Parisuhdekriisi ja ero ovat kaikissa parisuhteissa vaikeita asioita käsiteltäväksi. Monikulttuurisessa parisuhteessa on paljon sellaisia parisuhdetta ja kumppanien välistä vuorovaikutusta kuormittavia tekijöitä, jotka saattavat kärjistyä kriisitilanteissa.

Ammatillisten tukiverkostojen oletus siitä, että kriisissä olevalla on tietty tietotaso yhteiskunnan toimintaperiaatteista ei välttämättä toteudu maahanmuuttaja-asiakkaan kanssa.

Maahan muuttaneen kumppanin tiedon puute suomalaisen yhteiskunnan lainsäädännöllisistä perusteista, oikeuksista ja velvoitteista erotilanteessa sekä vanhemmuuteen ja lasten hoitoon liittyvistä asioista saattavat erokeskustelussa näyttäytyä ongelmien vähättelynä, välttelynä, vetäytymisenä tai aggressiona.

Erilaiset kulttuuriset käsitykset parisuhteesta, rakkaudesta ja erosta sekä kasvuyhteiskunnan arvot heijastuvat parisuhdekriiseissä puolisoiden tapaan käsitellä ongelmia. Kynnys ja mahdollisuudet hakea eroa vaihtelevat eri kulttuureissa. Lähtömaassa omaksuttu kulttuurinen tieto naisen ja miehen asemasta eron jälkeen sekä lasten huoltoon liittyvistä oikeuksista voivat vaikuttaa maahan muuttaneen kumppanin odotuksiin erokäsittelystä Suomessa.

Monikulttuurisen parisuhdetyön on erotilanteessa oltava hyvin informatiivista ja tietoa tarjoavaa, joskin on ymmärrettävä että kriisitilanne ei ole paras mahdollinen ajankohta tiedon vastaanottamiseen ja käsittelyyn. Molemmilla osapuolilla tulee olla mahdollisuus samaan, objektiiviseen tietoon ja yhdenvertaiseen tukeen. Monikulttuuriselle parisuhteelle erityisesti alkuaikoina tyypillinen riippuvuussuhde puolisoiden välillä voi vaikuttaa edelleen erotilanteessa ja jopa eron jälkeen. Maahan muuttaneen kumppanin tietopohja on saattanut vuosien ajan rakentua suomalaisen osapuolen tarjoaman informaation varaan. Maahan muuttaneen kumppanin mahdolliset syrjintä- tai rasismikokemukset voivat vaikuttaa hänen luottamukseensa viranomaisjärjestelmään ja tasavertaisen oikeuden toteutumiseen Suomessa.

Erotilanteissa tarvitaan kulttuurisensitiivistä tukea maahan muuttaneelle puolisolle, erityisesti niissä tilanteissa joissa maahan muuttaneelta puuttuu oma läheisverkosto Suomessa. Ero voi myös olla kulttuurisesti häpeällinen asia tai asia, joka torjutaan lähtökulttuurissa. Näissä tilanteissa maahan muuttanut ei saa minkäänlaista tukea läheisiltään. Monikulttuurisessa erotyöskentelyssä itsenäistymiskehitys ei aina toteudu odotetusti, mikä saattaa kärjistää tilannetta entisestään. Joissakin tilanteissa lähiverkoston puute voi ylläpitää parisuhteen kaltaista sitoutumista kumppaniin eron jälkeen. Toisinaan myös yksinäisyyden pelko tai lasten huoltoon ja kasvatukseen liittyvät kysymykset ylläpitävät parisuhteen kaltaista, toisen elämään liiaksi vaikuttamaan pyrkivää suhdetta vielä eron jälkeenkin.

Lasten asema erotilanteessa on aina turvattava. Monikulttuurisen parisuhteen erossa saattaa ongelmaksi muodostua jommankumman vanhemman pelko oman kulttuuriperinnön tai kielen vaarantumisesta lasten kasvatuksessa. Tämä voi johtaa vahvaan tukeutumiseen lapsiin tai negatiivisten tunteiden käsittelyyn lasten kanssa, ääritapauksissa lasten ja toisen vanhemman tapaamisten häirintään.