Mielenterveys- ja päihdepulmat kytkeytyvät helposti toinen toisiinsa ja korostavat parisuhteen ongelmia, mikä johtaa suurentuneeseen perheväkivallan riskiin. Noin 20 % neuvolaikäisten lasten vanhemmista on jossain elämänvaiheessaan kokenut väkivaltaa. Perheväkivallan riski kasvaa usein jo raskausaikana. Väkivallan esiintyminen kertoo ennen kaikkea perheen aikuisen tai aikuisten suurista vaikeuksista ja kuormituksesta.

Väkivallan puheeksi ottaminen neuvolassa on tärkeää. Oma häpeän tai näköalattomuuden tunne voi tuntua ylipääsemättömältä, mutta apua ja tukea on mahdollista saada. Yritä ottaa puheeksi fyysisen väkivallan lisäksi myös henkinen väkivalta, joka voi olla tuhoisaa mutta silti hienovaraista. Toisen mitätöinti, rajoittaminen, vahtiminen ja solvaaminen ovat yhtä lailla väkivaltaa kuin fyysinen tai seksuaalinen kajoaminenkin. Väkivallan tunnistaminen ja avun hakeminen on erityisen tärkeää pikkulapsiperheissä, sillä lapset eivät pysty jäsentämään kokemuksiaan ilman riittävää tukea.

Perheväkivallan ehkäisyn tulisi perustua perheenjäsenten voimaannuttamiseen ja arkielämän hyvinvoinnin lisäämiseen, minkä seurauksena osapuolet pystyvät tekemään itselleen sopivia ratkaisuja. Väkivallattomien konfliktinratkaisukeinojen opetteleminen on mahdollista, mutta siihen tarvitaan ulkopuolista tukea ja erityisesti väkivaltaa käyttävän osapuolen motivoitumista työskentelyyn. Perheväkivaltatilanteita varten kehitettyjen palveluiden lisäksi matalan kynnyksen tukea tarvitaan edelleen, sillä väkivallasta vain vähäinen osa tullee julki.

 

Riikka Riihonen, LT, lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri

Minna Oulasmaa, pari- ja seksuaaliterapeutti, työnohjaaja, terveydenhoitaja

Suvi Laru, PsM, psykologi, psykoterapeutti, opettaja