1. Eron jälkeinen vanhemmuus

Molemmat vanhemmat ovat tärkeässä roolissa suojatakseen lasta eron vaikutuksilta. Kun vanhempi kykenee läheiseen, lämpimään, kuuntelevaan vanhemmuuteen ja käsittelemään eron aiheuttamia kysymyksiä ja tuntemuksia lapsen kanssa, lapsi sopeutuu helpommin eroon.

Vanhemman pitäisi kyetä myös säilyttämään suhde lapsiin sellaisena, että lapset pysyvät lapsina ja heidän asioitaan ja tekemisiään valvotaan ja niistä huolehditaan.

Isä ja äiti ovat lapselle ainutkertaisen tärkeitä aina. Lapsen sopeutumista parantaa se, että pois muuttava vanhempi pitää häneen katkeamatonta, ja erityisesti eron aikoihin, tiivistä yhteyttä. Näin lapsi konkreettisesti kokee, ettei vanhempi eroa hänestä vaan toisesta puolisosta. Tärkeää on, että myös muualla asuva vanhempi toimii lapsen kanssa välittävänä, huolehtivana ja valvovana vanhempana eron jälkeen, eikä antaudu pelkästään kaveriksi tai viihdyttäjäksi. Erityisen tärkeätä lapselle on saada kokea, että vanhempi haluaa olla hänen kanssaan, kuulla hänen asioistaan, eikä hän ole vanhemmalle vain välttämätön paha.

2. Eron jälkeinen riitelyn vähäisyys

Jos vanhemmat kykenevät vähentämään riitelyään eroamisen jälkeen tai ainakin suojaamaan lasta sen kuulemiselta, lapsen on helpompi sopeutua eron aiheuttamiin muutoksiin. Hyvin ristiriitaisissa perheissä vanhempien läheinen ja huolehtiva suhde lapseen vähentää tyttöjen käyttäytymishäiriöiden riskiä, mutta pojilla riski ei vähenny. Vanhempien välinen ristiriitaisuus näyttää siis uhkaavan enemmän poikien hyvää kehitystä.

3. Muut hyvät, jatkuvat ihmissuhteet

Lapsen selviytymistä erosta auttaa se, jos hänellä on hyvät, läheiset ja jatkuvat suhteet johonkin tai joihinkin muihin ihmisiin vanhempien ja sisarusten lisäksi. Usein tällaisina voivat toimia isovanhemmat, mutta myös pitkäaikainen hoitaja, opettaja tai tuttava voi olla tärkeä. Harrastuksen myötä lapsi voi myös saada tarvitsemaansa tunnustusta osakseen.

Lue myös psykologi Sirkku Niemelän kirjoitus lasta suojaavista tekijöistä.