Perhekokous!

8.12.2010

”Perhekokous!” kajahtaa keittiön suunnalta tällä kertaa perheemme isän suusta. Kohta sekä isot että pienemmät perheenjäsenet ovat hiippailleet yhteisen pöydän tai sohvan äärelle ollakseen läsnä hetken toisilleen.

 

Perhekokous!-huuto raikaa kotimme kattojen alla suurella todennäköisyydellä ainakin viikonlopun tai loman alkaessa. Kun kaikki ovat saapuneet sen kokoukseen, alkaa kierros: Kuka tahtoo, mitä tahtoo ja mitä ei missään nimessä tahdo? Mitä kuuluu, mikä harmittaa, mikä riemastuttaa? Jokainen, perheen pieninkin pellavapää, saa sanoa sanottavansa. ”Haluun leikkiä, lukea ja palapelejä”, napautti 2-vuotias perhekokouksessa joulukuisen miniloman toiveikseen.

Äiti listasi: ”Hiljaisia hiihtolenkkejä, sauna joka ilta ja paljon kirjoja.” Isä puolestaan kokosi: ”Lenkkejä, helppoa ruokaa ja yhteistä ulkoilua valoisalla ajalla.” Viikonloppua, yhteistä iltaa tai lomaa miettiessä täytyy kysyä ensin itseltäänkin: Mitä minä haluan? Mitä minä tarvitsen juuri nyt hyvinvointiini? Mitä minä kaipaan jaksaakseni?  Tarkoituksena on antaa kaikkien toiveille tilaa ja tehdä yhdessä kompromisseja. Jokainen saa toivoa – ja jokainen joutuu tekemään kompromisseja.

Ei, perhekokous ei totisesti syntynyt sulasta sovusta ja läheisten keskinäisestä lämmöstä. Se sai alkunsa lähes päinvastaisista olosuhteista. Se syntyi arjen pakottamana ja viikonlopun pettymysten kirvellessä ennaltaehkäisemään turhia harmeja ja kähinöitä. Se syntyi siksi, että niin usein joku meistä marisi siitä, kun ei tullut tehtyä sitä mitä halusi. Toinen harmitteli sitä, kun ei tullut kuulluksi ja lohdutetuksi.

Perhekokouksella on vältetty monta riitaa, jotka tapasivat alkaa sanoilla: ”Mä en koskaan saa…”, ”Aina mä joudun tekemään…”, ”Mä en taaskaan ehtinyt…” Se syntyi siitä, kun emme osanneet pysähtyä riittävällä rauhalla ja keskittymisellä toistemme äärelle kuullaksemme, mitä itsellä ja muilla on sanottavana. Se syntyi myös jakamaan velvollisuuksia, jotteivät ne kaatuisi kenenkään niskaan liiallisesti.

Perhekokouksessa jokaisella on mahdollisuus ja velvollisuus vaikuttaa. Kaikki ottavat siis vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Jos ei kerro tarpeitaan, ei voi odottaa niiden toteutumistakaan. Lapsellekin tekee hyvää kokea perheenjäsenten erilaiset toiveet ja tarpeet sekä niistä neuvottelemisen taitoa.

On perherauhan ja –rakkauden hyväksi järkevä tehdä yhteisin mielin kompromisseja. Ei jyrätä toisia tai alistuta marttyyrikruununkantajaksi muita pohjattomasti miellyttämällä. Jyränä tai päinvastaisesti kaikkia kumartelevana ei perhekokoukseen kannata saapua, ei edes perheen vanhempien. Jokaisella on oikeus kertoa kantansa ja näkemyksensä. On lupa ilmaista pahan mielensä ja saada niille läsnä oleva kuulijakunta omasta perheestä.

Aikuisen velvollisuus on toimia kokouksen kunnioittavana puheenjohtajana, jonka arvovalta ei karise joustokyvystä tai kompromisseista. Väkisin valtaansa pitävä aikuinen ei opeta lapselleen kykyä neuvotella, ilmaista tarpeitaan ja tulla lähelle silloinkin, kun sydän on sirpaleina.

