Järvisen ja Pietilän vapaa nainen törmää todellisuuteen

15.12.2010

Hyvä kirja on niin ihana jouluherkku, että sen ahmii kuin parhaankin jouluaterian. Aivan liian herkullisina odottavat kirjat tulee rohmuttua jo ennen joulua. Yksi sellainen on Katriina Järvisen ja Tuulikki Pietilän Vapaa nainen törmää todellisuuteen. Tutkimusmatkoja tosielämään.

Uusi kirjailijatähti on syttynyt. Tähden nimi on Katriina Järvinen. Keskityn arvostelussa hänen osuuteensa kirjasta. Hän on sosiaalipsykologi ja antropologi, joka tekee antropologisia matkoja tavalliseen elämään. Hänen ja professori Laura Kolben Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa -teos saavutti jo suurta suosiota. Katriina Järvinen palkittiin Marja-Liisa Vartio -kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2008.

Aikuisena naisena Järvinen pohtii nyt aikuisen naisen elämää. Opiskelut on opiskeltu, työt tehty, lapset synnytetty ja juoppomiehet jätetty. Nyt sooloillaan itsenäisinä naisina. Onko kivaa? No ei niin hirveä kivaa. Yhä hiertää sosiaalinen nousu työväenluokasta keskiluokkaan – matkalle on sattunut pettymyksen tuottaneita vuoteita ja ihmisiä. Aatteet ne vasta tyhjiä ovatkin olleet - erityisesti feminismin aate. Järvinen ja kirjoittajakollega, sosiaaliantropologi Tuulikki Pietilä ovat haastatelleet yhteiskunnan älykkönaisia ja samaa sanovat toisetkin. Käteen ei jäänyt mitään.

Järvinen on taitava kirjoittaja, älyllinen mutta herkkä. Hän asettuu lukijan kanssa miettimään ajan ilmiöitä ja aikuisen naisen nykypäivää sekä nuoruutta. Hän tajuaa suuria ilmiöitä pienissä elämän yksityiskohdissa. Hän tajuaa nyt vapautuneiden viisikymppisten naisten kasvupohjan: ahdistavat marttyyriäidit. Siitä olikin syytä vapautua.  Marttyyriäideilläkin on Järvisen oivalluksen mukaan syynsä käytökseensä. Kukaan ei ollut kiinnostunut heidän tunteistaan lapsena tai ehkä aviopuolisona.

Miten he selviävät ilman läheisyyttä?

Feminismin ihannoima, kaikista suhteista vapaa ja itsellinen nainen silti ihmetyttää Järvistä: ”Olisi hienoa olla täysin tyytyväinen omaan seuraansa, viettää juhlia itsensä kanssa. En ole koskaan ymmärtänyt, miten nämä vahvat naiset selviävät ilman toisen ihmisen läheisyyttä. Enkä edes uskalla ajatella, mitä olisi kahden pienen vauvan tauoton hoitaminen yksin ympäri vuorokauden”, hän ihmettelee.

Kirjailija moittii naistenlehdet, itsehoito-oppaat ja television ihmissuhdeohjelmat monessa kappaleessa, mennen tullen. Mikä niissä nyt niin pahaa on? Järvisen kritiikki on tällä kohdin elitististä.

Toki on naisia, jotka ovat oppineet kriittisen ajattelun, tiedonhaun ja refleksiivisen tutkiskelun vaikkapa yliopistossa. Nämä naiset ovat nuoresta lähtien ”tempautuneet mukaan luentojen, kirjojen ja kiihkeiden keskustelujen maailmaan”.

Onko kuitenkaan väärin tuottaa naistenlehtiä, itsehoito-oppaita ja ihmissuhdeohjelmia heille, jotka etsivät keskustelunaiheensa, inspiraationsa ja tiedonmurunsa niistä? Minusta ei ole. Mielestäni tiedon synnyttäminen kaikissa muodoissa ja kaikilla mausteilla, tavallisille ihmisille, tuottaa tasa-arvoa. Osallistun siihen itse aktiivisena ja haluan kiihkeästi viedä tietoa eteenpäin. Pidän Järvisen kritiikkiä tältä osin jopa ajatusvirheenä.

Peilikuvat suomalaisista naisista

Järvisen tulkinta Hella Wuolijoen Niskavuoren naisista on hienoa luettavaa. Siellä ovat peilikuvat suomalaisesta naisesta. Niskavuorelaisiakin voisi muuten tarkastella myös luokkaperspektiivistä yhtenäisen agraarikulttuurin sisällä. Omistajuuteen ja naimakauppojen pakkoon kun vaikuttivat sekä syntymäjärjestys että sukupuoli. Ulkonäkökin oli pääomaa, samoin koulutus. Järvinen tarkastelee niskavuorelaisten luonteita ja rooleja.

Kirja antaa kyytiä naisten piilosyrjinnälle ja naisten välisen lojaaliuden vaikeudelle työpaikoilla.  Jotakin on kuitenkin jäänyt feminismistä käteen, niin kuin tämä aina mahtavan kiinnostava ja kutkuttava nais-mies-keskustelu. Järvinen tuntee sympatiaa ”vapautuneiden” naisten pahan kerran pelästyttämiä miehiä kohtaan. Hän toteaa, että on kaksi asiaa, joista ei feminismin jälkimainingeissa saa puhua: yksi on naisen vastuut ja toinen on naisen velvollisuudet.

Hienoa on tuntea ylpeyttä monista viittauksista Väestöliiton tutkimuksiin ja kirjoituksiin. Kenties ilman naistenlehtijuttuja ja ihmissuhdeohjelmia Järvinen ei olisi niistä kuullut.

Katriina Järvinen, Tuulikki Pietilä: Vapaa nainen törmää todellisuuteen. Tutkimusmatkoja tosielämään. Kirjapaja 2010.

Heli Vaaranen
perhetoimintojen johtaja, Väestöliiton Parisuhdekeskus