Perhevapaauudistuksen perustuttava lapsen etuun ja perheiden valintoihin

26.9.2017 klo 16:00

Väestöliiton toimitusjohtaja Eija Koivuranta esitti Väestöliiton kannanoton perhevapaauudistuksen kick-offissa 26.9. Smolnassa. Kannanotto perustuu keskeisesti lapsi- ja perhejärjestöjen yhteisen työn tuloksiin.

Väestöliitto

Perhevapaat uudistettava lasten edun ja pitkäjänteisen sukupolvipolitiikan näkökulmasta

Väestöliitto kiittää mahdollisuudesta osallistua tähän perhevapaauudistuksen kick off –kuulemistilaisuuteen yhtenä lapsi- ja perhejärjestöjen verkoston jäsenenä. On erittäin myönteistä että nykyinen hallitus on nostanut lapset ja perheet agendalleen nimeämällä perhe- ja peruspalveluministerin sekä aloittamalla sote- ja maakuntauudistukseen kytkeytyvän lasten ja perheiden palvelujen laaja-alaisen uudistustyön eli LAPE-muutosohjelman. Nyt hallitus on myös päättänyt käynnistää perhevapaauudistuksen. Väestöliiton mielestä on lisäksi tärkeää, että hallituksen suunnitteluvaiheessa olevassa sosiaaliturvauudistuksessa vahvistetaan perheiden ja lasten toimeentuloturvaa. Sote- ja maakuntauudistuksessa tulee huomioida LAPEn tavoitteet niin, että palvelut toimivat arjessa lapsi- ja perhelähtöisesti yli erilaisten hallinnollisten raja-aitojen.

Hallitus päätti 31.8.2017 uudistaa perhevapaat tällä vaalikaudella. Tavoitteena on

  • Työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa lisätään.

  • Tukijärjestelmää yksinkertaistetaan ja kehitetään nykyisestä.

  • Mahdollisuus hoitaa lasta kolmeen ikävuoteen saakka kotona säilytetään.

  • Uudistuksessa etsitään keinoja edistää ja joustavoittaa paluuta perhevapailta työelämään sekä viedään käytäntöön perheystävällisten työpaikkojen toimintamalleja hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti.

  • Varhaiskasvatukseen osallistumista lisätään.

  • Perhevapaajärjestelmän etuudet uudistetaan hallitusohjelman julkisen talouden raamien puitteissa

  • Uudistuksella tulee olla VM:n todentaman arvion mukaan työllisyyttä vahvistavia vaikutuksia.

  • Uudistus tulee voimaan 1.1.2019

Väestöliitto pitää hallituksen asettamia tavoitteita pääosin  kannatettavina, mutta tavoitteiden kokonaisuus on jäänyt epätasapainoon.  Kokonaisuudessa painottuvat nyt selkeästi työllistymisen ja talouden näkökulma.

Tavoitteissa korostetaan ansiokkaasti sukupuolten tasa-arvoa sekä perheen ja työn yhteensovitusta, joita myös Väestöliitto pitää tärkeinä päämäärinä. Sen sijaan uudistuksen kaksi aivan keskeistä näkökulmaa eli lapsen etu ja vanhemmuuden merkitys lapsen kehityksessä, eivät näy tavoitteissa.  Sukupolvien ketju, lasten syntyminen, turvallinen kasvu ja tasapainoinen kehitys on koko yhteiskuntamme tulevaisuuden ja inhimillisen ja taloudellisen kehityksen perusta. Myös ihmisten onnellisuuden ja elämän mielekkyyden kannalta on olennaista, että he voivat toteuttaa omia elämänvalintojaan. Lapsen hyvinvoinnin perustan luo vanhempien antama huolenpito ja vanhempien kanssa tapahtuva vuorovaikutus.  Se vaikuttaa lapsen mielenterveyteen ja perusturvallisuuteen. Lapsetkin ovat lisäksi keskenään erilaisia, se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.  