Intiimi Parikokous

Perhekokouksen intiimimpi versio on Parikokous. Parikokoukseen on lapsilta ja muilta sukulaisilta pääsy kielletty. Perhekokoukseen saattaa kulloinkin osallistua kummitätiä, mummia ja enoa, jotka liittyvät esimerkiksi loman suunnitelmiin. Parikokouksen tarpeet ja kysymykset menevät syvemmälle. Se tarjoaa paikan kertoa pettymyksistä, harmeista, turvan tarpeesta ja loukkaantumisesta.

Parikokouksen voi järjestää vaikka viinilasin ääreen lasten nukahdettua tai kahden saunan lauteilla höyrytessä. Parikokous kannattaa kutsua koolle vähintään kerran viikossa, vaikka yhden asian esityslistalla. Sen avulla kumppanit eivät karkaa arjen aikatauluissa henkisesti toisiltaan ja puserru loukkaantumisen sekä kiireiden luomaan yksinäisyyteen. Yhtä lailla siinä on olennaista jakaa hyviä hetkiä, iloja ja kiitosta, jotka haluaa saada toisen kuulluksi.

Sensuelli Seksikokous

Kokousten sensuellein versio on tietenkin Seksikokous. Sitä ei järjestetä lasten kuullen vaan kahden kesken rakkaan kanssa. Moni parisuhde on jäänyt vaille seksikokousta. Ehkä se on järjestetty ensimmäisen kerran pahan mielen voittaessa, ongelmien ahdistaessa ja huudon raikaessa. Jos rakastelun ja kosketuksen maailma jää arvailujen, analysointien ja tulkintojen varaan, se ei kauaa kannattele seksuaalista hyvinvointia.

Kummallinen on sellainen seksikokouksen muoto, jossa seksikokouksia järjestetään ystävän kanssa ruotien oman kumppanin osaamattomuutta tai tajuamattomuutta. Oma rakas sen sijaan jää tästä ulkopuoliseksi. Silloin paikalle on kutsuttu aivan väärät osallistujat ja tuloksia on turha odotella.

Ensimmäinen seksikokous, jos ei useampikin, olisi tärkeä olla ennen ensimmäistäkään seksikokemusta yhdessä. Seksikokous ei riitä kertaluontoisena suhteen alussa vaan sitä tarvitaan pitkin yhteistä matkaa. Muutumme seksuaalisuuden alueella siinä missä muutoinkin elämässämme. Itseä ja kumppania täytyy pitää yhteisellä eroottisella kartalla keskustelemalla, näyttämällä ja jakamalla.

Seksikokouksen ajankohdalle on vain kaksi kieltoa: Ei koskaan heti rakastelun jälkeen eikä sen aikana. Rakastelun jälkeen makaa rakkaansa rinnalla monellakin tapaa alasti. Silloin ei ole kritiikin paikka, jottei toista haavoittaisi tarpeettoman viiltävästi. Seksikokouksessa voi kertoa, mitä on jäänyt vaille, mikä on tuntunut pahalta ja mitä kaipaa juuri nyt. Se kannattaa järjestää silloinkin, kun elämä estää seksin käytännössä tai tarjoaa siitä parhaita puoliaan.

Yhtä tärkeää on kuulla kaikki toimiva ja ihana kuin epäonnistumiset ja puutteet. Toisinaan seksikokoukseen kannattaa kutsua vain oma, ainutlaatuinen seura. Itsensä kanssa voi vaikka hiihtoladulla tai yksinäisellä kävelylenkillä hiljentyä pohtimaan seksuaalisuutensa vointia juuri nyt. Sen jälkeen on helpompi kokoustaa kaksinkin.

Ei tarvitse olla minkään maailman erityistason terapeutti voidakseen luoda rakenteita rakkaimman pikkupiirinsä lähentämiseksi ja toimivaksi. Kokoontumisilla on suurempikin merkitys kuin asioiden jakaminen ja niistä sopiminen. Ne konkretisoivat sitä, että olemme tässä yhtä, meidän oma pesällinen, toisiamme kuulemassa ja toisillemme kertomassa. Ne vahvistavat sidettä toisiimme ilon aikoina ja helpottavat toisen puoleen kääntymistä heiveröisempinä hetkinä.

 Maaret Kallio
Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS), Väestöliiton seksuaaliterveysklinikka