Uusperhettä ei synny ilman kahden aikuisen parisuhdetta. Uusperhe ei myöskään pysy pystyssä ilman toimivaa parisuhdetta. Kuten missä tahansa perheessä, myös uusperheessä aikuisten vankka parisuhde on ehto lasten hyvinvoinnille. Jos lapset vakuuttuvat siitä, että omalla äidillä tai isällä on kaikki hyvin ja uusperheessä on turvallista aikuisten sitoutuessa toisiinsa, myös he voivat olla rauhassa ja luottavaisin mielin.

On olemassa kahdenlaisia uusperheitä. Toisissa aikuiset perustavat uuden parisuhteen ja molempien perheet liitetään yhteen. Näin jatketaan eloa yhdessä, usein avoliiton muodossa. Toisissa uusperheissä elämä aloitetaan ikään kuin alusta. Mennään naimisiin ja hankitaan yhteisiä lapsia.

Niin tai näin, molemmissa uusperhemuodoissa kahden aikuisen parisuhde on se tärkein, kantava voima. Siihen on panostettava. Joskus kahdenkeskistä aikaa joudutaan järjestämään lasten kustannuksella. Vaikka lapsia harmittaisikin, he voivat kuitenkin pidemmän päälle paremmin, kun aikuiset ovat saaneet hoitaa suhdettaan rauhassa.

Uussuhde on usein ensimmäinen sellainen suhde, jossa ei ole jännitystä siitä, mitä parisuhteessa pitää tehdä tai miten parisuhteessa pitää olla. Uusperheen aikuiset voivat rauhassa nauttia pienistä, yhteisistä asioista ja hetkistä. Kaikki virheet ja unelmat on jo kokeiltu edellisessä, epäonnistuneessa liitossa. Jos yhteistä aikaa ei ole mahdollista järjestää säkkikaupalla, on otettava kaikki irti arjen keskellä olevista onnenmurusista.

Ensin on jätettävä vanha liitto

Sanotaan, että avioero on kuolleesta unelmasta kertova murhenäytelmä. Ero sisältää kuitenkin aina mahdollisuuden uuteen alkuun. Ennen kuin uusi alku on mahdollista saada kunnolla käyntiin, on pystyttävä jättämään mennyt liitto taakse.

Vanhan liiton varjoihin ei ole mahdollista perustaa uutta, ainakaan mitään pidemmän päälle toimivaa. Jos vanhaa eroa ei ole käsitelty, vaan ongelmia, pahaa oloa ja yksinäisyyttä yritetään ratkaista uuden suhteen avulla, tuloksena ei yleensä ole muuta kuin pettymyksiä puolin ja toisin. Ristiriitatilanteissa menneisyyden surut ja viha voivat nousta uudelleen pintaan. Tämä asettaa melko mahdottoman pohjan jatkaa uutta suhdetta.

Ihmisillä on epäonnistuessaan tarve etsiä syyllisiä. Omaa avioeroa käsitellessään syyllisen etsiminen ei kuitenkaan auta, vaikka se toisikin hetkellisen helpotuksen. Syyttely ja katkeroituminen vievät tarpeettoman paljon sitä energiaa, jota voisi käyttää asioiden läpikäymiseen ja omaan eheytymiseen. Anteeksianto entiselle puolisolleen on tärkeää, tällöin pystyy paremmin ”puhdistautumaan menneestä” ja jatkamaan kohti uutta.

Uusperheessä kaikki menee toisin

Kuten kaikissa parisuhteissa, myös uusperheen parisuhteessa on omat kehitysvaiheensa. Yleensä parisuhteen ensimmäinen vaihe on rakastuminen, symbioosivaihe. Tällöin kuljetaan vaaleanpunaiset lasit silmillä, eikä mikään voi uhata pariskunnan kuhertelua. Toinen on täydellinen ja maailma hymyilee. Pari ei pysty juurikaan erottamaan, missä toinen loppuu ja toinen alkaa.

Tätä seuraa kuitenkin vaaleanpunaisten lasien tipahtaminen silmiltä ja itsenäistyminen. Toisessa alkaakin yllättäen näkyä epätäydellisyyksiä eikä kaikki olekaan niin ihanaa. Jos pariskunta tästä myllerryksen vaiheesta selviää eteenpäin, siirrytään kumppanuuden vaiheeseen. Rakastunut hullaantuminen vaihtuu rakkaudeksi, tahoksi elää yhdessä toisen epätäydellisyydestä huolimatta.

Uusperheessä kaikki menee kuitenkin toisin. Mukana on alusta asti ainakin toisen lapsia eikä aikaa kahdenkeskiselle kuhertelulle juurikaan ole. Mukaan kuvioihin tulee myös kaikenkarvaisia sukulaisia, joilla on omat käsityksensä uudesta suhteesta. Kaikki eivät valitettavasti pidä mielipiteitään omana tietonaan. Tämä aiheuttaa kovia paineita uusperheen parisuhteelle. Paineita syntyy etenkin alussa, jolloin ollaan muutenkin epävarmoja.

Uusperheen aikuiset haluavat kovasti, että kaikki sujuisi kuin parhaimmissa unelmissa ja toisen lapsetkin otetaan avosylin vastaan. Aikuiset kaipaavat kovasti kahdenkeskistä aikaa. Sellaista saadaan järjestyä ehkä joskus viikonloppuisin, kun molempien lapset ovat toisessa perheessään. Valitettavasti kuherteluun varattu aika saattaa mennä riitelyyn, kun on vihdoinkin aikaa purkaa paineita, joita aikuiset kohtaavat etenkin suhteen alkuvaiheissa.

