"Tunnen itseni usein yksinäiseksi"

2.3.2016

Kuva: Flickr.

Olen elänyt koko aikuisen ikäni yksin, eikä pitkiä parisuhteita ole ollut koskaan.

Joskus nuorempana (nyt olen 40-vuotias) olin niin pihalla itseni kanssa, etten osannut ottaa miesten lähestymisiä vastaan enkä uskaltanut päästää ketään lähelleni. Vieläkin olen varautunut suhteiden alussa ja se vaikuttaa varmasti suhteen etenemiseen.

Olen käynyt varmasti sata kertaa treffeillä, käyn edelleen pari kertaa kuussa. Tuntuu siltä, että hyviä kumppaniehdokkaita on yhä vähemmän tässä iässä. Kaipaisin elämääni läheisyyttä ja seksiä, kannustavaa elämänkumppania. Epätoivoinen en silti ole, koska kuka tahansa mies ei kelpaa.

Sinkkuuden hyviä puolia on tietysti itsenäisyys ja vapaus. Se, että vastaa kokonaan itse omista asioistaan, tuo tietynlaista itsevarmuutta. Toisaalta, en halua korostaa sinkkuuden hyviä puolia liikaa, koska itse tunnen itseni usein yksinäiseksi ja hyvistä ystävistäni huolimatta uskoisin olevani onnellisempi hyvässä parisuhteessa kuin yksin. Pitkään jatkunut sinkkuus luo paineita itselle, koska esimerkiksi työkaverit jaksavat jatkuvasti kysellä, onko sitä miestä löytynyt ja ihmetellä, miksei ole. En oikein jaksa enää selitellä, totean vaan, etten tiedä, miksei sitä miestä löydy.

Pelkään pahoin, että omalla kohdallani ikisinkkuus on jäänyt pysyväksi olotilaksi. En enää oikein odota löytäväni ketään siitä huolimatta, että käyn välillä treffeilläkin. En silti haluaisi luovuttaa.