Sopivan kumppanin puuttuminen on tutkimusten perusteella tavallisimpia syitä siihen, että lastenhankintaa siirretään tai siitä on kokonaan luovuttu.

Vuonna 2015 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan lapsettomista alle 35-vuotiaista miehistä lähes puolet ilmoitti sopivan kumppanin puuttumisen hyvin tärkeäksi syyksi siihen, ettei lastenhankinta tuntunut ajankohtaiselta. Saman ikäisistä naisista kumppanin puuttumista piti hyvin tärkeänä syynä 37 prosenttia.

Myös 35 vuotta täyttäneillä lapsettomilla miehillä ja naisilla kumppanin puuttuminen on tärkeä syy siihen, että lastenhankinta siirtyy tai siitä on luovuttu kokonaan. Tämän ikäisillä perusteena ovat lisäksi myös muut, usein totuttuun elämäntyyliin ja omaan ikään liittyvät, syyt. Hieman harvempi kuin joka kolmas 35–44-vuotias lapseton nainen piti kumppanin puuttumista tärkeänä syynä siihen, ettei lastenhankintaa pidetty enää ajankohtaisena. Saman ikäisistä miehistä lähes 40 % piti sopivan kumppanin puuttumista tärkeänä syynä lastenhankinnasta luopumiselle.

Tilastokeskuksen perhetilastojen 2014 mukaan ilman parisuhdetta eli 46 prosenttia 20–44-vuotiaista miehistä ja hieman alle 30 prosenttia naisista. Yksineläjien osuus on kasvanut selvästi parin vuosikymmenen aikana: vain nuorimmassa ikäryhmässä, 20–24-vuotiaat, ilman parisuhdetta elävien osuus on pysynyt lähes muuttumattomana. Poikkileikkaustiedot kertovat kuitenkin vain kyseisenä vuonna parisuhteessa asuvien osuuksista eivätkä anna kuvaa siitä, kuinka moni ylipäätään solmii yhden tai useampia parisuhteita elämänsä aikana.

Yksinelämisen yleistyminen eri ikäryhmissä johtuu kuitenkin suurelta osin siitä, että avo- ja avioliittojen purkautuminen on verraten yleistä ja moni päätyy yksineläjäksi myöhemmässä elämänvaiheessa.

Anneli Miettinen

Tutkija,
Väestöliiton Väestöntutkimuslaitos