Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa

Kokonaisvaltainen seksuaalisuuden käsite

Kokonaisvaltaisen määritelmän mukaan seksuaalisuus on elämänikäinen ominaisuus ja kehitysprosessi. Se on jotakin, joka on olemassa ihmisessä, näkymättömänä, jo syntymässä ja on aina kuolemaan saakka. Se on olemista, ei tekemistä.

WHO on määritellyt seksuaalisuuden käsitteen 2006. Lasten kohdalla sen voisi muotoilla näin:

”Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä kaikissa elämän vaiheissa, ja se käsittää sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuoliroolit, seksuaalisen suuntautumisen ja mielihyvän sekä koko seksuaalisen kehityksen järjen, tunteen ja biologian tasoilla. Seksuaalisia kokemuksia ja seksuaalisuuden ilmenemismuotoja ovat ajatukset, halut, uskomukset, asenteet, käyttäytyminen, oppiminen, tutkiminen, leikki, roolit ja suhteet. Vaikka seksuaalisuus voi pitää sisällään kaikki nämä ulottuvuudet, ihminen ei aina koe tai ilmennä niitä kaikkia. Biologiset, psykologiset, sosiaaliset, taloudelliset, poliittiset, eettiset, lailliset, historialliset, uskonnolliset ja hengelliset tekijät vaikuttavat vuorovaikutuksessa seksuaalisuuteen.”

Kokonaisvaltaisen seksuaalikasvatuksen sisältösuositukset

Maailman terveysjärjestö WHO on antanut vuonna 2010 suositukset hyvästä, kokonaisvaltaisesta seksuaalikasvatuksesta eri ikäisille lapsille. Suositus on luotu suuntaviivoiksi poliittisille päättäjille, opetus- ja terveydenhoitoalan viranomaisille ja asiantuntijoille. Seksuaalikasvatuksella tarkoitetaan seksuaalisuuden kognitiivisten, emotionaalisten, sosiaalisten, vuorovaikutteisten ja fyysisten näkökohtien oppimista. Suositukset kattavat 0-vuotiaasta yli 15-vuotiaat, joten seksuaalikasvatus alkaa varhaislapsuudessa ja jatkuu läpi nuoruuden aikuisuuteen.

Kokonaisvaltaisen seksuaalikasvatuksen tavoitteet

Tärkeimpänä seksuaalikasvatuksen tavoitteena voidaan pitää terveen ja tasapainoisen minäkuvan kehittymistä. Lasten ja nuorten kohdalla seksuaalikasvatuksen tavoitteena on tukea ja suojella seksuaalista kehitystä. Lapset ja nuoret hankkivat tiedot, taidot ja positiiviset arvot, joita he tarvitsevat ymmärtääkseen seksuaalisuuttaan ja nauttiakseen siitä, luodakseen turvallisia ja tyydyttäviä suhteita ja ottaakseen vastuuta omasta ja muiden seksuaaliterveydestä ja hyvinvoinnista. Seksuaalikasvatuksen avulla voidaan parantaa myös seksuaaliterveyttä. Seksuaalikasvatus auttaa heitä tekemään valintoja, jotka parantavat heidän elämänlaatuaan ja kehittävät osaltaan yhteiskuntaa myötätuntoiseen ja oikeudenmukaiseen suuntaan. Kaikilla lapsilla ja nuorilla on oikeus saada ikäänsä nähden sopivaa seksuaalikasvatusta. (WHO, 2010, 19.)

Kokonaisvaltaisessa seksuaalikasvatuksessa on kahdeksan osa-aluetta. Katso tarkemmin Kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus. Hyvä seksuaalikasvatus ohjaa lasta kaikissa näissä aiheissa antaen lapselle tietoa, ikätasoisia taitoja ja hyvät asenteet seksuaaliterveydessä.

Löydät nämä ohjeet PDF-muodossa THL:n sivuilta täältä.

WHO:n Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa – Toteuttamisohjeet -julkaisun löydät täältä.