Vanhempia ei siksi tule uudistuksessa nähdä yksipuolisesti työvoimana ja taloudellisina toimijoina, vaan tulee selkeästi tunnustaa heidän valintansa ja vastuunsa toimia lasten huoltajina ja kasvattajina. Tavoitteena ei tule yksipuolisesti pitää mahdollisimman nopeata työhön paluuta, vaan tulee antaa sijaa perheiden yksilölisille tarpeille ja valinnoille sekä perheen ja työn, yrittäjyyden tai opiskelun joustavalle yhteensovittamiselle. Sukupuolten tasa-arvon rinnalla tulee toteuttaa erilaisten perheiden yhdenvertaisuutta. Yhteiskunnan tulee vahvistaa vanhemmuuden tukea siten, vanhemmat saavat tietoa ja rohkaisua kasvatustehtäväänsä. Vanhempien työurien maksimoinnilla ja vanhemmuuden tuen laiminlyönnillä voidaan ehkä jossakin suhteessa saada taloudellista etua, mutta miinuspuolelle saattaa tulla kustannuksia kasvavan sukupolven pahoinvoinnin ja mielenterveysongelmien kautta.

Kunkin lapsen yksilöllisen kehityksen turvaamisen lisäksi perhevapaauudistuksella on merkitystä pitkällä ajalla Suomelle väestötasolla. Väestöliiton näkemys on, että jokaisen aikuisen tulisi voida päästä omaan lapsitoiveeseensa, olipa tuo toive sitten yksi, kaksi, kolme tai  enemmän lapsia tai vaikka ei yhtään lasta. Jokaisen lapsen tulisi voida syntyä toivottuna ja jokaisen toivotun lapsen tulisi saada syntyä. Tänään maailman ehkäisypäivänä 26.9. on syytä korostaa kokonaisvaltaisen seksuaalikasvatuksen sekä nuorten maksuttoman ehkäisyn ja siihen liittyvien palvelujen merkitystä.

Vaikka toive lapsen syntymästä on kunkin oma ja yksilöllinen, se ei synny irrallaan muusta yhteiskunnasta.  Pitkäjänteisen ja kokonaisvaltaisen perhepolitiikan arvioidaan Pohjoismaissa vaikuttaneen syntyvyyteen myönteisesti. Suomessa 1990-luvun lama ei poikkeuksellisesti alentanut syntyvyyttä, kuten muissa Euroopan maissa, ja tätä on selitetty sillä, että tuolloin oli tullut voimaan perhevapaiden laajennus.

Syntyvyys on Suomessa nyt alempana kuin vuosikymmeniin, mikä vahvistaa nykyistä epätasapainoista väestökehitystä.  Nykytilanteessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa syntyvyys jakaantuu hyvin epätasaisesti. Meillä on paljon toisaalta lapsettomia naisia ja miehiä ja toisaalta eurooppalaisittain ennätyksellisen paljon suurperheitä eli kolmen tai useamman lapsen perheitä. Monilapsisissa perheissä hoitovapaat ovat erityisen suosittuja.

Nyt lasten hankintaiässä olevat sukupolvet ovat tärkeässä osassa Suomen tulevaisuuden kannalta.

Väestömuutoksiin liittyvä näkökulma on myös se, että ns. aivovuotoa Suomesta voitaisiin ehkä hillitä ja osaavaa työvoimaa houkutella maahamme nimenomaan toimivien perhe-etuuksien ja hyvinvointipalvelujen kokonaisuuden avulla. Suomen väestö ei tällä hetkellä kutistu, koska maahanmuuttoa on hieman enemmän kuin maastamuuttoa. Alhaisen syntyvyyden jatkuessa tasapainoinen väestökehitys edellyttäisi selvästi nykyistä suurempaa maahanmuuttoa.

Viimeistään nyt perhevapaauudistuksenkin yhteydessä hallituksen olisikin hyvä asettaa itselleen ja julkiseen keskusteluun kysymys, onko satavuotiaalla Suomella näkemys siitä, minkälaista väestönkehitystä maahan toivotaan ja millä keinoin valitun näkemyksen toteutumista voitaisiin edistää.

