihin pääsyssä sekä heikot terveyspalvelut. Naisten itsenäistä liikkumista terveyspalveluihin rajoitetaan, ja toisaalta kulttuuriset syyt saattavat estää naisia käymästä mieslääkärin vastaanotolla.

Afganistanissa elää miljoonia vammaisia ihmisiä ja väkivaltaisuudet jatkavat ihmisten vammauttamista. Terveyspalvelut ovat heikot ja niihin pääsy on vaikeaa kaikille, mutta erityisesti vammaiset tytöt ja naiset jäävät helposti kaikkien palvelujen ulkopuolelle. Lisäksi vammaisten ihmisten on vaikea päästä kouluun: arviolta 72 % vammaisista ihmisistä on jäänyt vaille minkäänlaista koulutusta.

Nepal

Nepal sijaitsee Aasiassa Kiinan ja Intian välissä, ja on yksi maailman köyhimmistä valtioista.
Seksuaalioikeuksien näkökulmasta suurimpia haasteita Nepalissa ovat lapsiavioliitot ja äitiyskuolleisuus. Äitiyskuolleisuus on saatu laskemaan, mutta se on edelleen yksi lisääntymisikäisten naisten suurimmista kuolinsyistä Nepalissa.

Nepalissa nuorten osuus väestöstä on suuri, ja noin yksi kolmasosa Nepalin väestöstä on nuoria. Lapsiavioliitot ja aikaiset raskaudet ovat yleisiä, ja etenkin teiniraskaudet ovat yleisempiä maaseudulla kuin kaupungeissa.

Nepalissa lähes puolet 15–19-vuotiaista nuorista haluaisi käyttää ehkäisyä, mutta heillä ei ole siihen mahdollisuutta. Yli puolet naimissa olevista naisista eivät käyttäneet minkäänlaista ehkäisyä. Lisäksi Nepalissa enemmän kuin yksi viidestä 15–49-vuotiaasta naisesta on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Seksuaaliväkivallan tekijänä on yleisimmin aviomies.

Vuonna 2017 Nepalissa kiellettiin lailla käytäntö nimeltä chhaupadi, jossa nainen joutui kuukautistensa ajaksi pois kotoa, eikä nainen saanut tulla keittiöön, koskea ruokaan, uskonnollisiin esineihin, karjaan tai miehiin. Kuukautiset nähtiin likaisena sekä epäpuhtaina, ja sen vuoksi naiset joutuivat kuukautisten ajaksi eristyksiin majoihin. Vaikka perinne on lailla kielletty ja rangaistava teko, harjoitetaan sitä edelleen maaseuduilla.

Vammaisten ihmisten seksuaalisuus on tabu Nepalissa. Vammaisten ihmisten on haastavaa päästä esimerkiksi seksuaaliterveyspalveluiden pariin, koska terveydenhuollon tilat eivät ole saavutettavia. Henkilökunnalla voi myös olla ennakko-oletuksia vammaisten ihmisten seksuaalisuudesta, jolloin heidän ei koeta tarvitsevan palveluita. Vammaisilla ihmisillä ei myöskään ole tietoa heille kuuluvista palveluista.

Tadzikistan

Tadzhikistan on yksi Keski-Aasian köyhimmistä maista. Väestö on myös hyvin nuorta, sillä lähes 60 prosenttia on alle 24-vuotiaita. Seksuaalioikeuksien näkökulmasta suurimpia haasteita Tadzhikistanissa ovat erityisesti nuorten heikot tiedot seksuaaliterveydestä ja seksuaalioikeuksista, mikä näkyy esimerkiksi vähäisenä ehkäisymenetelmien käyttönä.

Vammaisten ihmisten oikeuksien tilanne on heikko, sillä valtaosalla ei ole pääsyä koulutukseen tai palkkatyöhön. Vammaisiin naisiin kohdistuva väkivalta ja sen eri muodot ovat yleisiä, eikä useimmilla naisilla ole tietoa tai voimavaroja raportoida väkivallan tekoja viranomaisille.

Kuten useimmissa maissa, myös Tadzhikistanissa vammaisten ihmisten seksuaalisuus on tabu. Seksuaaliterveyspalveluihin voi olla hyvin vaikea päästä joko fyysisten esteiden tai henkilökunnan kielteisten asenteiden takia. Vammaisilla ihmisillä itsellään ei usein ole tietoa heille kuuluvista palveluista.