Lasten aggressiokasvatuksen tarve pysyy ajankohtaisena

Väestöliiton asiantuntijalääkäri, lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren kehittämä Aggression portaat -ajatusmalli evästää, miten opettaa lapsille ja nuorille aggression hallintaa ja haastavien tunteiden rakentavaa kanavointia.

Ajattelun lähtökohtana on ihmisen terve tunnekehitys ja sen portaittaisuus. Erityisen haastavia ovat aggressioon liittyvät tunteet. Tosin nekin ovat oikein ohjattuina kehitykselle voimavara. Ilman haasteellisia tunteita lapsuudessa ja murrosiän kuohuntaa nuori ei itsenäistyisi vanhemmistaan ja turvallisesta kodistaan.

”Aggressio on pelkkä tunne, ei vielä teko, eikä sellaisenaan hyvä tai paha”, Raisa Cacciatore sanoo.

”Näiden kaikille rankkojen tunteiden avulla lapsi ja nuori rakentaa identiteettiään ja itsenäistymistä, sisäistää normeja ja oppii suojaamaan itseään. Sisuuntumisesta saa myös puhtia, jos vain haasteelliset tunteet oppii hallitsemaan ja kanavoimaan rakentavasti.”

Aggressio positiivisena voimavarana tarkoittaa itsensä arvostamista ja turvataitoja. Aggression tunne voidaan oppia hallitsemaan ja ottamaan vastuu omista teoistaan. Tämä opettelu tapahtuu pikkuhiljaa.

Haitallisia kasvatusmalleja

Kehityksen tueksi on perinteisesti ollut erittäin niukasti menetelmiä ja perinteiset kasvatusmallit ovat olleet jopa haitallisia. Lasten tarpeet ovat olleet hukassa:

”Isovanhempiemme kasvatustavassa oli metsäläisyyttä: lasta kasvatettiin karjumalla, nöyryyttämällä ja pihalle ajamalla”, Raisa Cacciatore toteaa. Omien vanhempiemme kasvatustavassa taas oli poissaolevuutta. Rakennettiin elintasoa, ja lapset olivat pihalla, kunnolla ja hiljaa.

”Itse emme halua tehdä vanhempiemme virheitä. Haemme hyväksyntää lapselta: Jos olen oikein kiltti lapselle, menisikö kaikki parhain päin?”

Voikin vain kysyä, mitä siitä seuraa, jos omien vanhempien toteuttama kasvatus on ollut alistavaa, mitätöivää, ankaraa tai päinvastoin mykkäkoulua, torjuvaa ja aggression kieltävää kasvatusta.

”Ihminen on ymmällään, kun pitäisi opettaa ja olla mallina aggression hallinnan tilanteissa”, Raisa Cacciatore tuumaa.

”Ihminen tietää, ettei kannata tehdä, kuten ennen on tehty. Kun sitten tilanteet tulevat kohdalle, ei työkalupakista löydykään mitään sopivaa uutta tapaa. Sitä vain menee kipsiin, ja tunteet ottavat vallan. Silloin saattaa tulla myös ylilyöntejä. Oma tukahdutettu aggressio ryöstäytyy esiin hallitsemattomalla tavalla. Tulee ärjyttyä tai peloteltua tai jopa lyötyä.”

Mistä kypsän aikuisen malli?

Miten sitten kehittää kypsän aikuisen malli, jos ei ole itse sitä kokenut? Miten pysytään aikuisena lapsen kiukun edessä?

Raisa Cacciatore kertoo, että aikuisena pysyminen tarkoittaa omaan aggressioon tutustumista ja sen hallinnan harjoittelua. On olemassa harjoitteita ja opiskeltavia keinoja rauhoittaa itseään. On luonnollista tuntea tunteita: Mistä juuri sinä suutut, mitkä tilanteet ovat riskejä ja sinun Akilleen kantapääsi? Mistä löydät keinoja purkaa ja ohjata aggressiotasi? Millaiset tavoiteankkurit, liikennevalot tai näkökulman vaihdot toimivat parhaiten oman mielesi työkaluina? Miten osaat hallita suuttumuksesi, ettei se hallitse sinua? Ja huomaatko, ettei ratkaisulla ole niin kiire, vaan voit ottaa aikalisän ja harkita rauhallisessa mielentilassa vielä kerran?

Kuinka sitten äkäpussi kesytetään? Miten ottaa vastaan lapsen raivon puuskat?

”Omat tunteet saa näyttää, mutta ei lasta pidä säikyttää tai pelotella. Sotilaskuri ei sovi lasten kasvatukseen”, Raisa Cacciatore huomauttaa.

