Perhebarometri 2015: Lapsitoiveet murroksessa

16.11.2015

Mediatiedote
 

Lapsitoiveet murroksessa

Lapsia halutaan vähemmän ja lastenhankintaa lykätään elämäntyylin takia


Syntyvyys on laskenut jo viidettä vuotta peräkkäin. Ensimmäisen lapsen hankinta siirtyy yhä myöhäisemmäksi. Lapsia myös halutaan aiempaa vähemmän, yksilapsisten perheiden suosio kasvaa ja lapsettomuuden ihanne on kohonnut. Nämä tiedot selviävät Väestöliiton perhebarometrista vuodelta 2015.

Miksi syntyvyys laskee? Suomalaisten lastensaantiin liittyviä toiveita ja odotuksia -barometrissa haluttiin selvittää mihin suuntaan suomalaisten lapsilukuihanteet ovat kehittyneet ja mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että lapsenhankintaa halutaan siirtää. Myös laman vaikutuksia asiaan selvitettiin sekä tutkittiin, olisivatko suomalaiset valmiita hankkimaan enemmän lapsia, jos perheiden etuuksia kehitettäisiin. Barometriin vastasi 3180 suomalaista ja tuloksia verrattiin kolmeen aiempaan tutkimukseen vuosilta 1997, 2002 ja 2008.

– Seitsemän vuoden aikana suomalaisten lastenhankintaa koskeva ilmapiiri on muuttunut yllättävän paljon, sanoo barometrin tehnyt tutkija Anneli Miettinen Väestöliitosta.

Toteutunut lapsiluku on tänä päivänä keskimäärin 1.65 naista kohden, kun se vielä viisi vuotta sitten oli lähes 1,9. Myös ihmisten ihanteellisena pitämä lapsiluku on alentunut, se jää hieman alle kahden. Vuonna 2007 se oli vielä 2,5. Entistä harvempi haaveilee suuresta perheestä, kolmea ja sitä runsaampaa lapsimäärää toivoi 30 prosenttia barometriin vastanneista, kun 2000-luvun alussa suurta perhettä toivoi jopa 40 prosenttia. 20-34-vuotiasta vastaajista lapsettomiksi halusi jäädä 14 prosenttia ja vain yhtä lasta toivoi runsas kymmenes.

– Suomessa on pitkään vallinnut iso kuilu ihanteellisen ja toteutuneen lapsiluvun välillä. Ihanteiden alenemista voi myös pitää tervetulleena kehityssuuntana. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että ihanteellinen lapsiluku on alentunut heikoimmassa asemassa - vähiten koulutetut, pienituloiset ja työttömät - olevissa väestöryhmissä enemmän kuin muilla. Tämä herättää kysymään, heijastavatko ihanteet toivottua elämäntyyliä vai onko kyse pikemminkin sopeutumisesta vähäisiin resursseihin tai haasteelliseen elämäntilanteeseen, sanoo Anneli Miettinen.

Sopivan kumppanin puute, nuorten aikuisten kasvanut tarve elää ensin nuoruutta ja työmarkkinoiden epävarmuus selittävät lastenhankinnan lykkäämistä yhä pidemmälle. Muut mielenkiinnon kohteet sekä elämäntyylistä luopumisen pelko ovat nousseet sekä nuorilla naisilla että nuorilla miehillä selvästi tärkeämmäksi syyksi siirtää vanhemmaksi tuloa viimeisten seitsemän vuoden aikana. Myös epävarma työmarkkina-asema, työttömyys tai työttömyyden uhka saivat nuoret aikuiset siirtämään lastenhankintaa myöhemmäksi tai luopumaan vanhemmaksi tulosta tai seuraavan lapsen hankinnasta kokonaan.

Tulosten perusteella suomalaisten käsitykset yhteiskunnan lapsiperheille tarjoaman tuen tasosta eivät ole kovin myönteisiä. Lähes 60 prosenttia lapsiperheiden vanhemmista piti tukia joko melko tai hyvin huonoina – joka viides jopa erittäin huonoina. Tyytymättömimpiä tuen tasoon olivat varsinkin pieni- ja keskituloiset perheet ja työttömät vastaajat. Eniten perhe-etuudet näyttivät vaikuttavan yhden lapsen perheisiin.

Työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat, lastenhoidon järjestämisen ongelmat

tai perhevapaasta aiheutuva katkos työssä oli lähes joka kolmannen äidin ja joka viidennen isän mielestä syynä siirtää lastenhankintaa. Erityisesti korkeasti koulutetut naiset olivat huolissaan perhevapaan aiheuttamasta katkoksesta työssään. – Olisivatko joustavat osa-aikatyön ja osittaisen perhevapaan yhdistelmät keino helpottaa näiden perheiden tilannetta, kysyy Miettinen.

Työttömillä ja pienituloisilla ihmisillä lastenhankintaa koskevissa päätöksissä painavat selvästi enemmän lapsensaannista aiheutuvat taloudelliset seuraukset, joten perheiden saama yhteiskunnan tuki on heille tärkeämpää.  

– Perhepolitiikan keinoin tai muilla yhteiskunnan tukitoimilla on varmasti vaikeampaa vaikuttaa perhekokoa koskevien ihanteiden alenemiseen tai kumppanin puutteeseen syntyvyyden alenemisen taustalla. Toimeentulovaikeudet tai työttömyys vaikeuttavat kuitenkin myös kumppanin löytymistä ja selittävät osaltaan parisuhteiden purkautumista.

Miettisen mielestä on myös syytä pohtia, mikä merkitys ihanteiden muodostumisessa on sillä, että niin moni kokee lapsen saamisen riskinä opiskelujen etenemisen tai työelämässä menestymisen kannalta, tai että monilapsista perheistä isolla osalla on toimeentulovaikeuksia.

Yleisellä ilmapiirillä on myös oma vaikutuksensa lastenhankintaan ja toiveisiin. Tänä päivänä perheellistyminen esitetään kielteisessä, eikä nuorten aikuisten referenssiporukassa ole mallia lastenhankinnasta. He ovatkin herkkiä ympäristön ja tuttavien antamiin signaaleihin. Ovatko vauvat tervetulleita ja näyttäytyykö muun elämän yhdistäminen vanhemmuuteen kiehtovalta seikkailulta, vai puhutaanko julkisuudessa enemmän pienten lasten rasittavuudesta ja perheiden etuuksien leikkauksista?

Lisätietoja: Tutkija Anneli Miettinen, Väestöliiton Väestöntutkimuslaitos. Puh. (09) 2280 5121.

Anneli Miettinen. Miksi syntyvyys laskee? Suomalaisten lastensaantiin liittyviä toiveita ja odotuksia. Väestöliiton Väestöntutkimuslaitos. ISBN: 978-952-226-171-7 (painettu), ISBN: 978-952-226-172-4 (verkko), ISSN: 1455-2191 (painettu). Tilaukset www.vaestoliitto.fi/nettikauppa. Hinta 20 € + toimituskulut.

 

 
 
 

Perhebarometri 2015: Lapsitoiveet murroksessa