Hyvä parisuhde tuottaa elämään suurta tyydytystä ja iloa. Se on tutkitusti tärkeä elämänlaatua parantava tekijä. Parisuhdetyytyväisyydellä on suuri merkitys vanhemman hyvinvointiin ja  jaksamiseen. Toimivissa parisuhteissa vanhemmilla on vähemmän henkisiä paineita ja vähemmän sairastavuutta. Parisuhteen toimivuus heijastuu lasten hyvinvointiin. 

Vanhemmat painivat sen kanssa, miten vastata lapsen tarpeisiin ja samalla huolehtia riittävästi toisistaan kumppaneina. Uhkana on, että vanhemmuus nielaisee parisuhteen. Kannustamme pareja ottamaan tunnin viikossa aikaa toisilleen

Parisuhde on tavallisesti vanhemmuuden tärkein tuen lähde. Jotta vanhempi pystyy olemaan lasta varten, tarvitsee hän itsekin tukea ja huolenpitoa. Vanhempien läheinen ja lämmin parisuhde auttaa vanhempia reagoimaan lapsen tarpeisiin johdonmukaisesti ja riittävän herkästi. Huonosti toimiva parisuhde voi olla uhka vanhemman hyvinvoinnille ja lapsen kehitykselle.

 

Parisuhdetta tukemalla vaikutetaan

  • vanhemmuuden laatuun
  • vanhempien hyvinvointiin ja terveyteen
  • parisuhteen hyvinvointiin
  • perheväkivallan ehkäisyyn
  • erojen ehkäisemiseen
  • lapsen suotuisaan kasvuun ja kehitykseen
 

 

Miten lapsen tulo vaikuttaa parisuhteeseen?

Lapsen syntymä on elämän suurimpia ilonaiheita. Lapsen tulo on usein suuri tyytyväisyyden ja elämän merkityksellisyyden lähde. Samalla vanhemmaksi tulo on molempia koetteleva kehityskriisi ja yhteinen kasvun mahdollisuus. On luonnollista, että parisuhde muuttuu, kun perheeseen tehdään tilaa uudelle jäsenelle.

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla vanhemmista tyytyväisyys parisuhteeseen heikkenee lapsen syntymän jälkeen. Pikkulapsivaiheessa vanhempien riski erota on suurimmillaan ja riski parisuhdeväkivaltaan kasvaa. Toisaalta myös sitoutuneisuus suhteeseen vahvistuu. Moni uskoo, että pikkulapsivaiheen tavalliset haasteet eivät tule koskemaan omaa perhettä. Tieto ohimenevän vaiheen kuormittavuudesta ja siihen varautuminen voivat suojata parisuhdetta.

 

Tavanomaiset parisuhteen muutokset lapsen tulon myötä

  • Parin stressi lisääntyy
  • Kahdenkeskinen aika vähenee dramaattisesti
  • Ristiriidat lisääntyvät
  • Seksiin tulee taukoa tai se vähenee. Seksuaalisen halun ja kehonkuvan muutokset ovat tavallisia. Erogeeniset alueet voivat muuttua.
  • Elämä pienen vauvan kanssa on rytmitöntä. Vauva nukkuu ja syö epäsäännöllisesti. Vauvan hoiva on ympärivuorokautista. Univaje voi aiheuttaa masentuneisuutta tai ärtyneisyyttä vanhemmissa.
  • Kotityöt lisääntyvät ja perheen työnjako voi muuttua perinteisemmäksi ja epätasa-arvoisemmaksi, kuin odotukset ovat. Tämä voi aiheuttaa tyytymättömyyttä erityisesti äideissä.  
  • Vauvan äiti saattaa olla vetäytynyt, kääntynyt vauvan puoleen ja tunnetasolla etäinen suhteessa puolisoon. Tämä voi vieraannuttaa isää/puolisoa. 
  • Isät/puolisot saattavat kantaa huolta perheen taloudesta ja tehdä pitkää työpäivää.
  • Äiti/kotivanhempi saattaa kärsiä yksinäisyydestä.
  • Isät/puolisot saattavat vetäytyä töihin ja kärsiä ulkopuolisuudesta. Vähentynyt seksi ja tunnetason läheisyys voi saada puolison vetäytymään yhä enemmän. Myös kokemukset perhepalveluista voivat ruokkia ulkopuolisuuden kokemusta. Esimerkiksi ”äitiysneuvola” ja ”äitiyspakkaus” ovat naisille kohdennettuja sanoja.

 

 

 

Miten parisuhteen hyvinvoinnista voi huolehtia?

Parisuhdetyytyväisyyden heikentyminen ei ole vääjäämätöntä. Parisuhdeonnea voidaan pitää yllä melko tavanomaisillakin keinoilla. Parit, jotka pitävät kiinni yhteisestä ajasta lapsen tulon jälkeen, ovat keskimäärin tyytyväisempiä ja vähemmän riitaisia.

