Kuva: Shutterstock.

Sinkkuja koskevia tutkimuksia on kritisoitu siitä, että sinkkujen ryhmä on niin monimuotoinen, että sen tutkiminen on vaikeaa. Sinkut voivat olla koko elämänsä yksineläneitä, eronneita lapsettomia, yksinhuoltajia tai leskiä. Jokaisen elämäntilanne vaikuttaa koettuun tyytyväisyyteen ja onneen. Tutkimuksissa on havaittu, että yleensä vähiten onnen tunteita kokevat vasta eronneet tai leskeytyneet. Aina sinkkuna olleet taas ovat lähes yhtä tyytyväisiä kuin parisuhteessa olevat (De Paulo 2016; Morris 2008; Musick 2012). Sinkut ovat myös onnellisempia kuin huonossa parisuhteessa elävät. Kokonaisuudessaan yksinelävät ihmiset ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Yksineläminen ei välttämättä tarkoita yksinäisyyttä. Oma elämäntilanne voi olla itse valittu tai siihen voi joutua.

Monet sinkut harrastavat aktiivisesti, liittyvät erilaisiin ryhmiin ja käyvät paljon erilaisissa tapahtumissa. Näin voi kokea yhteenkuuluvuutta ja poistaa yksinäisyyden tunnetta. Osa sinkuista voi kokea tämän sosiaalisen elämän riittävänä. Osa kuitenkin saattaa kokea ihmisjoukossa itsensä yksinäiseksi, koska kaipaa läheistä ja intiimiä suhdetta toiseen ihmiseen.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että tilastollisesti sinkut kokevat yksinäisyyden tunteita enemmän kuin parisuhteessa elävät. Yksinäisimpiä ovat yksineläjät ja yksinhuoltajat. Sinkkunaisten kokema yksinäisyys on kuitenkin selvästi vähäisempää kuin sinkkumiesten. Hyvin paljon yksinäisyyttä kokevilla oli eniten psyykkisiä oireita (FINSEX 2015).

Yksinäisyyden tunteisiin vaikuttaa läheisten ihmissuhteiden puute, mutta siihen kietoutuu läheisesti myös sosiaalinen eriarvoisuus. Ihmisryhmät pyrkivät symmetrisyyteen ja yhteiskunta asettaa tiettyjä normeja tai tavoitteita ihmisille. Tietyssä iässä pitäisi olla tietyssä elämäntilanteessa ja jos ei ole, niin rikkoo näitä normeja. Tämä taas aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta ja koettua yksinäisyyttä.

”Kun huomaa, että suurin osa kavereista on parisuhteessa ja on ainoita sinkkuja kaveripiirissä, yksinäisyys tuntuu yhtäkkiä pahalta, vaikka haluaisi olla yksin. Tiedät, että olet aidosti yksin.”

”Sinkkuus on turhauttavaa etenkin silloin, kun muut ympärillä sitoutuvat, menevät naimisiin tai saavat lapsia. Sitä tuntee olonsa ulkopuoliseksi, että ei pääse mukaan siihen, mitä muut ympärillä puhuvat.”

Toisaalta parisuhteen puuttuminen tuo yksineläjän elämään vapautta. Elämää ei tarvitse suunnitella kenenkään toisen tarpeiden mukaan ja aikaa on runsaasti omien toiveiden toteuttamiselle. Väestöliitto kysyi I love me -messuilla sinkuilta (100 sinkkua), mitä he arvostavat eniten sinkkuelämässä.  Eniten sinkut arvostivat sinkkuelämässä omaa aikaa (88 %) sekä vapautta (81 %).

”Kaikilla ei toki ole tarvetta parisuhteeseen, elämän voi kokea muutoinkin riittävän hyvänä, ja onnellisuutta ammentaa muista asioista. Vapaus tulla ja mennä oman mielen mukaan, heittäytyä X-asentoon sängyllä, kietoutua peittoon kuin kaalimato, päästää konstailematon pieni paukku soffalla pötkötellessä.”

