Kehoitsetunto on ihmisen kehonkuva, käsitys omasta kropasta. Miten hyvänä, sopivana, oikeanlaisena tai kelpaavana ihminen kokee oman ruumiinsa.

Nuoruusiässä kehonkuva usein vääristyy. Ihan tavalliset nuoret tuntevat olevansa vääränlaisia tai huonompia kuin muut. Ihminen alkaa muokata tai vaikkapa laihduttaa aivan turhaan itseään, koska kokee olevansa väärän kokoinen.

Kehonkuva ja kehoitsetunto eivät riipu siitä, millainen keho on muiden silmillä katsottuna. Se on jokaisen ihmisen ikioma, henkilökohtainen uskomus omasta kehosta. Se on oma luulo tai kokemus eikä mitään muuta. Se on sitä, miltä oma kroppa itsestä tuntuu.

Aikuinen toimii mallina

Kehoitsetunto kehittyy hyväksi, kun ihmisen kehoa kohdellaan hyvin ja siitä puhutaan arvostavasti. Läheisyys ja myönteinen koskettaminen tukevat kehoitsetuntoa. Kehonkuva ja kehoitsetunto rakentuvat siis vuorovaikutuksessa. Silloin ihminen itsekin alkaa pitää kehostaan ja haluaa pitää siitä myös hyvää huolta.

On aivan samantekevää, onko ihmisen kehossa joku erityispiirre tai toimintarajoite. Kehoitsetunto voi aina olla erinomainen. Toisaalta täysin toimintakykyisen ja tavallisen kehon omaavalla ihmisellä voi olla todella huono kehoitsetunto. Silloin hän kärsii nahoissaan, häpeää itseään ja haluaisi muuttaa itsessään kaiken. Se on surullista ja turhaa.

Aikuisten kannattaa muistaa toimia itse myönteisen kehonkuvan mallina. Se tarkoittaa, että puhuu itse itsestään, omasta kehostaan ja kaikkien muidenkin kehoista myönteiseen sävyyn, ilman pilkkaa ja kritiikkiä. Ei kukaan meistä voi vaihtaa kehoaan, mutta onneksi jokaisella on oma kroppa. Sen kanssa pärjätään parhaalla mahdollisella tavalla, iloisina ja pystypäin!