Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 2 §:n mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeus toteutuu näiden periaatteiden mukaisesti.

 

Lapsen tapaaminen on mahdollista sopia myös laajaksi esimerkiksi siten, että molemmat vanhemmat viettävät lapsen kanssa yhtä paljon aikaa. Lain mukaan lapsen vanhemmat sopivat lapsen vuoroasumisesta ottaen huomioon lapsen mielipiteen hänen ikänsä ja kehitystasonsa huomioiden. Vanhempien sopimus on vahvistettava sosiaaliviranomaisen luona tai tuomioistuimen päätöksellä. Sovinnon vahvistamisen yhteydessä kiinnitetään huomiota siihen, että vanhempien sopimus on lapsen edun mukainen. Sopimus on mahdollista tehdä myös määräaikaisena, jotta saadaan kokemusta vuoroasumisen toimivuudesta.

 

Lapsen vuoroasuminen on käytännössä mahdollista toteuttaa, jos vanhemmat pystyvät keskenään keskustelemaan ja neuvottelemaan lapsen asioista. Lisäksi lapsen edun huomioiminen voi tarkoittaa esimerkiksi lapsen kaverisuhteiden ja harrastusten säilymistä sekä samaa päivähoitopaikkaa tai koulua. Lapsen kasvuolosuhteiden säilyminen samana helpottuu huomattavasti, jos vanhempien kodit ovat lähellä toisiaan.

 

Vanhemmat voivat sopia vuoroasumisen jaksoista lapsen etu huomioiden. Viikko on tyypillinen jakso, joka lapsen sovitaan viettävän vuorotellen toisella vanhemmalla. Jos lapsi on pieni tai hän ei voi olla yhteydessä toiseen vanhempaan toisen luona asuessaan, tulisi jaksojen olla lyhyempiä. Mikäli lapsen on mahdollista liikkua vapaasti vanhempien kotien välillä, helpottuu lapsen ikävä toista vanhempaansa kohtaan. Kun toisella tai molemmilla vanhemmilla on uusperhe, on lasten liikkumisesta käytännössä sovittava vanhempien välillä.

 

Lapsen elatuksesta annetun lain 2 §:n mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatusvastuun laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös seikat, joiden johdosta vanhemmille ei aiheudu lapsen elatuksesta kustannuksia tai ne ovat vähäiset.

 

Oikeusministeriön lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi antaman ohjeen mukaan lapsesta erossa asuvan vanhemman asumiskustannusten kohtuullisuutta harkittaessa otetaan huomioon muualla asuvan lapsen tapaamisoikeus. Vanhemmalle voi aiheutua hyväksyttäviä lisäkustannuksia asumisesta, jos hän esimerkiksi varaa hänen luonaan yöpyvän lapsen käyttöön oman huoneen. 

 

Lisäksi edellä mainitun ohjeen mukaan elatusavun määrästä tehdään säännöllisen ja merkittävän luonapidon johdosta vähennys sillä perusteella, että lapsesta erossa asuva vanhempi vastaa lapsen välttämättömistä elinkustannuksista luonapitoaikana. Luonapitovähennys on määrältään mitoitettu siten, että se vastaa niitä lapsen päivittäisiä välttämättömiä elinkustannuksia, jotka lapsesta erossa asuvan vanhemman tosiasiallisesti on vähintään suoritettava pitäessään lasta luonaan ja joiden suorittamisesta lapsen kanssa asuva vanhempi vastaavasti vapautuu. Esimerkiksi lapsen vaatteista ja jalkineista, harrastusvälineistä ja terveydenhoidosta aiheutuvia kustannuksia ei ole otettu huomioon luonapitovähennyksen määrässä. Vastuun tällaisten kustannusten kattamisesta katsotaan kuuluvan viime kädessä lapsen kanssa asuvalle vanhemmalle.

 

Jos vanhemmat ovat sopineet, että lapsi viettää molempien vanhempiensa luona yhtä paljon aikaa ja molemmat vanhemmat myös vastaavat kaikista lapsesta aiheutuvista kustannuksista yhtäläisesti, voivat vanhemmat sopia myös suuremmasta vähennyksestä, kuin mitä ohjeessa on esitetty. On mahdollista myös sopia, että elatusapua ei makseta lainkaan.

 

22.12.2017

 

Inga Koskinen

OTK, varatuomari

 

Inga Koskinen avaa lukijoille erotilanteissa sovellettavaa Suomen lainsäädäntöä. Kirjoitukset ovat informatiivisia eivätkä ne sisällä juridista neuvontaa.