Lapsi- ja perhejärjestöjen yhteinen linjaus laadittiin huhtikuussa 2017

Väestöliitto on yhdessä Mannerheimin lastensuojeluliiton ja yhdeksän muun lapsi- ja perhejärjestön kanssa laatinut kannanoton perhevapaiden kehittämiseen. Seuraavassa esitetyt kannat perhevapaisiin noudattavat tätä yhteistä linjausta eräin ajankohtaisin täsmennyksin. Kannanotto on sellaisenaan luettavissa linkistä Lapsi- ja perhejärjestöjen kannanotto perhevapaiden kehittämiseen 21.4.2017.

Lapsi- ja perhejärjestöt ovat pitkään vaatineet vanhempainvapaiden keston pidennystä, joustomahdollisuuksien lisäämistä sekä isälle korvamerkityn vapaan kasvattamista. Useimmat viimeaikaisessa keskustelussa esitetyt ehdotukset ovat tämän suuntaisia ja siten tervetulleita. Perhevapaiden kehittäminen on kuitenkin tapahduttava lasten ja vanhempien hyvinvoinnin edistämiseksi. Heikennyksiä nykyiseen tilanteeseen (myöskään äidin tai perheen yhteisten) vapaiden keston tai korvaavuustason kannalta ei tule hyväksyä. Hoitovapaata voidaan leikkaamisen sijasta kehittää joustavampaan ja pienten lasten varhaiskasvatusta tukevaan suuntaan.

Perhevapaisiin lasketaan vanhempainvapaat ja pienten lasten hoidon järjestämiseen tarkoitettu hoitovapaa sekä näiden rahalliset korvaukset. Pienen lasten hoitoon kuuluvat olennaisesti myös varhaiskasvatuspalvelut eri muodoissaan. Perhevapailla ja varhaiskasvatuksella on kolme päätavoitetta:

  • taata vauvan ja pienen lapsen oikeus perheeseen, hyvään hoitoon ja varhaiskasvatukseen
  • edistää vanhempien mahdollisuutta yhdistää perhe ja työ-elämä omaan tilanteeseen sopivalla tavalla
  • lisätä naisten ja miesten välistä tasa-arvoa vanhemmuudessa ja työmarkkinoilla

Lapsen etu on tärkein näkökohta lapsia koskevissa ratkaisuissa. Yksilön loppuelämän kehityksen kannalta ensimmäiset elinvuodet ovat erityisen keskeisiä. Riittävän pitkä perhevapaa mahdollistaa lapselle turvallisen hoivan sekä lapsen ja vanhempien välisen kiintymyssuhteen rakentumisen. Laadukkaat varhaiskasvatuspalvelut edistävät lapsen kehitystä. Ensimmäisinä elinvuosina tärkeintä on turvallinen, pysyvä, rakastava ja virikkeitä antava ympäristö. Korostamme, että perheiden ja pienen lapsen tilanteet ja tuen tarpeet ovat yksilöllisiä. Joillekin lapsille pitempi kotonaolo sopii paremmin, toisille taas aikaisempi siirtyminen varhaiskasvatuspalveluihin on parempi vaihtoehto.

Perhevapaiden uudistaminen ei saa johtaa siihen, että perheet asettuvat perhevapaiden pitämisen suhteen eriarvoiseen asemaan. Perhevapaiden pitämisen mahdollisuus on turvattava kaikille perheille ja vanhemmille riippumatta vanhemman työtilanteesta. Esimerkiksi työsuhteen määräaikaisuus, yrittäjyys tai työttömyys voivat olla esteenä sille, että vanhemmat eivät voi jakaa perhevapaita haluamallaan tavalla. Myös perheiden monimuotoisuus tulee ottaa huomioon perhevapaaoikeuksien määrittelyssä. Yhden vanhemman perheillä tulee olla oikeus vastaavaan määrään ansiosidonnaisesti korvattuja perhevapaapäiviä kuin kahden vanhemman perheillä. Samoin esimerkiksi sateenkaariperheet tulee perhevapaajärjestelmässä huomioida tasavertaisesti muiden perheiden kanssa.