”Vapaus. Se on yksittäinen suuri klisee, mikä kuuluu sinkkuuteen. Se on myös sana, joka sitä parhaiten kuvaa. Joku viisas joskus sanoi, että voit olla vapaa tai sinulla voi olla sisäinen rauha, mutta molempia sinulla ei voi olla. Uskon, että ihminen on luotu elämään toisen ihmisen kanssa parisuhteessa, mutta panostus suhteeseen on aina pois jostain muualta elämästä. En usko, että elämässä voi saada kaikkea kerralla.”

Kaikkea voi kuitenkin tutkia kolikon eri puolina. Toisella puolella näyttäytyvät elämäntilanteen hyvät ominaisuudet ja toisella huonot. Psykoterapeutti Maaret Kallio (2015) kirjoittaa tästä kauniisti:

”Sinkkuelämän kolikossa on kaksi puolta, vapaus ja yksinäisyys. Vapaus näyttäytyy juhlakuplina, villeinä kesäöinä, ihanalla itselle omistautumisena ja kaukosäätimen yksinhaltijuutena. Vapaus on se, johon usein vedotaan ahtaan suhteen jälkeen. Kolikon toinen puoli on tummempi, eikä sen varjoja jaeta muille yhtä kepein statuspäivityksin. Yksinäisyys tuntee itkuiset yöt, kainalon kaipuun ja ikävän kotona odottavia valoja kohtaan. Yksinäisyydessä kumpuavat kelpaamattomuuden tunteet ja häivähdys epätoivosta, siitä, jatkuuko kolikon varjoisampi puoli ikuisesti. Sinkkuus ei ole yksin vauhdin hurmaa, eikä pelkkää yksinäisyyden sumua. Se on sekoitus kumpaakin painotuksen vaihdellessa. Alun vapauden avaruus huumaa, mutta pitkittyessä kaipuu toisen ihmisen rinnalle nostaa lujemmin päätään. Katse hakeutuu kadulla kulkeviin pareihin ja mieli pohtii: Jos tuokin on löytänyt jonkun, miksen minä?”

Mitä yksinäisyys sitten on? Yksinäisyys on oikeastaan ihmisen oma kokemus. Se on kokemus siitä, että omassa elämässä ei ole riittävästi tyydyttäviä ihmissuhteita. Tämä taas voi olla erilainen ihmisestä riippuen. Joku voi kokea, että muutama läheinen ihmissuhde on riittävää, kun taas toinen voi kokea, että kymmenet ystävyyssuhteetkaan eivät ole tarpeeksi. Yksinäisyys siis heijastuu omista odotuksista. Yksinäisyys voi myös olla tilapäistä. Se voi tuntua voimakkaimmin esim. seurustelusuhteen päätyttyä. Se voi olla myös kroonista, jolloin mikään elämäntilanne ei vaikuta koettuun yksinäisyyden tunteeseen.

Koettuun yksinäisyyteen kietoutuu mennyt, nykyinen ja tuleva. Vaikka tässä hetkessä ihminen ei kokisi itseään yksinäiseksi, hän voi huolehtia jo nyt yksinäisestä vanhuudesta tai murehtia kouluaikojensa yksinäisyyden kokemuksia.

Yksinäisyys voi tuntua myös hyvältä ja vapauttavalta. Englannin kielessä hyvälle yksinäisyydelle on olemassa oma sanansa, solitude. Suomen kielessä tällaista vastinetta ei ole. Hyvällä yksinäisyydellä viitataan tilanteeseen, jossa ihminen voi omassa yksinäisyydessään olla yhteydessä itseensä, ilman ulkoisia odotuksia tai paineita. Tuo tunne on miellyttävä ja rauhoittava. Nykyisessä hektisessä maailmassa yhteys omaan ainutlaatuiseen itseen voi herkästi kadota. Hyvässä yksinolossa on jotain henkistä, se on tasapainoa ja harmoniaa oman itsen eri puolien kanssa.