Uusperheen alkuvaihe on parisuhteen kannalta melkoista kaaosta, kun kaikki haluavat osansa aikuisten rakkaudesta. Lapsille on varattava oma osansa, mutta myös uusi parisuhde vaatii oman panostuksensa. On kuitenkin sanottu, että kaikkien kiemuroiden kautta uusperheen parisuhde voi parhaimmillaan päätyä symbioosirakastumisvaiheeseen. Monille ydinperheiden parisuhteille ”tyhjän pesän vaihe” saattaa päättyä eroon, uusperheen aikuisille tuo vaihe voi puolestaan olla rikasta ja antoisaa aikaa. Vihdoinkin on aikaa vain toiselle!

Parisuhde joutuu haasteiden eteen

Uusperheen parisuhde joutuu monien haasteiden eteen. Usein ulkopuoliset ihmiset esittävät omia arvioitaan ja tuomioitaan uudesta perheestä. Tähän ei auta kuin ulkomaailman sulkeminen pois ja selkeiden rajojen vetäminen.

Rajat on tehtävä selviksi myös ex-puolisoille. Entisten puolisoiden ei pidä päästä käyttämään valtaa uusperheessä vaan heidän kanssaan on sovittava selkeät toimintasäännöt. Voi olla tarpeen sopia esimerkiksi tietty aika, jolloin vastataan entisen puolison puheluihin. Voidaan myös sopia jopa siitä, ettei entistä puolisoa päästetä uusperheen kotiin ulko-ovea pidemmälle. Aina ei ole tietenkään tarpeen vetää näin jyrkkiä rajoja. Pariskunnan on pyrittävä joka tapauksessa hioutumaan vahvemmaksi, jotta he pystyvät jättämään muiden mielipiteet, asenteet ja arvot ulkopuolelle. Jos nämä onnistuvat pääsemään pariskunnan väliin, ne voivat alkaa vähitellen nakertaa parisuhdetta.

Ongelmaksi parisuhteelle voi muodostua myös uusvanhemman ulkopuolisuuden tunteet. Yhteen uusperheen kehitysvaiheeseen voi kuulua perheen jakautuminen biologisten linjojen mukaan. Biologisen vanhemman suojelunhalu omaa lastaan kohtaan ja syyllisyyden tunto epäonnistuneesta liitosta voi aiheuttaa sen, että hän liittoutuu oman lapsensa kanssa. Lapsella ei tietenkään ole mitään tätä vastaan, etenkin kun uusi aikuinen tuntuu vielä vieraalta ja tämän toivotan katoavan savuna ilmaan.

Tämä johtaa siihen, että biologisen linjan ulkopuolelle jäävä aikuinen saattaa kokea itsensä ulkopuoliseksi ja alkaa voida pahoin. Jos uusperhe ei tällaisessa tilanteessa hae ulkopuolista tukea tai uskalla nostaa kissaa pöydälle puhumalla avoimesti tunteistaan, voi uussuhde päättyä eroon.

Suhteessa tarvitaan keskustelua

Molemmat tuovat parisuhteeseen erilaisia vuorovaikutuksen kulttuureita. Kummatkin kantavat mukanaan kokemuksia, arvoja ja asenteita omien vanhempiensa parisuhteista ja entisistä liitoistaan. Erilaiset tavat kommunikoida voivat joskus joutua melkoiselle törmäyskurssille. Tilanne vaatii keskustelua, jotta päästään luomaan uutta, yhteistä kulttuuria.

Toinen voi olla tottunut riitelemään huutamalla ja toinen ei ole ehkä koskaan riidellyt. Ehkä molemmat ovat entisissä liitoissaan saaneet käyttää enemmän päätösvaltaa kuin toinen ja nyt molemmat haluavat edelleen päättää kaikesta. Ennen kuin uussuhde päätyy vuorovaikutuksen mahdottomuuden takia eroon, on hyvä istua alas ja sopia yhteisistä pelisäännöistä. Tämä on tärkeää lasten kanssa, mutta myös parisuhteen toimivuuden kannalta. Molemmat aikuiset joutuvat tekemään kompromisseja ja sopeutumaan toisen tapaan kommunikoida. On muistettava, että toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi!

Jos molemmilla uusperheen puolisoilla on pieniä lapsia, voi olla hankalaa yhdistää romanttinen rakkaus ja vanhemmuus. Yhtälailla vaikeaa se voi olla murkkuikäisten vanhemmille. Aikuisten yhteiseen sänkyyn virtaa öisin pieniä vieraita tai murrosikäisiä ällöttää ajatuskin siitä, että oma vanhempi edes halaa jotain toista kuin heidän omaa isäänsä tai äitiään. Aikuiset joutuvat toppuuttelemaan hellyydenpuuskiaan, vaikka eläisivät parisuhteessaan ”kuherruskuukautta”.

Tähän ei oikeastaan auta juuri muu kuin aika. Sen kuluessa lapsetkin tottuvat siihen, että toinen aikuinen on pysyvästi äidin tai isän elämässä ja että rakkautta riittää kaikille. Myös aikuisten sinnikkyys järjestää kahdenkeskistä aikaa on olennainen asia parisuhteen kunnossa pysymiselle.

Suomen Uusperheellisten Liitto ry