Keskeinen korjaamista kaipaava epäkohta on vanhempainvapaan vähimmäistasoisen päivärahan matala taso. Se on tällä hetkellä 23,73 euroa arkipäivältä eli runsaat 140 euroa viikossa. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on todennut, ettei vanhempainpäivärahan vähimmäismäärä täytä Euroopan sosiaalisen peruskirjan edellyttämää tasoa. YK:n lapsen oikeuksien komitea on myös kehottanut Suomea tehostamaan pyrkimyksiään tukea vähäosaisia perheitä sekä takaamaan kaikille lapsille oikeuden riittävään elintasoon. Hallituksen budjettiriihessä 2017 tekemä linjaus vähimmäispäivärahan korottamisesta on oikeansuuntainen.

Suomalaiset lapsiperheiden vanhemmat toivovat, että työn ja perheen yhdistämiseen tulisi lisää joustoja (Väestöliiton perhebarometrit 2010 ja 2014). Nuorista lapsettomista aikuisista kaksi viidestä sanoo, että lykkää lapsen saantia koska olisi vaikeaa yhdistää työtä ja pienen lapsen hoitoa (Väestöliiton perhebarometri 2015). Perheen, opiskelun ja työelämän sujuva yhdistäminen koskee perhevapaiden kannalta mahdollisuutta käyttää vapaita useammassa jaksossa, pitää vapaata osa-aikaisena ja mahdollisuutta siirtää tarvittaessa vapaata myöhempään ajankohtaan. Perhevapaita voisi joskus hyödyntää joku muu kuin lapsen vanhempi, esimerkiksi lapsen isovanhempi tai muu läheinen henkilö. Järjestöt pitävät tärkeänä kehitystä, jossa suomalaiset yritykset tarjoavat työntekijöilleen perhevapaita myös lastenlasten tai sisarusten lasten hoitoon. Joustavuutta tuo myös osa-aikatyön mahdollisuuksien lisääminen ja työyhteisöjen toimintakulttuurin muuttaminen perheystävälliseksi. Nämä tulee huomioida osana uudistusta.

Hoitovapaa on Suomessa ollut hyvin suosittu vaihtoehto lapsen hoidon järjestämiseksi vanhempainvapaan jälkeen. Useimmat perheet haluavat hoitaa lasta kotona siihen asti, kunnes lapsi on noin 1,5–2-vuotias. Hoitovapaata on mahdollista kehittää esimerkiksi porrastamalla tukea lapsen iän mukaan niin, että tuki alenee lapsen iän myötä. Myös osa-aikatyön ja lapsen osittaisen kotihoidon yhdistäminen on jäänyt Suomessa vähälle huomiolle. Osittaisen hoitovapaan ja joustavan hoitorahan käyttöä voidaan lisätä parantamalla osa-aikatyön käytäntöjä työpaikoilla sekä sovittamalla varhaiskasvatuksesta perittäviä maksuja hoidon tarpeen mukaan.

Perhevapaiden tasaisempi jako isien ja äitien välillä lisää sukupuolten tasa-arvoa lasten hoivassa. Isien perhevapaiden käytön lisääminen toteutuu parhaiten pidentämällä isälle korvamerkittyä ansiosidonnaista vanhempainvapaata. Sitä ei pidä tehdä leikkaamalla vapaasti jaettavaa olevaa vanhempainvapaata, kuten joissakin perhevapaamalleissa on esitetty. Äitien kytköstä työmarkkinoihin voidaan tukea tarjoamalla tukea ja koulutusta perhevapailla olleille, vailla pysyvää työpaikkaa oleville äideille. Koska kaikki isät eivät käytä perhevapaita, perhevapaiden keston leikkaaminen ei kohtele perheitä tasapuolisesti. Keskeistä on lisätä työyhteisöissä rohkaisua isien perhevapaiden käyttöön niin että useampi heistä käyttäisi nykyiset heille kiintiöidyt kaksi kuukautta.  Työnantajien rooli ja perheystävälisen työpaikan malli ovat tässä tärkeitä.  