”Lapsi, joka alkaa mennä ylikierroksilla ja muuttua aggressiiviseksi, on avuton ja pulassa. Hän tarvitsee ensisijaisesti rauhoittumisen apua, eikä rankaisua. Itsekin aggressiiviseksi muuttuva aikuinen kertoo vain olevansa samalla tasolla lapsensa kanssa. Tärkeintä on pysyä itse aikuisena!”

Lasten aggressio aikuisen aiheuttama? 

Onko siis lasten aggressio aikuisen aiheuttamaa?

”Lapset eivät ole luonnostaan aggressiivisia. Stressissä, väsyneenä, sosiaalisissa konflikteissa aggressio kuitenkin nousee hyvin herkästi. Se on synnynnäinen itsepuolustusreaktio. Aikuiset aiheuttavat lapsille hyvin usein sen tason epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia ja hylkäämisen pelkoa, että niistä herää nopea voimakas aggressio. Jos aikuiset itse toimivat impulsiivisesti, pahantahtoisesti tai julmasti, lapset oppivat tekemään samoin. Kaikkea tätä voi oppia kavereiltakin.”

Aggressionhallinta on myös itsetuntokysymys. Se on itsensä tuntemista ja hyväksymistä tunteineen kaikkineen ja päätöstä pysyä väkivallattomana.

Pettymyksen kohdatessa olemme usein pulassa. silloin tarvitaan myötätuntoa ja tukea itselle. Raisa Cacciatore huomauttaa, että myötätuntoa voi opettaa ja opetella niin itseä kuin toista kohtaan. Se lähtee toisen kärsimyksen huomaamisesta. Lohdutetaan toista lämmöllä ja pysytään rinnalla vaikealla hetkellä, niin että vältytään ulkopuolisuuden kokemuksilta. Keskitytään myönteiseen ja kasvatetaan kiittämällä ja kannustamalla. Nostetaan esiin onnistumisia ja pidetään yllä arvostavaa puhetta. Tavoite on leppoisa, turvallinen olo. Epäonnistumisista ei pidä lannistua vaan ne voidaan nähdä yleisinhimillisinä tilanteina.

”Lapselle ei ole mitään syytä raivostua tolkuttomasti. Tunteita voi purkaa myös rakentavasti”, Raisa Cacciatore painottaa. Itsensä rauhoittamisen taitojakin voi opetella. Hyviä keinoja on esimerkiksi kokeilla näkökulman vaihtoa: Entäpä jos miettisikin, miltä tämä tilanne näyttää toisen näkökulmasta. Mitä hyvää toinen hakee? Aggressio näet nousee, kun joku tärkeä arvo on uhattuna. Vai ottaisiko huumorin avuksi: Miltähän tämä tilanne näyttää ulkopuolisin silmin? Entä aikamatka tulevaisuuteen: Miltähän tämä tuntuu vuoden päästä? Mitä tästä tilanteesta voi oppia? Tästä voi ehkä aueta paljon uutta!

Lapsen aggressio voidaan siis nähdä positiivisena voimavarana. Parhaimmillaan se tarkoittaa itsensä arvostamista ja turvataitoja: Pidän puoleni! Sanon mielipiteeni! Taistelen oikeudenmukaisuuden puolesta! Olen samanarvoinen kuin muut! Siedän tunteita ja pärjään niiden kanssa. Siis: Nautin elämästä!

KUKIPASO eli miten rauhoitetaan suuttunut henkilö?

Kun joku on tosissaan suuttunut, hänellä ei järki toimi. Poissa tolaltaan olevan ihmisen kanssa on turha neuvotella tai yrittää päästä sopimukseen. Tärkeintä on vain yrittää saada tuo ihminen rauhoittumaan. Omat tavoitteet kannattaa tiputtaa minimiin. Minkäänlaista neuvottelua tai valmista ratkaisua ei samassa kohtaamisessa ei kannata edes yrittää. Silloin KUKIPASO Aggression portaista on hyvä malli. Siinä seurataan neljää askelmaa, joilla pyritään rauhoittamaan suuttunut henkilö:

Kuuntele: Keskity suuttuneeseen kohteliaasti.

Kiitä: Anna suuttuneelle kiitosta.

Pahoittele: Pahoittele tilannetta, jossa nyt ollaan.

Sovi jotain: Älä jätä asiaa täysin kesken.

Lue lisää: Aggression portaat (kirja + cd). Raisa Cacciatore, Opetushallitus 2008.
 
Haastattelu: Ritva Åberg