Seksuaalielämään vaikuttavat lähes kaikki suhteen osa-alueet: esimerkiksi yhteiset odotukset, kiintymys, ihailu ja arvostus, vuorovaikutus, ristiriitojen käsittelytapa. Parisuhteessa tarvitaan kykyä sietää hyviä ja huonoja kokemuksia sekä ylläpitää vaikeinakin aikoina riittävän hyvää kuvaa toisesta omassa mielessä. Tämä tarkoittaa sitä, että ei vastoinkäymisten tullessa eteen ala väheksyä tai moittia mielessään kumppanin toimintaa.

Hyvän seksisuhteen rakennusaineena voidaan pitää luottamusta, intiimiyttä, itsen ja toisen tuntemista, lohdutuksen mahdollisuutta sekä turvallisuuden tunnetta. Tärkeää on ilmaista tarpeeksi selkeästi toiselle sekä kielellisesti että eleillä mitä tarvitsee kiihottuakseen ja nauttiakseen. Läheisyydelle ja hyvälle rakastelulle voi luoda pohjaa hellyydellä, esileikeillä ja rentoutumisella. Oleellista on toisen ottaminen huomioon rakastellessa. Seksisuhteen tulee olla sillä tavalla riittävä, että molemmat voivat tuntea olevansa tarpeeksi toisen rakastamia.

Seksuaalisuhteen luonne, kiihottavuus ja tyydyttävyys vaihtelevat suhteen kehittyessä. Suhteen alun intohimo ei ole pysyvää, vaikka samoja tunteita voi tavoittaa myöhemminkin. Vaikeudet seksuaalisuudessa ovat normaaleja ja osa seksielämää. Myös se, ettei seksi aina haluta yhtä paljon on luonnollista. Seksuaalisten tarpeiden määrä ja laatu ovat yksilöllisiä ja vaihtelevia, ja niistä syyllistäminen voi pahentaa tilannetta.

Kahden kulttuurin suhteissa olisi hyvä puhua avoimesti seksuaalisuuteen liittyvistä odotuksista. Eri kulttuurien tapa puhua ja käsitellä seksuaalisuuteen liittyviä asioita saattaa olla erilainen. Osassa kulttuureissa kumppanit voivat ilmaista tarpeensa hyvinkin suoraan, kun taas toisessa tarpeiden ääneen puhuminen tuntuu ylipäätään vieraalta ajatukselta. Sukupuoliroolit ja parisuhteen sisäiset valta-asetelmat ovat myös usein hyvin kulttuurisidonnaisia. Haasteena seksuaalisuuden alueella on ylipäätään se, että miltei kaikissa kulttuureissa vanhemmat eivät kovinkaan paljon jaa seksuaalisuuteen liittyviä asioita lastensa kanssa. Tästä johtuen eri puolilla maailmaa on kaikilla ihmisillä sama haaste: Miten oppia omaksumaan omanlainen tapa nauttia ja jakaa seksuaalisuutta, kun ei ole ollut mahdollisuutta keskustella siitä muuta kuin kumppanin kanssa?

Vanhemmaksi tuleminen muuttaa parisuhteen seksuaalista vuorovaikutusta. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset ovat alttiita palaamaan perinteisiin roolimalleihin, kun heille syntyy lapsi. On hyvä tutustua kumppanin kulttuuriin liittyviin synnytys- ja lapsivuodeajan tapoihin. Seksuaaliseen läheisyyteen liittyvät odotukset lapsen syntymän jälkeen voivat muuttua. On tärkeää huomioida, että molemmat kumppanit kokevat seksin sopivaksi ja riittävän intiimiksi.

Osassa kulttuureissa miehen tai naisen seksuaalisuus on tabu, josta ei parisuhteen sisällä ole mahdollisuutta puhua. Varsinkin näissä tilanteissa olisi tärkeää säilyttää avoimuus suhteen kantavana tekijänä ja sopia yhteisen seksuaalielämän tavoista ja tarpeista.