Tässä jaksossa käsitellään parisuhteen kriisejä. Kriisi on tilanne, joka uhkaa ihmisen turvallisuuden tunnetta, olemassaoloa tai perustarpeita. Kriisit voidaan nähdä myös muutoksen mahdollisuutena. Ne ovat usein tienhaaroja uuteen suuntaan elämässä. Kriisit, esimerkiksi ero pikkulapsiperheessä, ovat tilanteita, joissa parit usein tarvitsevat ohjaamista ulkopuolisen ammattiavun luokse. Tässä jaksossa kerrotaan yleisellä tasolla siitä, minne pareja voi parisuhdekriiseissä ohjata. Palvelut vaihtelevat paikkakunnittain.

On tavallista, että parisuhteen kriisit herättävät ihmisissä suurta hätää ja avuttomuutta. Tämä haastaa myös työntekijän. On ymmärrettävää, että työntekijänä voi tuntea suurta keinottomuutta tai painetta yrittää ratkaista asioita hätiköidysti. On hyvä muistaa, että parisuhteen kriiseissäkin aktiivisen kuuntelun, tasapuolisuuden ja validoinnin keinot ovat hyvää ammatillista kohtaamista. Väkivaltatilanteissa täytyy aina varmistaa perheenjäsenten turvallisuus. Työntekijänkään ei kannata jäädä tilanteessa yksin. 
 

Uskottomuus

Uskottomuus on yleensä eriasteisesti traumaattinen kriisi. Se loukkaa perustoivetta siitä, että toiseen voi luottaa, toinen on itseä varten, että on riittävä ja arvokas kumppanille. Pahimmillaan yhteiseltä elämältä putoaa pohja pois. Uskottomuus on tavallisimpia syitä eroamiseen.

Uskottomuuskriisistä yli pääseminen on vaativaa, mutta mahdollista. Uskottomuus voi olla tapa yrittää paeta elämänvaiheen tuomia haasteita ja heijastella avuttomuutta käsitellä niitä. Riitaisuus, kokemukset seksin loppumisesta, ulkopuolelle joutumisesta ja yksinäisyydestä voivat saada sivusuhteen tuntumaan ulospääsyltä. Liiallinen keskittyminen vanhemmuuteen ja lapsen tarpeisiin omien ja puolison tarpeiden kustannuksella voivat altistaa uskottomuudelle.

Uskottomuus on aihe, joka voi herättää terveydenhoitajassa omakohtaisia muistoja ja voimakkaita tunnereaktioita. Työntekijä voi ajatella, että hänen oikeutensa tai jopa velvollisuutensa on valita puoli tilanteessa. Tasapuolisuus, molempia kunnioittava ja myötäelävä suhtautuminen on kuitenkin hyvän ammattimaisen kohtaamisen perusta ja auttaa paria hakemaan ammattiapua. 

Apua tilanteeseen kannattaa hakea pariterapiasta tai psykologilta. Petetyllä osapuolella asia voi pyöriä jatkuvasti mielessä. Syöminen ja nukkuminen voi olla vaikeaa, kun elimistö on hälytystilassa. Uskoton puoliso on samoin usein hyvin ahdistunut tilanteessa. Pari voi olla altis purkamaan tunteitaan hallitsemattomasti tai jumiutumaan pitkittyneeseen konfliktiin. Akuutissa kriisitilanteessa vanhemmilla voi olla vaikeuksia selvitä lasten hoidosta. Käytännön apu isovanhemmilta ja läheisiltä on kriisin keskellä tarpeen.

Lisätietoa uskottomuudesta

 

 

Apua uskottomuuskriisiin:

Perheasiain neuvottelukeskukset
Kunnalliset perheneuvolat
Väestöliiton palvelut
Yksityiset paripsykoterapeutit
Yksityiset yksilöpsykoterapeutit

 

 

Riippuvuudet

Riippuvuus tarkoittaa pakonomaista tarvetta saada mielihyvää päihdyttävästä aineesta tai tietystä toiminnasta.

Parisuhteessa toisen riippuvuus aiheuttaa yleensä suuria ristiriitoja ja tyytymättömyyttä. Riippuvuudet ovat yleisiä eron taustatekijöitä. Toisaalta parisuhdeongelmat, kuten kommunikaation ja ongelmanratkaisun vaikeudet ja riitaisuus, voivat altistaa erilaisille riippuvuuksille. Kyseessä voi olla itseään ruokkiva haitallinen kehä. Pari- ja perheterapia voi tuottaa hyviä tuloksia osana riippuvuuksien hoitoa.

Riippuvuuksia on hyvin eri tasoisia. Joissain perheissä kyse on toisen vanhemman rajatusta ongelmasta. Toisissa perheissä molempien vanhempien elämää hallitsee huume- tai alkoholiriippuvuus.

