Vaikka eri alueiden kulttuurit eroavat toisistaan, maailman voi jakaa karkeasti yksilöllisyyttä korostavaan ja yhteisöllisyyttä korostavaan kulttuuripiiriin. Jaon perusteena voidaan pitää perhekäsitystä, joka vaikuttaa yksilön minäkuvaan, elämänkuvaan, perheen sisäisiin ihmissuhteisiin sekä suhteisiin lähiympäristön kanssa.

Yksilöllisessä (individualistisessa) kulttuurissa ihmisen identiteetti ja maailmankuva on minäkeskeinen. Jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa itsestään ja omista teoistaan, joten täysi-ikäisellä kansalaisella on oikeus omiin elämänvalintoihinsa. Perheeksi käsitetään ydinperhe. Yhteiskunta rakentuu sen perusoletuksen varaan, että jokainen huolehtii pääasiassa itsestään ja omasta ydinperheestä. Näin keneltäkään edellytetä, että hän kantaisi vastuutaan esim. huonommin toimeentulevista sukulaisistaan. Yhteiskunta huolehtii vanhuksista sekä sosiaalisesti heikommassa asemassa olevista kansalaisista, kun jokainen maksaa veronsa.

Yhteisökeskeisessä (kollektiivisessa) kulttuurissa on tyypillistä ”me-keskeisyys”. Identiteetti ei perustu yksilöön vaan ryhmään, jonka jäsen kukin on syntymästään lähtien. Yhteisön jäseneksi voi tulla myös avioliiton tai adoption kautta. Yhteisö voi olla laajennettu perhe (extended family), heimo, klaani tai kyläyhteisö. Koska jokainen yksilö on riippuvainen yhteisöstään, yhteisön etu on myös kaikkien sen jäsenten etu. Eturistiriitatilanteissa yhteisön tarpeet ohittavat yksilöiden omat tarpeet. Yhteisön jäsenet eivät ole tasa-arvoisia, vaan jokaisella ryhmän jäsenellä on oma paikkansa yhteisössä. Asema yhteisössä määrittää myös yksilön velvollisuudet, jotka vaikuttavat henkilön käyttäytymiseen. Yksilöiden oletetaan käyttäytyvän roolimallien mukaisesti. Harmonian säilymistä yhteisössä pidetään yksilön henkilökohtaisia oikeuksia tärkeämpänä. Vanhempia ja muita auktoriteettihenkilöitä kunnioitetaan, eikä heidän sanomisia tai tekemisiään kyseenalaisteta. Omavaltainen käytös voi johtaa yhteisöstä pois sulkemiseen.

Yhteisöllisessä kulttuurissa perheeksi ei käsitetä ydinperhettä, vaan laajempi perhe, johon kuuluu sukulaisia useammasta polvesta. Laajennetun perheen jäsenet ovat sekä aineellisesti ja henkisesti riippuvaisia toinen toisistaan. Monissa kollektiivisen kulttuurin maissa pidetään itsestään selvänä, että koko perhe osallistuu vähempiosaisten perheenjäsenten hyvinvoinnin ylläpitoon. Usein myös avioitumisen jälkeen edellytetään taloudellista huolehtimista omista ja puolison vanhemmista sekä avuntarpeessa olevista sisaruksista ja heidän lapsistaan.