Kolmas pariterapiamenetelmä, jonka vaikuttavuudesta on jonkin verran näyttöä, on oivallukseen suuntautunut pariterapia (insight-oriented marital therapy). Se perustuu työskentelyn monipuolisuuteen ja ammentaa välineitä psykodynaamisesta, eksperientaalisesta ja behavioristis-kognitiivisesta traditiosta (Gurman et al., 2002). Terapian pohjana on näkemys siitä, että tärkeänä lähteenä parisuhdevaikeuksissa ovat aiemmat suhdevauriot ja niistä johtuvat defensiiviset strategiat, jotka vaikeuttavat emotionaalisen intiimisyyden luomista ja ylläpitoa (Snyder et al., 2002). Siksi pidetään tärkeänä, että puolisoiden kehitykseen liittyville suhdekokemuksille annetaan painoarvoa vaikeuksien syntyperusteita selvitettäessä.

Oivallukseen suuntautuneessa pariterapiassa nähdään kuitenkin myös, että parilta voi puuttua parisuhteessa tarvittavia taitoja. Tämän vuoksi työskentelyssä edetään hierarkisesti soveltaen strukturaalisia, behavioraalisia ja kognitiivisia interventioita ennen kuin, jos tarpeen on, päädytään työstämään nykyisten parisuhdevaikeuksien syitä ja hakemaan oivallusta siihen, miten ne liittyvät kummankin aiempiin suhdekokemuksiin. Puolisoita autetaan tässä affektiiviseksi rekonstruoinniksi nimetyssä työskentelyvaiheessa näkemään, miten heidän tietyt suhteessa olemisen tapansa ovat saattaneet olla sopeutumisen kannalta oleellisia selviytymisstrategioita aiemmissa läheisissä suhteissa, mutta miten samat vuorovaikutukselliset strategiat saattavat olla haitallisia emotionaalisen intiimisyyden ja parisuhdetyytyväisyyden kannalta (Snyder et al., 2002).

Oivallukseen suuntautunut pariterapia on suunniteltu vietäväksi läpi 25 viikottaisessa 50 minuutin pari-istunnossa. Terapian pituus vaihtelee kuitenkin pariskunnan tilanteen kompleksisuuden ja vaikeuden perusteella (Snyder et al., 2002).

Oivallukseen suuntautuneen pariterapian tehokkuudesta on, kuten edellä jo todettu, olemassa tutkimuksellista näyttöä. Kun tutkimuksessa parit satunnaistettiin behavioraaliseen ja oivallukseen suuntautuneeseen pariterapiaan, saatiin tulokseksi, että kumpikin menetelmä oli yhtä tuloksekas välittömästi hoidon päätyttyä ja vielä kuuden kuukauden seuranta-ajan jälkeenkin. Suoritetussa neljän vuoden seurannassa ilmeni kuitenkin, että 38 prosenttia behavioraalisella pariterapialla hoidetuista pareista oli eronnut kun vastaava luku oivallukseen suuntautuneella pariterapialla hoidetuista oli vain kolme prosenttia (Snyder et. al.,1991).

Oivallukseen suuntautunut pariterapia ei ole ainakaan vielä kehittynyt selkeäksi terapeuttiseksi koulukunnaksi esimerkiksi edeltäviin menetelmiin verrattaessa. Sen sanotaan kuitenkin kiteyttävän ja tavoittavan monet niistä periaatteista ja käytännöistä, joita monet itsensä psykodynaamisiksi tai eklektisiksi määrittelevistä kliinisen pariterapian tekijöistä työskentelyssään käyttävät (Gurman et al., 2002).