On tavallista, että riippuvaisen on itse vaikea nähdä tai myöntää ongelmaansa. Hän saattaa vähätellä ja salailla sitä. Salailu nakertaa luottamusta ja synnyttää parisuhteeseen etäisyyttä. Riippuvuus, joka hallitsee elämää, vie tilan perhesuhteilta.

Päihteitä käyttävä aikuinen ei aina pysty ajattelemaan, miten hänen toimintansa vaikuttaa muihin. Hän saattaa käyttäytyä arvaamattomasti, kaoottisesti, väkivaltaisesti tai välinpitämättömästi. Pienen lapsen on vaikea ymmärtää, miksi vanhemman käytös äkkiä muuttuu. Päihtynyt aikuinen saattaa olla konkreettisesti poissaoleva. Puoliso tai lapset voivat jäädä konkreettisesti yksin. Päihtynyt tai vieroitusoireista kärsivä aikuinen on tunnetasolla tavoittamaton. Raitis puoliso saattaa jäädä yksin vanhemmuuden vastuuseen.

Vanhemman päihderiippuvuus voi johtaa vaaratilanteisiin, lapsen laiminlyöntiin, kaltoinkohteluun tai heitteillejättöön. Päihderiippuvuutta esiintyy kaikissa sosiaaliryhmissä, eikä sitä ole aina helppo tunnistaa. Ei varsinkaan silloin, kun päihdeongelmaisella vanhemmalla on välillä pitkiä selviä jaksoja. Kun työntekijälle syntyy huoli siitä, että lapsen hyvinvointi on uhattuna, tulee aina tehdä lastensuojeluilmoitus asiasta.

Lasta odottavien ja pikkulasten vanhempien haitallisen päihteiden käytön taustalla on usein traumaattisia  kokemuksia. Riippuvuuskäyttäytyminen on usein yritystä säädellä vaikeita tunteita. Päihderiippuvuuteen on tärkeää saada yksilöllisesti räätälöityä, pitkäaikaista tukea. Myös erilaisten toiminnallisten riippuvuuksien, kuten netti- ja rahapeliriippuvuuksien hoitamiseksi tarvitaan erikoistunutta osaamista. Usein perheessä tarvitaan myös lastensuojelun ja sosiaalityön tukea.

 

Apua riippuvuuteen:

Kunnallinen terveyskeskus
A-klinikka
Lastensuojelu
Päihdeongelmien hoitoon erikoistuneet ensikodit
Päihdelinkki
Peluuri – peliriippuvaisille
Yksilö- tai paripsykoterapia

 

Parisuhdeväkivalta

Parisuhdeväkivalta koskettaa joka viidettä suomalaista. Parisuhdeväkivalta voi olla luonteeltaan henkistä, fyysistä tai seksuaalista. Henkinen väkivalta on toisen haukkumista, alistamista, pelottelua, uhkaamista ja kontrollointia. Fyysinen väkivalta on tönimistä, potkimista, lyömistä, kuristamista. Seksuaalinen väkivalta on pakottamista seksuaalisuuteen, mitä toinen ei halua. Parin väkivalta voi kärjistyä satunnaisesti yksittäisissä ristiriitatilanteissa tai se voi olla luonteeltaan asteittain raaistuvaa toisen terrorisointia. Väkivalta voi jatkua, vaikka parisuhde olisi jo päättynyt.

Parisuhdeväkivallan riski kohoaa raskausaikana tai kun parisuhteessa on erotilanne. Kiintymyssuhteessa väkivalta on erityisen haavoittavaa. Parisuhteelta on lupa odottaa turvaa ja huolenpitoa. Väkivallasta on hyvä kysyä rutiininomaisesti.

Työntekijän tulee ottaa väkivaltaan selkeä kanta. Väkivalta on rikos, josta vastuussa on tekijä, ei uhri. On tavallista, että väkivallan uhri kokee tapahtuneesta syyllisyyttä ja häpeää.  

Lapsen hyvinvointi ja terveys vaarantuu, jos hän todistaa perheväkivaltaa, vaikka väkivalta ei kohdistuisi häneen. Tilanne edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä.

Väkivallan taustalla voi olla pitkään kasautuneita ongelmia kuten mielenterveyden ongelmia, vaikeuksia tunteiden säätelyssä, pitkittyneitä parisuhdevaikeuksia, lapsiperheköyhyyttä, päihteitä ja väkivaltakokemuksia monessa sukupolvessa. Hitaasti muuttuvat, haitalliset kulttuuriset asenteet - esimerkiksi käsitykset miehen oikeudesta naisen kehoon - voivat osittain olla väkivallan taustatekijöitä. Sekä miehet että naiset voivat käyttäytyä parisuhteessa väkivaltaisesti.

