Uusperheessä yhdistyy kaksi erilaista tapaa olla vanhempi. Käsitys vanhemmuuden toteuttamisesta voi olla lähtöisin lapsuuden perheestä tai se voi olla peräisin siitä, kuinka edellisessä liitossa asioista on päätetty. Joka tapauksessa uusparin tulisi löytää yhteiset säännöt ja yhteinen linja lasten kanssa. Siksi parin on hyvä keskustella siitä, millaisia sääntöjä he toivoisivat perheessä olevan. Uusperheen muodostuessa myös lapset haluavat herkästi pitää kiinni vanhasta. Saattaa myös olla, että eron jälkeen lapset ovat saaneet paljon päätösvaltaa ja he eivät haluaisi luopua saavutetuista eduistaan. Uuden aikuisen puuttuessa sääntöihin, voi heissä herätä vahvaa vastarintaa. Onkin tärkeää, että molemmat aikuiset kokevat toisen tukevan vaikeissa tilanteissa. Lapselle voi myös todeta, että uudessa perheessä on omat säännöt, jotka saattavat olla erilaiset kuin toisen vanhemman luona. Selkeät auki puhutut säännöt helpottavat arkea ja vähentävät liittoutumien muodostumista perheeseen.

Uusperheen vanhemmat tarvitsevat malttia. Uusi puoliso ei voi suoraan alkaa käskyttää toisen lapsia tai hypätä auktoriteetin rooliin, ensin on hyvä luoda suhdetta lapseen. Kun kiintymys on syntynyt, myös lapsi pyrkii säilyttämään hyvän suhteen uuteen vanhempaan. Tämä saa hänet myös tekemään kompromisseja ja toivottuja asioita. Biologisen vanhemman tukena voi siis olla, mutta ei heti vastuussa kurinpidosta.

Uusperheessä on myös hyödyllistä pitää perhepalavereja. Niissä voidaan yhdessä sopia ja miettiä perheen pelisääntöjä ja sopia tulevista menoista. Kun kaikki osallistuvat tasapuolisesti, jokaisen ääni tulee kuulluksi. Yhdessä neuvoteltuihin sääntöihin on myös helpompi sitoutua. Jos perheessä on useita lapsia, voi viikoittaisessa tapaamisessa myös sopia seuraavan viikon menot.

On olemassa juridista ja sosiaalista ja psykologista vanhemmuutta. Vaikka lapset eivät olisi biologisia, voi uusperheen vanhempi toteuttaa sosiaalista tai psykologista vanhemmuutta. Sosiaalisessa vanhemmuudessa uusi puoliso on aikuinen ihminen lapsen elämässä, joka voi syöttää, tehdä läksyjä tai vaikka viettää vapaa-aikaa tämän kanssa. Psykologisessa vanhemmuudessa lapsi itse kokee uusperheen vanhemman omaksi isäkseen tai äidikseen.