Varhaiskasvatuspalveluiden saatavuudella ja laadulla sekä asiakasmaksujen edullisuudella on keskeinen merkitys työn ja perheen yhteensovittamisessa. Viimeaikaisessa keskustelussa varhaiskasvatuksen tarjonta ja laatu on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle. Varhaiskasvatuksen keskeiset laatutekijät ovat riittävän pienet ja pysyvät lapsiryhmät, koulutettu ja sitoutunut henkilökunta, joka ei vaihdu liian usein, sekä hyvä yhteistyö vanhempien kanssa. Viime aikoina tilannetta on heikennetty kasvattamalla päiväkotien ryhmäkokoja ja rajaamalla subjektiivista päivähoito-oikeutta. Nämä molemmat ovat heikennyksiä lasten ja perheiden kannalta. Ne heikentävät myös työn, koulutuksen ja perheen joustavaa yhteensovittamista. Kotihoidontukeen tehtävät uudistukset vaikuttavat myös päivähoitopalvelujen kysyntään. Mikäli tukeen suunnitellaan leikkauksia, varhaiskasvatuksen piiriin tulee enemmän lapsia, ja laadun takaaminen vaatii selvästi nykyistä enemmän resursseja. Myös kotiin annettavat palvelut, kuten pikkulapsiperheiden kotipalvelut, ovat tärkeä osa perheiden tukemista ja arjen helpottamista. Pidämme hyvänä suuntaa varhaiskasvatusmaksujen alentamiseksi.

Lapsi- ja perhejärjestöt ovat esittäneet, että

  • Lapsen etu on ensisijainen perhevapaita koskevassa uudistamistyössä. Lasten ja perheiden erilaiset ja yksilölliset tarpeet huomioidaan. Erityyppisten perheiden yhdenvertaisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota.
  • Ansiosidonnaista vanhempainvapaata pidennetään kokonaisuudessaan siihen asti, kunnes lapsi on täyttänyt 18 kuukautta. Isälle kiintiöityä ansiosidonnaista vapaata pidennetään lyhentämättä äidin ja tällä hetkellä tarjolla olevaa ansiosidonnaista vapaata.
  • Perhevapaat jaetaan lähtökohtaisesti kummankin vanhemman kesken tasan. Vanhemmat voivat kuitenkin halutessaan luopua osasta omaa perhevapaataan ja siirtää toiselle vanhemmalle osuutensa, lukuun ottamatta kiintiöityä osuutta. Vanhempi voi myös siirtää osan perhevapaasta jollekin toiselle henkilölle (isovanhempi, muu henkilö), joka vastaa lapsen hoitamisesta.
  • Vanhempainpäivärahan minimitasoa nostetaan.
  • Kotihoidontukea porrastetaan niin, että tuki on korkeampaa alkuvaiheessa ja laskee lapsen iän myötä.
  • Varhaiskasvatuksen tarjontaa ja laatua varmistetaan niin, että ryhmät ovat kooltaan lapsen ikävaiheeseen sopivia ja pysyviä ja että henkilökunta on pysyvää ja pätevää.

Väestöliitto haluaa lisäksi kiinnittää huomiota Ruotsissa toteutettuun malliin, jossa tietty määrä osa-aikaista varhaiskasvatusta on esim. yli 3-vuotiaille maksutonta. Myös kotona pienen sisaruksen kanssa hoidettavien 3-5-vuotiaiden lasten tulisi olla mahdollista päästä osa-aikaiseen varhaiskasvatukseen ilman, että perhe menettää oikeuden kotihoidon tukeen.

Väestöliitto pitää tärkeänä, että lapsen edun näkökulma nostetaan uudistuksessa keskiöön ja että lapsi- ja perhejärjestöt kytketään tiiviisti mukaan myös uudistuksen jatkovalmisteluun.

Helsinki 26.9.2017

Eija Koivuranta
Toimitusjohtaja
Väestöliitto ry

 

 

 

 
 
 

Perhevapaauudistuksen perustuttava lapsen etuun ja perheiden valintoihin