 

Tutkimusten mukaan tärkeimmät parisuhdeonnea tukevat asiat pikkulapsiperheissä ovat

  • Kumppaneiden osallistuminen toistensa elämään; tunnetason tuki, läsnäolo, apu käytännön arjessa
  • Rakentava ja arvostava vuorovaikutus ja ristiriitojen sopiminen
  • Hellyys ja seksuaalisuus


Parisuhdetta suojaavat ja kuormittavat tekijät

Parit kokevat pikkulapsivaiheen yksilöllisesti. Kaikki parit eivät koe parisuhdetyytyväisyyden tyypillistä heikentymistä, vaan suhteen onnellisuus saattaa myös vahvistua. Ammattilaisten on hyödyllistä tunnistaa, mitkä parit todennäköisesti tarvitsevat erityistä tukea pikkulapsivaiheessa. Parit, joilla on niukalti parisuhdetta suojaavia tekijöitä ja monia kuormitustekijöitä tarvitsevat todennäköisesti vahvempaa tukea hyvän keskinäisen läheisyyden ylläpitämiseksi.

 

Parisuhdetta suojaavat tekijät Parisuhteen kuormitustekijät
Ystävien ja suvun tuki parisuhteelleUseammat kuormittavat elämänmuutokset samaan aikaan
Kumppaneiden myönteinen vuorovaikutus ja valmis ratkaista ristiriitojaNegatiiviset kokemukset lapsuuden perheestä (esim. omien vanhempien perheväkivalta tai ero) 
Realistiset ja yhteiset odotukset perhe-elämästäToisen/molempien mielenterveysongemat
Sitoutuneisuus ja sovinnollisuusKommunikaation vaikeudet
Tunne-elämän tasapainoisuusVaikeus tunteiden säätelyssä
Puolisoiden kyky jakaa huolenaiheita ja saada toisiltaan tukeaParisuhdeongelmat jo ennen lasten syntymää

 

Vanhemmat toivovat neuvolalta keskustelua, tietoa parisuhteesta ja parisuhteen vaiheista. Parisuhteen puheeksi ottaminen neuvolassa auttaa ehkäisemään vaikeuksien syvenemistä ja ohjaamaan tarvittaessa pareja eteenpäin. Kunnalliset perheneuvolat, perheasiain neuvottelukeskukset, Väestöliitto sekä yksityiset psykoterapeutit tarjoavat apua parisuhteen vaikeuksiin. Jos toisella vanhemmista on diagnosoitu mielenterveyden häiriö kuten masennus, voi yksityiseen paripsykoterapiaan hakea lääkärin lausunnolla Kelan tukea.  

Pikkulapsiperheen parisuhdepulmien selvittämiseen tulisi pyrkiä mahdollisimman nopeasti.  Parisuhdetietoutta on hyvä tarjota neuvolassa aktiivisesti keskustellen jo raskausaikana.

 

Nettiluento

”Parista perheeksi”
Psykologi, paripsykoterapeutti, Suvi Laru

Luennolla Suvi Laru kertoo, miten parisuhde muuttuu lapsen syntyessä ja millaisia parisuhteen haasteita pikkulapsiaikaan liittyy.

 

 

Lähteet

  • Bouchard, G. (2014). The quality of the parenting alliance during the transition to parenthood. Journal of Behaviour Science, 46(1), 20-28.
  • Cowan, C. & Cowan, P. (1992). The Landmark Ten-Year Study. When Partners Become Parents. The Big Life Change for Couples. Lawrence Erlbaum Associates: New Jersey. 
  • Doss, B. (2009). The Effect of the Transition to Parenthood on Relationship Quality: An Eight-Year Prospective Study. Journal of Personality and Social Psychology. 96(3), 601-619.
  • Gottman, J. & Gottman, J. (2008). And Baby Makes Three: The Six-Step Plan for Preserving Marital Intimacy and Rekindling Romance After Baby Arrives. Three Rivers Press: New York.
  • Gottman, J. & Gottman, J. (2006). A Workshop for New Parents Experiencing The Transition to Parenthood. Relationship Research Institute: Seattle.
  • Halford, K., Petch, J. & Creedy, D. (2015). Clinical Guide to Helping New Parents. The Couple CARE for Parents Program. Springer: New York.
  • Janhunen, K. & Oulasmaa, M. (2008). Äidin kielletyt tunteet. Väestöliitto: Helsinki.
  • Jämsä, J. & Kalliomaa, S. (2010). Isyyden kielletyt tunteet. Väestöliitto: Helsinki.
  • Keizer, R. & Schenk, N. (2012). Becoming a parent and relationship satisfaction: A longitudinal dyadic perspective. Journal of Marriage and Family, 74(4), 759-733.
  • Kohn, J., Rholes, S., Simpson, J. Martin, A., Tran, S. & Wilson, C. (2012). Changes in marital satisfaction across the transition to parenthood: The role of adult attachment orientations. Personality & Social Psychology Bulletin, 38(11), 1506-22.
  • Kontula, O. (2009). Parisuhdeonnen avaimet ja esteet: Perhebarometri. Väestöntutkimuslaitos - Katsauksia E 38/2009. VL-Markkinointi: Helsinki
  • Kontula, O. (2013). Yhdessä vai erikseen? Tutkimus suomalaisten parisuhteiden vahvuuksista, ristiriidoista ja erojen syistä. Väestöntutkimuslaitos - Katsauksia E 47/2013. VL-Markkinointi: Helsinki.
  • Malinen K. (2011). Parisuhde pikkulapsiperheessä. Väitöskirja. Jyväskylän ylipisto.
  • Pinquart, M. & Teubert, D. (2010) A Meta-analytic Study of Couple Interventions During the Transition to Parenthood. Family Relations, 59, 221-231.