Väkivallan ilmitulo voi merkitä sen kohteelle turvallisuusuhkaa. Ammattilaisten tukee kysyä väkivallasta vain kahden kesken. Huomiota tulee kiinnittää myös väkivallan fyysisiin merkkeihin. Puolison liikkumisen kontrollointi tai mustasukkainen eristäminen voivat olla viitteitä väkivallasta. Tutkimusten mukaan väkivallasta kertominen ilman, että siitä kysytään, on epätodennäköistä. Kun väkivalta tulee ilmi, tulee työntekijän viipymättä selvittää asiakkaan turvallisuus ja tarvittaessa auttaa kaikkia vaarassa olevia perheenjäseniä suojautumaan väkivallalta.

 

 


Apua parisuhdeväkivaltaan

Ensi- ja turvakoti
Rikosuhripäivystys
Lastensuojelu
Jussi-työ
Lyömätön linja
Raiskauskriisikeskus Tukinainen
Maria-Akatemia
 


Ero

Vanhempien ero on hyvin kuormittava tapahtuma, riippumatta siitä, minkä ikäisiä lapset ovat. Ero kuormittaa myös vanhempia. Niin lapsen kuin vanhempienkin olemassaolon tutut perustukset järkkyvät.

Erotilanteessa lapsen elämä muuttuu. Tavallisesti yhteys toiseen tai molempiin vanhempiin vähenee, lapsi altistuu vanhempien riitelylle, koti ja hoitopaikka voivat muuttua. Ero on menetys ja suru. Lapset tarvitsevat ennen kaikkea ymmärrystä ja tukea vanhemmiltaan.

Pienet lapset haluavat tavallisesti olla lähellä erityisesti sitä vanhempaa, jonka kanssa ovat tottuneet enemmän olemaan. Pienet lapset huolestuvat helposti siitä, ovatko he itse aiheuttaneet eron. He ikävöivät poissaolevaa vanhempaa ja toivovat vanhempien paluuta yhteen. Lapset täyttävät usein ymmärryksensä aukot tapahtumista ahdistavilla mielikuvilla. Eroahdistus saattaa korostua. Lapsi voi reagoida univaikeuksin, takertuvalla käytöksellä, kastelulla ja taantumalla pienemmän oloiseksi.

Tässä vaiheessa lapsi tarvitsee paljon läheisyyttä ja hellyyttä. Lapsi tarvitsee vakuuttelua ja turvallisen varmuuden, että hänestä huolehditaan, vaikka koti ja tuttu elämä muuttuu. Lapsi tarvitsee kärsivällisyyttä, vaikka käyttäytyisikin takertuvasti tai taantuvasti.

Lasta auttaa, kun asumis- ja tapaamisjärjestelyt selitetään hänelle etukäteen ja uusista rutiineista tulee ennakoitavia. Toisen vanhemman mustamaalaamista tulee välttää. Jatkuva riitaisuus on tutkimusten mukaan selkein riskitekijä lapsen hyvinvoinnille vanhempien eron jälkeen. Jos vanhemmat kykenevät laittamaan lapsen tarpeet etusijalle ja toimimaan eron jälkeen vanhempina yhteistyössä toistensa kanssa, lapset selviytyvät pitkällä tähtäimellä yleensä hyvin.

 

Lisätietoa

Lapset ja eroErokriisit

 

Apua erotilanteeseen

Kunnalliset perheneuvolat
Perheasian neuvottelukeskukset
Väestöliiton palvelut
Yksityiset psykoterapeutit
Neuvokeskus
Eron omahoito-opas

 

Nettiluento

”Avioeron hyvät käytännöt”
parisuhdekeskuksen johtaja, psykoterapeutti Heli Vaaranen

 

 

Lähteet

  • Jewkes, R. (2002). Intimate partner violence: causes and prevention. The Lancet, 359.
  • Valtakunnallinen Käypä hoito -suositus "Alkoholiongelmaisen hoito”.
  • Valtakunnallinen Käypä hoito -suositus "Huumeongelmaisen hoito". 
  • Brusila, P. (2008). Parisuhdeväkivallan kohtaaminen vastaanotolla. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 124 (1), 50-55. 
  • Emery, R. (2004). The Truth About Children and Divorce. Dealing with The Emotions So you and Your Children Can Thrive. Plume: New York.
  • Fals-Stewart, W., O’Farrell, T. & Birchler, G. (2004). Behavioural Couples Therapy for Substance Abuse: Rationale, Methods, and Finding. Addiction Science and Clinical Practice, 2(2), 30-41.
  • Glass, S. (2003). Not ”Just Friends”. Rebuilding Trust and Recovering Your Sanity After Infidelity. Free Press: New York
  • Hollonds, A. (kesäkuu 2011). Better Outcomes for Children who Separate. What Makes a Positive Difference? Luento. Väestöliitto, Helsinki, Suomi.
  • Leonard, K. & Eiden, R. (2007). Marital and Family Processes in the Context of Alcohol Use and Alcohol Disorders. Annual Review of Clinical Psychology, 3, 285-310
  • Wallerstein, J. (2003). What About the Kids? Raising Your Children Before, During and Afer Divorce. Hyperion: New York