Täydellinen riidattomuus tai vaikeuksien puuttuminen ei ole hyvän ja huonon parisuhteen ero. Ratkaisevaa on se,  riidelläänkö rakentavasti ja miten vääjäämättä vastaan tulevista vaikeuksista selvitään.

Jatkuva kiintymyksen ja kiinnostuksen osoitus kantaa parisuhteessa pitkälle. Arvostus ja ihailu toista kohtaan ovat tärkeitä.  Myönteisessä ilmapiirissä myös ristiriitoja kestetään. Hyvässä parisuhteessa ei ole fyysistä eikä henkistä väkivaltaa.

Väkivalta parisuhteessa on vallankäyttöä ja toisen alistamista. Huonossa suhteessa osapuolet eivät ole tasa-arvoisia. Toista ei arvosteta eikä kunnioiteta.

Mitään väkivallan muotoa ei voi hyväksyä

Parisuhteessa voi olla fyysistä, henkistä, taloudellista ja hengellistä väkivaltaa. Niistä mikään ei kuulu onnelliseen parisuhteeseen. Huonossa parisuhteessa voi olla toisen vähättelyä ja nimittelyä, menemisten ja tekemisten rajoittamista, uhkailua ja pelottelua ja lasten käyttöä riitojen välikappaleena.

Toinen ei voi teoillaan aiheuttaa toisen väkivaltaisuutta.  Niin fyysisestä kuin henkisestäkin väkivallasta on aina vastuussa tekijä itse. Kukaan ei ole ansainnut huonoa, väkivaltaista suhdetta. Niin tekijät kuin kokijat voivat saada ulkopuolista apua väkivallan kierteen katkaisemiseksi.