Poikien Puhelimeen soitetaan ongelmissa, turhautuneina tai yksinäisinä

6.6.2012

Lehdistötiedote
Julkaisuvapaa 6.6.2012 klo 11

Pojat tarvitsevat aikuista, joka kuuntelee ja kulkee rinnalla
”Mikäköhän helvetti mulla on, kun ennen tein kaikkee kavereiden kanssa. Vaikka huvittais ei pysty. Nyt vaan lillun joka paikkaan, en jaksa keskittyä mihinkään. No joskus tuun vaan koulusta, meen vaan nukkuu.”
Väestöliiton Poikien Puhelin on samalla sekä ennaltaehkäisevä että kriisiauttamisen palvelu. Pojat tarvitsevat ohjausta, opastusta ja välittämistä. Vuonna 2011 Poikien Puhelimessa käytiin lähes 23 000 keskustelua. Yleisimpiä aiheita olivat kysymykset seksuaalisuudesta, ihmissuhteista ja väkivallasta.
 
– Puheluista saamme tietoa, mitä pojille kuuluu ja mikä heitä painaa. Tietoja voidaan käyttää hyödyksi tutkimuksissa sekä käytännön työssä ja sen kehittämisessä. Tiedon pohjalta voidaan myös yrittää parantaa poikien asemaa yhteiskunnassa, kertoo hankekoordinaattori Mika Lehtonen Väestöliitosta.
 
Pojat voivat soittaa puhelimeen kaikissa mieltä askarruttavissa kysymyksissä. Lehtosen mukaan palvelussa tulee esiin aikuisten ja ammatillisen välittämisen vaje. – Pojat tarvitsevat jonkun, joka välittää, ohjaa ja opastaa. Kertoo sudenkuopista ja vakuuttaa, että asioilla on tapana selvitä, vaikka elämä sattuu kaikkia nilkkaan jossain vaiheessa.
Soittajien elämäntilanteet vaihtelivat. Osa soittajista oli vakavista ongelmista kärsiviä nuoria, osa turhautuneita tai yksinäisiä. Monilla ei ollut ketään aikuista elämässään. Niinpä palvelusta saadut neuvot saattoivat olla ensimmäiset, joita kukaan oli nuoren ongelmiin tarjonnut.
”Ei äitii kiinnosta mun hyvinvointi. Se halus vaan tieltä pois. Se on semmonen. No ei oo sanonu, mut arvaa siitä. Ei kiinnosta yhtään, missä liikun.”
– Palvelumme toimii poikien arjessa.  Puhumme heidän kanssaan paljon seksistä ja tunteista. Aikuinen antaa mallin, että tunteistakin voi puhua ja ne kuuluvat ihmissuhteisiin ja seurusteluun. Mitä paremmin ja varhemmin poika oppii puhumaan asioistaan, sitä helpompi hänen on hahmottaa tätä maailmaa, kertoo Miguel Reyes Poikien Puhelimesta.
Puhelimessa kuullaan arjen pettymyksistä: Huonoista koenumeroista, välirikosta tyttöystävän kanssa ja kavereiden kiusaamisesta. Puhelimessa joudutaan myös asettamaan rajoja. Pojille kerrotaan, että on asioita, joita ei saa tehdä, oli tunne mikä vaan.
 
Pojat tarvitsevat elämässä navigointiin aikuista, joka kulkee rinnalla ja kuuntelee. Jotkut pojat jumiutuvat kotiin ja kompostoituvat omaan huoneeseensa tietokoneen ja netistä tilatun pizzan ääreen. Toiset haluavat elämäänsä äärimmäistä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tämän ääripään edustajat näkyvät tilastoissa syrjäytyneinä ja koulupudokkaina, tai nuorisorikollisuuteen ajautuneina huligaaneina.
 
– Pojilla on salainen maailma, josta harva tietää. Tämä maailma sisältää kiusaamista, väkivaltaa, pelkoa, pornoahdistusta, ihmissuhdeongelmia, seksuaalista hyväksikäyttöä, koulunkäynnin vaikeutta, yksinäisyyttä, masennusta, ahdistusta, perheongelmia, mutta myös paljon iloa ja hauskanpitoa, tai pelkästään normaalia arkea ja sen sietämistä. Tehtävämme on normalisoida poikien tarinoita ja ohjata heitä kohti helpottavaa tilannetta ketään häpäisemättä tai nöyryyttämättä, Reyes sanoo.


 
Maahanmuuttajapojat kasvava ryhmä palvelussa
 
Poikien puhelimen asiakkaissa on neljä erityisryhmää: huostaan otetut, maahanmuuttajat, yksinhuoltajien pojat ja uusperheiden lapset.
 
Huostaan otettujen elämä oli usein sekavaa, turvatonta ja hämmentävää. Aikuiset olivat tehneet päätöksiä, joita he eivät ymmärtäneet ja he etsivät niitä keinoja, joilla estää tilanteen paheneminen. Yksinhuoltajien poikien elämässä vanhemmat eivät olleet paikalla, vaan useimmiten töissä. Uusperheiden lasten puheluissa kuuluivat puolestaan nuorten pohdinnat perheen muutoksista ja uusista ihmissuhdehaasteista.
 
Maahanmuuttajapoikien puhelut lisääntyivät vuoden 2011 aikana merkittävästi. 300 puhelussa soittaja kertoi olevansa maahanmuuttaja ja parissasadassa puhelussa haluttiin muuten vaan keskustella maahanmuutosta. Maahanmuuttajat puhuivat pitkälti samoista asioista kuin suomalaissyntyisetkin pojat. Heidän tarpeensa olivat sen sijaan merkittävästi suuremmat, he pohtivat myös enemmän moraalia ja sovinnaisuuden rajoja. Palvelussa selitettiin näille pojille suomalaisen yhteiskunnan toimintaa ja suomalaisnuorten toimintakulttuuria.
 
Vuonna 2011 Poikien Puhelimessa otettiin vastaan 22 951 puhelua. Palveluun yritettiin soittaa 78 984 kertaa. Poikien Puhelimeen soittaneet olivat keskimäärin 13,7-vuotiaita. Eniten soittoja tuli alakoulun viimeisiä luokkia käyviltä ja yläkoululaisilta.

Väestöliiton Poikien Puhelin on auttava puhelinpalvelu alle 20-vuotiaille pojille ja nuorille miehille. Puhelimeen vastaa aikuinen, ammatillisesti poikien maailmaan perehtynyt mies. Poikien puhelimessa nuoria autetaan kaikissa elämään liittyvissä pulmissa. Toimintaperiaatteena on antaa suoria vastauksia suoriin kysymyksiin. Poikien puhelin päivystää maanantaista torstaihin kello 13–18 numerossa 0800 94 884. Puhelu on soittajalle maksuton ja soiton voi tehdä täysin anonyymisti.
 
”Naureskellaan täällä! Kova paikka tää Poikapuhelin! Oot kova ku et suutu meille yhtään!”
 
Lisätietoja:
Palvelukehittäjä Miguel Reyes, Väestöliiton Poikien Puhelin, puh. 2280 5224 tai 040 163 1957
Hankekoordinaattori Mika Lehtonen, Väestöliiton Miehen Aika, puh. 2280 5212 tai 050 302 5778
 
 
 

Poikien Puhelimeen soitetaan ongelmissa, turhautuneina tai yksinäisinä