Kuva: abriz44, Flickr.

On olemassa klassinen tutkimus siitä, miten ihmiselle käy, kun hänellä on liikaa vaihtoehtoja. Psykologit Iyengar ja Lepper (2000) tutkivat, miten vaihtoehtojen määrä vaikuttaa ihmisten kykyyn tehdä päätöksiä ja valintoja. Tutkittavat saivat ensimmäisellä tutkimuskerralla tehdä ostopäätöksen 24 purkista erilaisia laadukkaita hilloja. He saivat erittäin edullisen tarjouksen, jos päätyisivät ostamaan yhden tai useamman purkin. Toisella tutkimuskerralla hilloja oli ainoastaan kuusi erilaista. Kävi ilmi, että ihmiset ostivat kymmenen kertaa suuremmalla todennäköisyydellä hilloa, kun vaihtoehtoja oli vain kuusi. Suurempi määrä herätti enemmän kiinnostusta, mutta ei johtanut ostopäätökseen. Tämä sama tutkimus on nyt uusittu lukuisilla erilaisilla tuotteilla ja jopa suhteessa työpaikkoihin. Näyttää siltä, että suuri määrä mahdollisuuksia voi aiheuttaa kyvyttömyyden tehdä mitään päätöksiä. Kävi myös ilmi, että kun päätökseen päädytään suuresta vaihtoehtojen määrästä, voi päätös aiheuttaa tyytymättömyyttä – silloinkin, kun päätös on ollut hyvä. Sarjadeittailussa voi päätyä samankaltaiseen tilanteeseen. Miten tyytyä johonkin tai tehdä päätös sitoutumisesta, kun jossain voi olla vielä parempi vaihtoehto.

Väestöliiton kyselyssä Tinderistä (Nurminen 2015) tuli esille, että monet sinkut olivat kokeneet Tinderin tuoneen rentoutta deittailuun. Kokemus lisääntyi treffeillä käydessä, eikä yksittäiseen tapaamiseen latautunut niin paljon paineita. Kuitenkin yli puolet kyselyyn vastanneista koki Tinderin pinnallisena. Sen kautta oli vaikea löytää ”kunnon” treffejä.

Toisaalta deittailemalla paljon kasvaa myös todennäköisyys sille, että löytyy sopiva kumppani. Jos ensimmäisen huonon kokemuksen jälkeen päättää, että tämä oli tässä, kasvaa todennäköisyys puolestaan sille, että puolisoa ei löydykään.