Aikuisen ihmisen siirtymää kohti vanhemmuutta voidaan katsoa olevan yksi aikuiselämän keskeisistä kehityshaasteista. Tämä siirtymä on vaikuttaa moniin elämän osa-alueisiin samanaikaisesti. (Ruble, Fleming, Stangor, Brooks-Gunn, Fitzmaurice, & Deutsch, 1990; Salmela-Aro ym., 2003.)

Osalle siirtymä vanhemmuuteen tapahtuu luontevasti, kun taas toiset kokevat sen haasteelliseksi. Tutkimukset osoittavat, että äitien osalta kokemus yksilöllisistä ominaisuuksista (minäkuva, käsitys omasta viehättävyydestä) sekä parisuhdetyytyväisyys on yhteydessä naisten kykyyn siirtyä vanhemmuuteen. (Belsky & Pensky 1988.) Synnytyskokemus on oleellinen osa äidin ja isän siirtymää kohti vanhemmuutta.

Varsinkin naisten osalta siirtymä vanhemmuuteen koostuu monista erilaisista vaiheista. Siihen sisältyy lapsen saamisen suunnittelu, raskausaika, syntymä ja vastasyntyneen kanssa elämään oppiminen. Näiden jaksojen aikana äidissä tapahtuu merkittäviä biologisia, sosiaalisia ja psykologisia muutoksia. Näiden lisäksi kehossa tapahtuvat hormonaaliset ja fysiologiset muutokset ovat monille naisille yllätys, koska ne vaikuttavat oman hyvinvoinnin lisäksi vahvasti myös ulkonäköön ja tulevan äidin käsitykseen omasta ruumiinkuvastaan. (Gloger-Tippler, 1983; Read, 2004.)

Isän rooli voi olla vaikea omaksua

Tulevalla isällä on täysin oma prosessi siirtyä vanhemmuuteen. Isälle voi olla tietyissä tilanteissa erittäin vaikea omaksua uutta rooliansa, koska hänellä ei koe vastaavanlaisia fysiologisia tai muita raskauteen liittyviä muutoksia kuin äiti. Isän roolin omaksuminen tapahtuukin paljolti mielen tasolla osallistumalla äidin kanssa käytäviin keskusteluihin, perhevalmennukseen ja synnytykseen. Leikkimielisesti voisi sanoa, että synnytyksessä tapahtuu kaksi merkittävää tapahtumaa: Uuden elämän syntyminen ja vanhemmaksi syntyminen. Nähdessään lapsensa isä konkreettisesti ymmärtää uuden elämän mukanaan tuoman muutoksen, joka saattaa äidille ollut todellinen jo ennen kuin he ovat tehneet raskaustestin.

Äidin tapa ottaa mukaan isää vanhemmuuteen on erittäin merkittävä tekijä miehen siirtymässä vanhemmuuteen. Mitä enemmän ja avoimemmin äiti rohkaisee isää kolmenkeskiseen vuorovaikutukseen ja vanhemmuuteen, sitä vapautuneemmin mies uskaltaa omaksua uutta rooliaan.

Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että äiti on monissa tapauksissa portinvartija, joka kontrolloi isän vuorovaikutusta vastasyntyneeseen lapseen. Jatkuva arvostelu, isän osaamisen mitätöinti, äidin ylivastuullisuus tai vanhemmuuden periaatteista kiisteleminen voi johtaa siihen, että isä kokee olonsa ulkopuoliseksi. Näissä tilanteissa osa miehestä myöskin kokee yksinäisyyttä ja hylätyksi tulemisen kokemusta, kun äiti kääntyy heidän kokemuksensa mukaan liiaksi lapseen.