Ikääntymisen alueelliset erot edellyttävät alueellisesti kohdennettuja politiikkatoimia
Alueen väestön ikääntyminen ei välttämättä johda pienituloisuuden kasvuun. Tuore tutkimus osoittaa, että ikääntymisen ja työikäisten pienituloisuuden yhteys vaihtelee Suomessa alueittain ja ajallisesti, mikä korostaa tarvetta räätälöidyille politiikkatoimille.
Nordic Yearbook of Population Research -lehdessä julkaistu tutkimus tarkastelee, miten seutujen väestön ikääntymisen ja matalan tulotason yhteys on muuttunut Suomessa ajan myötä. Kirjoittajat Kauppinen ja Nevanto osoittavat sekä muutoksia että pysyvyyttä ikääntymisen ja pienituloisuuden välisessä yhteydessä. 2000-luvulla lähes kaikilla seuduilla sekä ikääntyneiden että pienituloisten osuudet kasvoivat, ja toisaalta nopean ikääntymisen alueilla, kuten maaseudulla pienituloisten osuus kasvoi vähiten. 2010-luvulla ikääntymisen ja pienituloisuuden yhteys heikkeni tai kääntyi päinvastaiseksi: väestö ikääntyi samalla kun pienituloisuus väheni. Tällöinkin pienituloisuus väheni eniten maaseutumaisilla seuduilla.
Alueiden elinvoimaisuus selittää pitkälti näitä kehityskulkuja. Vahvoilla, kaupunkimaisilla alueilla väestön ikääntyminen on varsinkin 2010-luvulla ollut muita alueita hitaampaa, mutta pienituloisuus on toisaalta yleistynyt. Elinvoimaisuuden mukaiset erot ovat kasvaneet väestön ikärakenteessa mutta pienentyneet pienituloisuudessa. Tulokset korostavat, että sosioekonomiset muutokset ja ikääntyminen kietoutuvat toisiinsa, mutta ovat vahvasti tilannesidonnaisia, mikä edellyttää alueellisesti räätälöityjä politiikkatoimia.
Tutkimus on julkaistu The Nordic Yearbook of Population Research (NYPR) -lehden ensimmäisessä numerossa. Lehti ilmestyi aiemmin nimellä The Finnish Yearbook of Population Research. Uusi nimi laajentaa näkökulmaa kattamaan myös Pohjoismaat ja Baltian. Kuten ennenkin, julkaisu toteutetaan Siirtolaisuusinstituutin, Suomen Väestötieteen Yhdistyksen ja Väestöliiton yhteistyönä.
Vuosikirja sisältää myös Kridahlin ja Seldénin tutkimuksen, jossa tarkastellaan eläkkeelle siirtymisen ajoitusta suhteessa lastensaantiin Keski- ja Itä-Euroopassa. Tutkimuksessa selvitettiin, miten ensimmäisen lapsen syntymäikä, lasten lukumäärä, nuorimman lapsen ikä ja syntymien välinen aika vaikuttivat eläkkeelle siirtymiseen vuosina 1940–1950 syntyneillä naisilla ja miehillä. Tulokset osoittavat, että ihmiset, joilla on lapsia jäävät yleensä eläkkeelle aiemmin kuin lapsettomat ja ne, joilla on nuoria lapsia jäävät eläkkeelle myöhemmin. Tšekissä, Puolassa ja Unkarissa naiset, joilla on vähintään kolme lasta, jäävät eläkkeelle myöhemmin, samoin kuin tšekkiläiset ja virolaiset naiset, joiden lapsilla on pidempi syntymäväli. Kaiken kaikkiaan lapsiluku ja lastensaantihistoria vaikuttavat vain maltillisesti eläkkeelle siirtymisen ajoitukseen tutkituilla alueilla.
Tanskanen, Danielsbacka ja Rotkirch vertasivat tutkimuksessaan sukulais- ja ystäväverkostojen kokoa suomen- ja ruotsinkielisten suomalaisten keskuudessa käyttäen väestöpohjaisia kyselyjä suurten ikäluokkien ja heidän aikuisten lastensa osalta. Sukulaisverkostojen koossa ei havaittu eroja, mutta ruotsinkieliset raportoivat merkittävästi suurempia läheisten ystävien verkostoja kuin suomenkieliset sekä vanhemmassa että nuoremmassa ikäpolvessa. Kirjoittajien mukaan läheisten ystävien suurempi määrä on yksi ruotsinkielisiä suomalaisia kuvaavista sosiaalisen pääoman tekijöistä.
Komušanacin tutkimus tarkasteli millenniaalien näkemyksiä Kroatiaan suuntautuvasta työperäisestä maahanmuutosta puolistrukturoitujen haastattelujen avulla. Tulokset osoittavat, että Y-sukupolvi, joka on syntynyt 1981–1996, ei pidä ulkomaalaisia työntekijöitä taloudellisena, sosiaalisena tai turvallisuusuhkana. Vastaajat kuitenkin toivoivat valtiolta vahvempaa roolia ulkomaalaisten työntekijöiden määrää rajoittavien mekanismien käyttöönotossa sekä aktiivisempaa otetta heidän sosiaaliseen ja kielelliseen integroimiseensa.
Hanikan tutkimus tarkasteli pohjoismaisia kuntia, joissa on ennätyksellisiä ikääntymiseen liittyviä lukuja, kuten suuri 65 vuotta täyttäneiden osuus, korkea keski-ikä ja ennakoiva vanhushuoltosuhde. Tutkimus tarjoaa uudenlaisen kuntatason näkökulman väestön ikääntymiseen Pohjoismaissa, paljastaen merkittäviä eroja maiden sisällä ja välillä siinä, miten väestöltään erittäin ikääntyneet kunnat kehittyvät.
Lisätietoja
Alyona Artamonova, vieraileva toimittaja, Väestöliitto
alyona.artamonova@vaestoliitto.fi
Elisa Tambellini, vieraileva toimittaja, Väestöliitto
elisa.tambellini@vaestoliitto.fi
Tiina Helamaa, toimitussihteeri, Väestöliitto
tiina.helamaa@vaestoliitto.fi
Väestötieteen vuosikirjaa julkaisevat Siirtolaisuusinstituutti, Suomen Väestötieteen Yhdistys ja Väestöliitto.
