1. Jäykkä vuorovaikutusmalli heijastaa ja toisaalta ylläpitää tunnetilaa.

2. Negatiivinen tunnetila heijastaa ja luo jäykkää vuorovaikutusmallia.

3. Kumppanit eivät ole patologisia tai kehityksessään jälkeenjääneitä, vaan he ovat suhteessaan jumiutuneita.

4. Tunteet nähdään muutoksen kohteina ja muutoksen aikaansaajina. Tunne organisoi vuorovaikutusta, suuntaa ja muotoilee vastaamista toiselle, tuo esiin omia tarpeita ja toiveita sekä värittää tapahtumia. Tunne on ”kiintymyssuhdetanssin musiikki”. Tunteilla on usein etusija toiminnan määrittäjänä – ”tunteet ottavat vallan tai vievät mukanaan”.

5. Muutos terapiassa edellyttää uudenlaisia tunnekokemuksia ja uudenlaista kokemusta keskinäisestä suhteesta.

6. Tuloksellinen pariterapia keskittyy suhteen turvallisuuteen, molemminpuoliseen tunnetason lähestyttävyyteen ja vastaamiseen.

Tunnekeskeisessä pariterapiassa tunteet jaotellaan primaaritunteisiin ja sekundaaritunteisiin. Tässä terapiamallissa primaaritunteita ajatellaan olevan kuusi:

1. Suuttumus, joka liittyy puolensa pitämiseen, itsen puolustamiseen ja omien tarpeiden esiintuomiseen

2. Suru, joka liittyy tuen hakemiseen ja vetäytymiseen

3. Yllättyminen, innostuminen, joka liittyy lähestymiseen ja tutkimiseen

4. Inho, häpeä, joka liittyy piiloutumiseen, karkottamiseen ja välttämiseen

5. Pelko, joka liittyy pakenemiseen, jäädyttämiseen ja tavoitteesta luopumiseen

6. Ilo, joka liittyy kontaktin luomiseen ja kiinnittymiseen

Tavoitteena terapiassa on se, että asiakkaat voivat kohdata itseään ja toista enemmän primaaritunteiden tasolla. Sen sijaan että mustasukkaisen kumppani ilmaisisi raivoaan kumppanilleen, hän voisikin tuoda esiin omaa tarvitsevuuttaan, avuttomuuttaan ja pelkoaan toisen menettämisestä.

Esimerkki muutosprosessista tunnekeskeisessä terapiassa:

Miehen kylmä vetäytyminen nähdään välinpitämättömyyden ja tunteettomuuden sijaan avuttomuuden näkökulmasta. Mies ei uskalla ilmaista omia tunteitaan, koska pelkää joka kerta tulevansa mitätöidyksi ja yliajetuksi. Muuttuneessa tilanteessa mies voi vaatia omien tarpeidensa kunnioittamista ja hän tulee samalla tunnetasolla enemmän saavutettavaksi.

Naisen kriittinen vihamielisyys nähdään pelon ja surun näkökulmasta: nainen pyytää mieheltä turvaa. Uusi näkökulma mahdollistaa molemmille kokea lisääntyvää turvallisuuden tunnetta suhteessa kumppaniin. Molemmat pystyvät kääntymään toistaan kohti ja ilmaisemaan omaa tarvitsevuuttaan, avuttomuuttaan ja pelkojaan. Uudenlainen kiintymysvuorovaikutuksen kehä syntyy ja korvaa entisen negatiivisen kehän (esim. takaa-ajaja – vetäytyjä, kritisoija – puolustautuja). Positiivisista kehistä tulee itseään vahvistavia ja tämä luo perustan pysyvälle muutokselle. Suhteesta tulee molemmille turvallinen satama ja parantava ympäristö.