Mikä pitää pitkät avioliitot koossa ja onnellisina?

16.8.2016

Kuva: Shutterstock.

Parisuhdeodotukset ovat muuttuneet. Parisuhteelta odotetaan enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Samalla odotukset sukupuolirooleittain jaetuista kotitöistä ovat muuttuneet. Nyt kumpi tahansa puolisoista voi tarttua kodin ”sotkuisiin töihin”. Elinikäinen parisuhdeonni on yhä ihanne, johon tukeudutaan, mutta yhä useammilta puuttuu omien vanhempien antama esimerkki yhdessä pysyneistä, sitoutuneista vanhemmista.

Yhdysvaltalainen tutkijaryhmä kiinnostui siitä, mitä yli kymmenen vuotta yhdessä olleet, perheelliset aikuiset sanoisivat itse. Mikä pitää parit yhdessä? Varhaisemmat tutkimukset listaavat ”vanhojen parien salaisuudeksi” rakkauden, kunnioituksen, ystävyyden ja hyvän vuorovaikutuksen. Lisäksi tunne oikeudenmukaisuudesta, sitoutuminen parisuhteeseen yli yksilöllisten tarpeiden sekä kotitöiden ja päätöstenteon jakaminen ovat olleet tutkimustuloksissa pitkäaikaisen onnen takaajia.

Tohtori Alicia Nicoleaun tutkijaryhmä halusi tietää, mitä täsmälleen näillä parisuhdeonnen ritirimpsuilla tarkoitetaan. Miten ne toteutuvat käytännössä, miten parisuhdeonnen vahvistaminen täsmälleen tapahtuu?

Pareja haastateltiin yhdessä. Haastatteluista nousi kolme pääkategoriaa, joiden kautta pari toteuttaa toinen toistensa elämän helpottamista ja ”onnellistamista”.

Ensinnäkin: he tekevät päätökset yhdessä. ”Me soitamme toisillemme, jos olemme ostamassa jotain isompaa. Vaikkei tarvitsisi. Ihan vain kunnioituksen vuoksi” sanoo yksi haastatelluista vaimoista. ”Me päätämme aina yhdessä” sanoo toinen. ”Vaikka tiedän, että voin tehdä niin kuin haluan, minä menen kuitenkin juttelemaan hänen kanssaan asiasta ja teemme yhdessä päätöksen”.

Toiseksi: molemmat tekevät joustavasti kotitöitä. ”En voisi antaa hänen tulla työpäivän tai koulun jälkeen kotiin ilman, että ruoka olisi valmista. Sellainen sotii vain kaikkea sellaista vastaan, mihin uskon”, sanoo yksi haastatelluista aviomiehistä, ja toinen haastatelluista miehistä sanoo: ”Kun olen ollut työmatkalla, tulen kotiin ja alan siivota ja kokata ja tehdä mitä vain, että vaimo saisi levätä.” ”Yksi pesee pyykit ja toinen viikkaa ne kaappeihin”, eräs vaimoista selittää. ”Molemmat tekevät osuutensa”.

Kolmanneksi: molemmat omistavat henkilökohtaista aikaansa parisuhteen hyväksi. Tutkijat täsmentävät, että tämä tarkoittaa kummankin oman ajan organisoimista siten, että perheen ja parisuhteen tarpeet tulevat huomioiduiksi. ”Käymme edes kävelyillä, ellei muulle jää aikaa”. ”Jos olemme kotona ja toisen täytyy tehdä töitä, annamme sille aikaa. Mutta järjestämme kuitenkin aikamme niin, että meillä on aikaa jutella ja kuulla toisen kuulumiset”. ”Otamme omia viikonloppuja ilman lapsia ja silloin olemme oikeasti poissa.”

Tutkijoiden mukaan yhdessä pysyneiden, onnellisten ja perheellisten parien elämää kuvaa joustavuus. He joustavat eri elämäntilanteissa ja tulevat toista vastaan: ”Kun äitini sairastui, mies otti kotihommat vastatakseen ja minä vain lähdin hoitamaan äitiä” sanoo eräs haastateltava aviovaimo. ”Minulla oli 3–4 viikon työmatkoja Malesiaan. Vauvat olivat silloin pieniä. Mies vain otti ja huolehti silloin kaikesta.”

