Isovanhemmilla ja lastenlapsilla enemmän yhteisiä elinvuosia

20.12.2017

Isovanhempien apu lastenkasvatuksessa voi olla korvaamatonta. Mitä enemmän isovanhemmilla on yhteisiä elinvuosia lastenlastensa kanssa, sitä enemmän he voivat osallistua lastenlastensa elämään.

Tuoreessa väestöntutkimuksen vuosikirjassa ilmestyneessä artikkelissa Simon Chapman ja kumppanit tarkastelevat isovanhempien ja lastenlasten jakamaa yhteistä elinaikaa suomalaisiin kirkonkirjoihin perustuvalla sukupuuaineistolla. Professori Virpi Lummaan johtamassa tutkimuksessa perheitä seurataan 1700-luvun luvun lopulta aina 1900-luvun puoliväliin. Tällä aikavälillä isovanhempien ja lastenlasten yhteinen elinaika kasvoi huomattavasti. Vielä 1700–1800-luvuilla lastenlapsilla oli isoäiti elossa keskimäärin noin viisivuotiaaksi saakka, mutta 1950-luvulla syntyneillä lapsilla jo noin 24-vuotiaaksi saakka. Vastaavaan aikaan yhteiset elinvuodet isoisän kanssa kasvoivat parista vuodesta noin 16 vuoteen.

Nyt ilmestyneessä vuosikirjassa tarkastellaan lisäksi taloudellisen taantuman vaikutusta hedelmällisyyteen Suomessa, lisääntymisterveyden, erityisesti sukupuolitautien, vaikutusta henkiseen hyvinvointiin Intian köyhimmillä asuinalueilla sekä eroja sairauspäivärahoissa suomen- ja ruotsinkielisten välillä. Lisäksi esitellään MiKARELIA-tietokantaa, joka sisältää tietoja yli 160 000:sta Karjalasta 1940-luvulla pakkosiirretystä henkilöstä.

 

Lisätietoja:

Mirkka Danielsbacka, vieraileva toimittaja, mirkka.danielsbacka(at)vaestoliitto.fi

Antti O. Tanskanen, vieraileva toimittaja, antti.tanskanen(at)utu.fi

Anna Rotkirch, päätoimittaja, 040-7763086, anna.rotkirch(at)vaestoliitto.fi

 

Finnish Yearbook of Population Research, Vol. 52 (2017)

Väestötieteellistä vuosikirjaa julkaisee Väestöliitto yhteistyössä Suomen Väestötieteen Yhdistyksen ja Siirtolaisuusinstituutin kanssa.

 

 
 
 

Isovanhemmilla ja lastenlapsilla enemmän yhteisiä elinvuosia