Parisuhteen kriisivaiheita esiintyy lähes jokaisessa pitkässä suhteessa. Kriisivaiheet eivät automaattisesti tarkoita, että parisuhteen on päätyttävä, mutta ne vaativat pysähtymistä omien ja kumppanin tunteiden äärelle. Vain kummankin puolison motivaatio työskennellä hyvän parisuhteen eteen voi pelastaa suhteen kriisin tullen. Kriisin jälkeen parisuhde voi parantua ja nousta aivan uudelle tasolle.

Vaikeissa vaiheissa kumppanit ovat tunnetasolla tavallisesti hyvin etäällä toisistaan, eivätkä he välttämättä näe parisuhteessaan lainkaan hyviä puolia. Useimmiten parisuhdevaikeuksien syynä pidetään kumppania eikä niinkään omaa toimintaa. Kriisin taustalla voi olla pitkään jatkuneita ristiriitoja ja selvittämättömiä kysymyksiä. Jotkut parit riitelevät kriisin aikana jatkuvasti, toiset taas vaipuvat mykkyyteen ja yksinäisyyteen.

Kielteisen vuorovaikutuksen sijaan parin tulisi keskittyä kriisivaiheissa omien tunteiden ja tarpeiden tiedostamiseen. Puolisoiden on pidettävä huolta omasta hyvinvoinnistaan ennen kuin he pystyvät keskittymään parisuhteeseensa.

Kriisivaiheessa tavoitteena on, että tilanne rauhoittuu ja että pari pääsee arvioimaan tilannettaan vähän kauempaa. Kun pöly laskeutuu, parin keskinäinen rakkaus saattaa vielä löytyä uudelleen. Puolisoiden omat oivallukset paria yhdistävistä tekijöistä ja suhteen vahvuuksista ovat suhteen tulevaisuuden kannalta tärkeitä. Kun pari panostaa kahdenkeskiseen ajan ottamiseen, kykenee huomaamaan suhteensa hyvät puolet sekä huomioi yhdistävät tekijänsä, kumppanien välinen yhteyden tunne yleensä lisääntyy. Myös yhteiset arkiset sitoumukset, kuten lapset, koti ja harrastukset, liittävät puolisoita yhteen silloin, kun tunnetason yhteys tuntuu väliaikaisesti puuttuvan. Kriisin ratkaisuna voi joskus olla myös parin eroaminen. Tällöinkin riittävän ajan antaminen päätökselle on järkevää.

 

Riikka Riihonen, LT, lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri

Minna Oulasmaa, pari- ja seksuaaliterapeutti, työnohjaaja, terveydenhoitaja

Suvi Laru, PsM, psykologi, psykoterapeutti, opettaja