Kun kaksi ihmistä perustaa perheen, kumpikin puolisoista tuo mukanaan palasia lapsuuskotinsa perhekulttuurista, näistä palasista rakennetaan sitten yhteinen oma perhekulttuuri, ns. kolmas kulttuuri. Tämä perheen sisäinen oma kulttuuri on jokaisessa liitossa erilainen.

Kun puhutaan monikulttuurisesta parisuhteesta, kulttuurirajat rikkovassa liitossa ei ole kyse liitosta, jossa kaksi erillistä kulttuuria eläisivät rinta rinnan, vaan pikemmin akkulturaatioprosessin* seurauksena luodusta, niin sanotusta kolmannesta kulttuurista, missä on osasia kummankin puolison omista kulttuureista.

Toimivassa monikulttuurisessa parisuhteessa rakennetaan ns. kolmas kulttuuri, johon otetaan puolisoiden parhaaksi katsomiaan asioita molemmista kulttuureista. Ei ole mitään valmista ohjetta, miten paljon tai missä määrin nojaudutaan mihinkin kulttuurin, vaan puolisot tekevät ratkaisun sen mukaan mikä tuntuu toimivalta kyseisen perheen kohdalla.

Kulttuurirajat rikkova liitto vaati onnistuakseen kompromisseja, sopeutumista puolin ja toisin ja ennen kaikkea toisen kulttuurin, mutta myös oman kulttuurin, ymmärtämistä.

Oman kulttuurin ymmärtäminen tekee uuden kulttuurin kohtaamisen helpommaksi. Henkilö, joka on oivaltanut seuraavansa oman kulttuurin sisältämiä kirjoittamattomia sääntöjä, näkee tällaisia sääntöjä myös muita kulttuureja edustavien elämässä. Hän osaa leimata kulttuureiden väliset eroavaisuudet nimenomaan vain erilaisuudeksi. Kyse ei ole eriarvoisuudesta, siitä että toinen olisi oikeassa ja toinen väärässä. (A.Raunio,1989)

Vaikka yksilökeskeinen ja yhteisökeskeinen kulttuuri eroavat suuresti toisistaan, puolisoilla voi olla muita yhdistäviä tekijöitä, kuten samankaltainen koulutustausta, samankaltainen arvomaailma tai sama uskonto.