Tietoa munasolun luovutuksesta

7.12.2015

Kuka soveltuu luovuttajaksi? Miten luovutus käytännössä tapahtuu? Maksetaanko siitä korvaus?

Luovutettuja munasoluja voidaan käyttää hedelmöityshoidossa, mikäli toistetuissa lapsettomuushoidoissa lapsettomuuden syy on todettu munasoluperäiseksi tai munasarjojen toiminta on loppunut ennenaikaisesti (POI) synnynnäisen häiriön (esim. kromosomaaliset syyt) tai muun sairauden vuoksi.
 

Kuka soveltuu luovuttajaksi?

Munasolujen luovuttajan tulee olla alle 36-vuotias, jos munasoluja annetaan tuntemattomalle saajalle. Jos parilla on oma tunnettu luovuttaja, hänen ikänsä pitää olla alle 39 vuotta. Luovuttajan terveydentilan tulee olla hyvä. Hänellä tai hänen lähisuvussaan ei saa olla sellaista vakavaa periytyvää sairautta tai tarttuvaa tautia, joka voisi aiheuttaa vakavan sairauden hedelmöityshoitoa saavalle naiselle tai hoidon tuloksena syntyvälle lapselle. Motiivina hoidolle tulee olla auttamishalu.
 

Luovutusrekisteri

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (VALVIRA) ylläpitää luovutusrekisteriä. Luovuttajan tulee suostua siihen, että hänen henkilötietonsa tallennetaan luovutusrekisteriin ja että nämä henkilötiedot voidaan luovuttaa hoidon tuloksena syntyneelle henkilölle hänen täytettyään 18 vuotta, mikäli hän niitä pyytää.
 

Neuvontakäynti

Ensimmäisellä käyntikerralla luovutusta harkitseva täyttää terveystietolomakkeen, jolla kartoitetaan luovuttajan sekä hänen lähisukunsa terveyttä, luovuttajan elintapoja ja mahdollisia suvun perinnöllisiä sairauksia koskevat asiat. Hoitaja haastattelee luovuttajaehdokkaan ja tekee mahdollisia lisäkysymyksiä. Lisäksi hän kertoo munasolujen luovutukseen liittyvät lainopilliset seikat sekä kertoo miten luovuttaminen käytännössä tapahtuu. 
 

Terveystarkastus

Lääkärin terveystarkastuksessa arvioidaan erityisesti luovuttajan soveltuvuutta ja luovutuksen turvallisuutta. Mikäli luovutuskriteerit täyttyvät, luovuttaja allekirjoittaa luovutussuostumuksen ja hoitoon tutkitaan vaadittavat pakolliset laboratoriotutkimusnäytteet.
 

Hoidon toteutus

Munasolujen luovuttajan lääkitysohjelmana käytetään joko ns. lyhyttä (GnRh-antagonisti) tai pitkää (GnRh-agonisti) ohjelmaa. Suunnittelukäynnillä hahmotellaan luovutuksen aikataulu, opetetaan lääkkeiden pistäminen ja hän saa mukaansa tarvittavat lääkkeet.

Lyhyessä IVF-ohjelmassa luovuttaja pistää kuukautiskierron alusta päivittäin FSH-lääkettä vatsan ihon alle. Munarakkuloiden kasvua seurataan ultraäänitutkimuksilla 3-5 päivän välein ja hoitoon liitetään yleensä 5 – 7 pistospäivän jälkeen päivittäinen jarrutus- eli antagonistipistos, jonka tarkoituksena on estää munasolujen ennenaikainen irtoaminen.

Pitkässä ohjelmassa hoito aloitetaan nenäsumutteella tai vatsan ihon alle annettavalla pitkävaikutteisella pistoksella tai kapselilla, jonka tarkoituksena on jarruttaa omaa hormonitoimintaa. Jarruttava hormonilääkitys aloitetaan noin viikko ennen kuukautisvuodon alkamista. Munarakkuloiden kasvua stimuloidaan päivittäisellä FSH-lääkkeellä.

Kun munarakkulat ovat sopivan kokoisia (suurimmat välillä 17 – 20 mm), annetaan munasolut lopullisesti kypsyttävä ja munasolujen irtoamisen laukaiseva ns. irrotuspistos.
 

Munasolujen keräys

Luovuttaja tulee toimenpiteeseen ravinnotta. Ennen toimenpidettä luovuttaja saa suonikanyylin kautta rauhoittavaa tai/ja kipulääkettä. Lisäksi emättimen pohjukka puudutetaan. Munasolut kerätään ultraääniohjatusti emättimen kautta. Toimenpide kestää 10 – 20 minuuttia ja seuranta lepohuoneessa sen jälkeen yleensä pari tuntia. On toivottavaa, että luovuttajalla on hakija. Sairauslomaa kirjoitetaan 1 – 2 vrk.

Hoidon aikana luovuttajan on huolehdittava omasta ehkäisystään seuraaviin kuukautisiin asti.  

Toimenpiteen jälkeen on syytä välttää fyysisesti raskasta liikuntaa munasarjojen turvotuksen vuoksi. Jälkitarkastus tehdään yleensä 3-6 viikkoa munasolujen keräyksestä. Jälkitarkastuksessa lääkäri varmistaa toipumisen IVF-hoidosta.