Äitiys on yksi naisen elämän suurimpia haasteita. Useimmat äidit kokevat uudessa roolissaan suurta onnea ja iloa. Äideillä on kuitenkin samanaikaisesti valtava paine onnistua, sillä vallalla on yhä äitimyytti, kuva äidistä, joka on aina hyvä, väsymätön, kärsivällinen ja lempeä. Äidit vaativat itseltään paljon, ja ympäristölläkin voi olla selkeitä odotuksia siitä, miten ”hyvä äiti” toimii. Niin lapsen ravinnosta, nukkumisesta, taidoista kuin perheen säännöistäkin saattaa tulla äitien välinen kilpailuareena.

Äitiyden herkin vaihe on ensimmäisen lapsen syntyessä, jolloin kaikki on vielä uutta. Silloin äidit kokevat usein epävarmuutta ja he kaipaavat erityisen vahvaa tukea puolisoiltaan, muilta läheisiltä ja neuvolasta. Yleensä äidit löytävät itsekin ajan mittaan vahvuutensa vanhempana, ja moni nainen kokee saavansa äitiydestä eväitä muille elämänalueille.

Pienten lasten äidit kamppailevat tavallisesti riittämättömyyden tunteiden kanssa. Lepoon ja omiin harrastuksiin ei välttämättä jää riittävästi aikaa perheenpyörittämisen lomassa, ja puuhantäyteisen päivän jälkeen parisuhteen hoitaminen voi tuntua vain yhdeltä työtehtävältä muiden joukossa. Myös seksuaalinen haluttomuus on yleistä naisilla pikkulapsivaiheessa, mikä usein liitetään juuri arkisiin uupumuksen tunteisiin. Monet naiset kokevat, ettei heillä ole ”lupa” käyttää aikaa itseensä ja hyvinvointiinsa. Parisuhteen ja koko perheen kannalta olisi tärkeää, että naiset saavat ottaa muitakin rooleja kuin äidin roolin. Neuvolassakin voidaan tukea naisia siihen, että he kokisivat voivansa käyttää aikaa parisuhteeseen, ja että he rohkenisivat käyttää vapaa-aikaa mieluisalla tavalla pikkulapsiaikanakin. Riittävän hyvä äitiys on tarpeeksi, täydellinen ei tarvitse olla.

 

Riikka Riihonen, LT, lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri

Minna Oulasmaa, pari- ja seksuaaliterapeutti, työnohjaaja, terveydenhoitaja

Suvi Laru, PsM, psykologi, psykoterapeutti, opettaja