Vauvan syntymä saa vanhemmat erityisen haavoittuviksi läheisyyteen ja tarvitsevuuteen liittyvissä odotuksissa ja tunteissa. Toinen voi kokea jäävänsä täysin yksin vauvan kanssa kumppanin jatkaessa poikamies- ja poikamiestyttöelämäänsä, toinen vanhempi taas voi kokea jäävänsä ulkopuoliseksi vauvan ja toisen vanhemman luomassa suhteessa.

Pettymys voi aiheuttaa tunnetasolla henkisen etääntymisen ja luoda paineita hakea läheisyyttä muualta. Se voi johtaa jopa eroon.

Liiallinen vanhemmuuden korostaminen vie pohjaa intimiteetiltä ja seksuaalisuudelta

Kumppanuuden ja vanhemmuuden yhdistäminen tarkoittaa sitä, että pari muodostaa yhteisen vanhemmuuden lasten hoitamisessa. Samanaikaisesti se kykenee ylläpitämään tunnetason rikkautta parisuhteessa.

Tämä saattaa usein olla vaikeaa; miten pitää mielessä yhtaikaa näitä kahta tehtävää? Usein käykin niin, että parisuhteen hoito jää vanhemmuuden jalkoihin. Tämä saattaa näkyä siinä, että puolisot kutsuvat toisiaan pääasiallisesti äidiksi ja isäksi ja unohtavat toistensa etunimet puhuessaan. Liiallinen antautuminen vanhemmuuden hoitamiselle voi pohjaa intimiteetiltä, seksuaalisuudelta ja läheisyydeltä.

Yhteistä, jaettua vanhemmuutta ja puolison tukea tarvitaan etenkin silloin, kun lapset temperamenttinsa tai kehitysvaiheensa vuoksi tekevät vanhemmuudesta haastavaa. Uhmaikäisen kiukuttelu voi viedä voimia myös parisuhteelta.

Murrosikäisen vanhempana on tarpeen huolehtia siitä, että nuorella on selkeät, turvalliset pelisäännöt, vaikka hän joskus yrittäisikin päästä tavoitteeseensa pelaamalla vanhempien välillä. Näin nuori saa kasvaa rauhassa ja hänelle annetaan malli toimivasta parisuhteesta. Lapsen murrosikä saattaa herättää vanhemmissa myös monenlaisia tunteita, jotka heijastuvat parisuhteeseen.

Vanhempien jatkuva riitely tuottaa vahinkoa lapsen kehitykselle

Kumppani voi kokea puolison intensiivisen suhteen omiin vanhempiinsa uhkana parin keskinäiselle sitoutumiselle. Keskinäinen lojaalius näkyy esimerkiksi siinä, että kiistakysymykset suhteessa lapsuuden perheeseen tai muista yhteisistä asioista ratkaistaan neuvottelemalla ensin puolison kanssa ja ottamalla huomioon puolison toiveet, eikä alistuta oman kasvuperheen vaatimuksiin.

Myös lasten syntyminen voi avata kysymyksen, ketkä kuuluvat yhteen, ovat samalla puolella. Pulma tulee silloin, kun vanhempien keskinäinen suhde ei toimi. Jos vanhemmat kuuluvat eri leireihin, lapset joutuvat valitsemaan, kumman leiriin he kuuluvat. Jos vanhempien suhde on kärjistynyt vihanpidon asteelle, lapset joutuvat liittoutumisen myötä valitsemaan myös viholliskuvansa.

Jos rajalinja tulee tämän vuoksi vaikkapa isän ja lasten väliin lasten joutuessa äidin leiriin, isän ja lasten hyvän suhteen on mahdotonta kehittyä. Vanhempien pysyvä riitaisuus tuottaa myös suurta vahinkoa lasten kehitykselle, koska lapset eivät voi enää käyttää vanhempiaan vapaasti omassa kehityksessään vaan heidät joudutaan uhraamaan vanhempien keskinäisen riitelyn alttarille.