Tutkittavilla parisuhdeonnen hoitaminen oli syvällä heidän asennoitumisessaan parisuhteeseen ja koko elämään: ”Mitä tahansa tapahtuu, voimme luottaa toisiimme”. Asennoituminen tulee ilmeiseksi teoissa, joita kumppanit tekevät toisilleen. He antavat toisilleen lepohetkiä lastenhoidosta, jakavat kotitöitä joustavasti ja omistautuvat toisilleen ilman kännyköitä ja tietokoneita, kun he viettävät kahdenkeskistä aikaa. He rentoutuvat yhdessä, syövät perheen kanssa, näkevät itsensä tiiminä, hoitavat asioita ja hassuttelevat yhdessä.

Parisuhdeonnen hoitaminen oli myös sen varmistamista, että kumppani saa apua ja tukea arjessaan: ”Kun tulin kotiin, mies oli kokannut ja laittanut kylpyvetenikin valumaan”, sanoi yksi vaimoista. Tärkeää on huomata, että kun molemmat puolisot asettavat kumppanin ja parisuhteen onnen tavoitteekseen, tämä näyttää vahvistavan parisuhteen pysyvyyttä ja vakautta. Esimerkiksi joustavuus kotitöissä ei yksin pidä yllä parin tunneyhteyttä. Parisuhteen asettaminen ykkössijalle pitää.

Tutkimuksessa suurin osa miehistä asetti parisuhteen tärkeyden korkealle omassa tärkeysjärjestyksessään. Useat tutkituista aviomiehistä kertoivat oppineensa kehittämään tätä ominaisuutta ajan kanssa. Toisaalta parisuhteet, joista puuttui joustavuutta elämäntilanteisiin reagoimisessa ja kotitöiden jakamisessa, kykenivät kohentamaan tätä ominaisuutta. Erityisesti vaimot kokivat eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, kun joustavuutta puuttui. Aviomiehet kykenivät joustamaan paremmin, kun puoliso kertoi tyytymättömyydestään.

Psykologian tohtori Paul Amato tutkijaryhmineen havaitsi jo vuonna 2007, että parisuhteet, joissa kotitöiden jakautuminen koettiin epäoikeudenmukaiseksi, raportoivat enemmän konflikteja ja olivat todennäköisemmin eroamassa. Alicia Nicoleaun ryhmän tutkimus vahvisti saman tuloksen. Jälkimmäisten mielestä kotitöiden jakaminen lisäksi ilmentää puolisoiden sitoutumista toisiinsa ja parisuhteeseensa. Päätöksenteon jakaminen antoi molemmille sananvaltaa ja arvostusta suhteessa, ja yhteisen ajan järjestäminen ilmensi parisuhteen arvoa kummankin silmissä. Yhteinen aika mahdollisti intiimejä, läheisyyttä ylläpitäviä hetkiä.

Mikä sitten oli näiden yli kymmenen vuotta vanhojen parien ”salaisuus”? Se, että he kykenivät lukemaan toistensa tarpeita ja vastasivat niihin. Susan sanoi: ”Olemme samalla aaltopituudella. Vaikka en edes sano mitään, niin silti… ja sitten ihmettelen, että mistä hän tiesi, että juuri tätä minä tarvitsin? Ymmärrätkö? Hän lukee minua ja minä häntä.” Kun parit ymmärsivät toisiaan yhä paremmin, se vahvisti heidän turvallisuudentunnettaan ja varmuutta itsestään parina. Ja päinvastoin: Kun puolisot eivät ymmärtäneet toisiaan, syntyi vallan epätasapaino, jossa yhden epäiltiin saavan suhteelta enemmän kuin toisen.

Pitkäaikaisissa ja onnellisissa parisuhteissa onnellisuus saavutetaan ja ylläpidetään molempien ollessa joustavia ja priorisoidessa parisuhdetta. Tämä ilmenee jaettuina kotitöinä, jaettuna päätöksentekona ja siten, että molemmat kumppanit omistavat henkilökohtaista aikaansa puolisolleen.

Heli Vaaranen
Parisuhdekeskuksen johtaja

Lähde:

Nicoleau, Alicia et.al (2014): Doing What It Takes To Make It Work: Flexibility, Relational Focus, and Stability Among Long-Term Couples With Children. Journal of Family Issues 2016. Vol.37(12) 1639 – 1657.

Otteet haastatteluista ovat kirjoittajan vapaasti suomentamia.