Kuva: William Iven, Unsplash

Viime aikoina on kirjoitettu paljon yhteiskunnan muutoksesta. Muuttuneet arvot suhteessa itsenäisyyteen, työhön ja uraan panostamiseen myöhentävät perheellistymistä. Monet haluavat satsata tulevaisuuteen ja kokea elämää ja maailmaa ennen asettumistaan. Voikin ajatella, että mahdollisuus liikkuvuuteen, itsellisyyteen ja omiin valintoihin vievät meitä vähitellen sinkkujen yhteiskuntaan. Nuoret sinkut arvostavat itsenäistä elämäntyyliä enemmän kuin lasten saamista. Nuoret sinkut panostavat uraan ja etsivät siitä täyttymystä.

On havaittu, että sinkut ovat parisuhteessa oleviin verrattuna usein korkeammin koulutettuja (Wethington ym. 2004). Sinkut näyttävät pitävän naimisissa olevia tärkeämpänä elämässä sitä, että heillä on itselle merkityksellinen työ (De Paulo 2016). Työlle omistaudutaan ja siitä nautitaan. Kuitenkin samoin kuin perheelliset, myös sinkut kärsivät vapaa-ajan puutteesta. Amerikkalaisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että sinkut toivoisivat enemmän aikaa liikkumiseen, ystäväsuhteisiin ja muihin harrastuksiin. Jos tuota aikaa ei ollut riittävästi, sinkut kokivat ahdistuksen ja masennuksen tunteita (Keewey & al. 2013). Yritykset ottavat vielä toistaiseksi herkemmin huomioon perheellisten toiveet. Lapsettomien tarve työstä palautumiseen nousee harvemmin esille.

Monille sinkuille harrastukset ja omat mielenkiinnon kohteet ovat tärkeitä. Lapseton sinkku voi käyttää oman aikansa, kuten itse kokee mielekkääksi.

”Sinkkuus ei ollut kurjaa aikaa, vaan ihan päinvastoin. Sain tehdä mitä halusin, milloin halusin ja kenen kanssa halusin. Aika usein sain olla myös yksin, joten opettelin viihtymään itseni kanssa. Kävin leffassa, uimassa, risteilyllä ja muuallakin, mihin vain rahat riittivät.”

”Sinkkuuden myötä päätin käyttää enemmän aikaa rakkaaseen harrastukseeni ja aloitin erään siihen liittyvän kurssin, jota oli harkinnut jo vuosia, mutta aina keksinyt tekosyitä, kuten ajan. Kurssilla sain uusia mukavia kavereita ja sain huomata osaavani monenlaista.”