Seksuaalikasvatus ja lapsen seksuaalisuus

Lapsen toimintaa ja kehitystä voidaan havainnoida ja luokitella käyttämällä lähtökohtana ja näkökulmana kokonaisvaltaisen seksuaalikasvatuksen alueita. Kun lapsi oppii, tutkii ja ilmentää seksuaalisuuttaan, se tapahtuu monilla alueilla. Kun lapsi ilmentää seksuaalisuuttaan, voidaan havaita, mitkä osa-alueet ovat juuri nyt kehittymässä ja tarvitsevat seksuaalikasvatusta. Lapsihan ei suinkaan aina kysy suoria kysymyksiä, vaan pohtii ja oppii asioita leikin ja tekojen kautta.Tämä kasvu ja kehitys tarvitsee tukea ja kasvattamista (hoivaa, ohjausta, neuvontaa, suojaamista, tietoa, taitoja ja oikeat hyvinvointia edistävät asenteet).

Kokonaisvaltainen seksuaalisuus ja seksuaalikasvatus käsittävät monia tavalliseen elämään liittyviä alueita, kun asiaa pysähtyy miettimään. Tätä kasvatusta voitaisiin kutsua monella nimellä. Se on ihmiseksi kasvattamista, itsetuntokasvatusta, terveystaitoja tai vaikkapa kehotunnekasvatusta. Myönteinen tunne omasta kehosta ja kehon tuntemuksista sekä omien tunteiden kanssa pärjääminen ovat varhaisimpia terveen kehityksen päämääriä. Ne ovat myös lapsen itsetunnon varhaisimmat rakennusaineet.

Lapsilähtöisyys

Seksuaalisessa kehityksessä tapahtuu paljon jo varhain: kiintymyssuhteen turvasta ja läheisyydestä nauttimista, omaan kehoon tutustumista ja siitä huolenpidon opettelemista, omaan sukupuoleen tutustumista, tykkäämisen kokemuksia ja hellyyttä. Lapsi ottaa haltuun näin oman kehonsa ja opettelee vuorovaikutusta toisten kanssa. Nämä ovat myöhemmässä seksuaalisuudessa juuri ne tärkeimmät perustaidot.

Voisi sanoa, että lapsuuden perustehtäviä ovat oman kehon haltuunotto ja tiiviiden kiintymyssuhteiden luominen. Samalla lapsi rakentaa itsetuntemusta ja itsetuntoa eli myönteistä kuvaa itsestään ja muista.

Tarkkailemalla lapsen tekoja ja toimintaa voidaan seksuaalikasvatus räätälöidä lapsinäkökulmasta, lapsilähtöisesti ja ikään sopivasti. Tämä näkökulma löytyy näiltä sivuilta, lapsen kehitystaulukoista. (LINKKI) Lapsi leikkii, tutkii, puhuu, nimeää, näyttää, on utelias, opettelee ja toimii monilla tavoilla. Lasta kannattaa tukea ja kiittää, kun hän tutkii ja kehittyy. Ohjaaminen tehdään lämmöllä ja asiallisesti. Lapsen turvallisuuden tunnetta ei saa huojuttaa.

Tämä arjessa tapahtuva lapsen tuki ja suoja voidaan nähdä myös lapsen seksuaalisuuden varhaisena tukena ja suojana ja siis seksuaalikasvatuksena. Lapset ansaitsevat tietoja, taitoja ja hyviä asenteita kaikissa aiheissa, jotka ovat lapsesta juuri nyt kiinnostavia. Kun lapsen näkökulma ja tarpeet nähdään lapsen toimien taustalla, myös ne lapset, jotka eivät suoraan esitä kysymyksiä, tulevat huomioiduiksi.

Kahdeksan osa-aluetta, joilla WHO:n mukaan tulee seksuaalikasvattaa ovat: 1) Ihmiskeho ja ihmisen kehitys, 2) Tunteet, 3) Moninaisuus, ihmissuhteet ja elämäntyylit, 4) Hyvinvointi, terveys ja seksuaalisuus, 5) hedelmällisyys ja lisääntyminen  6) Läheisyys, itsetunto ja seksuaalisuus,  7) Seksuaalisuus ja oikeudet, 8) Normit ja tavat eli seksuaalisuutta määrittävät sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät. Kun lapsi työstää tai ilmentää jonkin aiheen tietoja, hän saattaa tarvita asiallista seksuaalikasvatusta juuri tästä alueesta ja ansaitsee hyvää kasvatusta.

Artikkelin laatineet Raisa Cacciatore ja Susse Ingman-Friberg