Hyvä ystävä vaikuttaa sinuun ja elämääsi

13.2.2015

Ystäväsi vaikuttavat sinuun todennäköisesti enemmän, kuin olet ajatellut. Hyvät ystävyyssuhteet laskevat kolesteroli- ja stressihormonitasoja. Ystävän ajatteleminen hankalassa tilanteessa laskee verenpainetta ja pienentää sydämen lyöntitiheyttä. Hyvät ystävyyssuhteet parantavat mielialaa ja nostavat itsetuntoa. Yksinäisyys puolestaan lyhentää elinikää ja lisää riskiä sairastua masennukseen.

Turvallisessa aikuisten välisessä ystävyydessä on neljä keskeistä tuntomerkkiä. Hyvässä ystävyyssuhteessa tunnet olevasi täynnä toivoa omasi ja ystäväsi tulevaisuuden suhteen. Ystävät luottavat toisiinsa. Hyvässä ystävyyssuhteessa on mahdollista ilmaista itseään, ja neljänneksi molemmat ovat tyytyväisiä ystävyyteen.

Hyvässä ystävyyssuhteessa voit kokea ystävän ymmärtävän ja välittävän tarpeistasi – ja vastaavan niihin. Voit kaivata asioiden jakamista, tukea tunnemyrskyyn tai apua tiukan paikan tullen, esimerkiksi pikaista lainaa tai muuttoapua.

Naisten ja miesten ystävyyssuhteet ovat erilaisia. Naiset jakavat enemmän tunteita keskenään. Miehet taas tekevät ja esimerkiksi urheilevat enemmän yhdessä.

Ystävyyttä läpi elämän

Lapsuuden aikaisilla ystävyyssuhteilla on pitkäaikaisia hyötyjä. Tutkimusten mukaan hyvät lapsuuden ja nuoruuden aikaiset ystävyyssuhteet ennustavat onnellisuutta ja hyvinvointia aikuisuudessa. Niiden on todettu olevan yhteydessä myös ammatilliseen menestymiseen.

Aikuisena olet onnekas, jos saat työskennellä hyvän ystävän kanssa. Työskentely parhaan ystävän kanssa lisää seitsenkertaisesti sitoutumistasi työhösi. Ihmiset, joilla on vähintään kolme ystävää työpaikalla, ovat 96 % todennäköisemmin tyytyväisempiä elämäänsä kuin ne, joilla on pulaa hyvistä työkavereista.  

Perheellistyminen vähentää ystävien kanssa vietettyä aikaa, mutta kumppani ei voi korvata kaikkia sosiaalisia suhteita. Varsinkin erotessa ystävien merkitys korostuu.

Vanhuudessa ystävyyssuhteet vähentävät masennusta ja pitävät ajattelun kirkkaana.

Tunteet siirtyvät ystävältä toiselle

Tutkittaessa 12 000 ihmistä 30 vuoden ajan havaittiin, että ne, joilla on onnellisia ystäviä, ovat itsekin todennäköisemmin onnellisia. Jokainen iloinen ystävä lisäsi mahdollisuutta onnellisuuteen 15 % verran. Jopa ystävien ystävät vaikuttivat koettuun onneen: vaikka et koskaan tapaisi ystäväsi ystävää, hänen onnellisuutensa nostaa 10 %:lla sinun todennäköisyyttäsi olla onnellinen. Samoin, jos ystäväsi alkaa tuntea itsensä yksinäiseksi, sinäkin tunnet itsesi yksinäiseksi 52 % todennäköisemmin. Tunteet tarttuvat.

Ystävillä on vaikutusta myös tuuriin rakkaudessa. Moni kohtaa tulevan kumppaninsa ystävien kautta. Samoin ystävät vaikuttavat parisuhteen jatkumiseen: nuoret parit eroavat todennäköisemmin, jos heidän ystävänsä eivät hyväksy heidän kumppaniaan – vaikka he itse olisivat tyytyväisiä parisuhteeseensa.

Minkälainen ystävä sinä olet?

Kokemuksesi lapsuuden ihmissuhteista vaikuttavat siihen, minkälainen ystävä olet. Turvallisesti kiintynyt ihminen näkee sekä itsensä että ystävänsä myönteisessä valossa. Hän pystyy olemaan myötätuntoinen. Hän pitää siitä, että hän saa tukea omille tunteilleen.

Välttelevästi kiintynyt ihminen puolestaan ahdistuu liian läheisestä ystävyydestä. Hän suhtautuu muihin epäilevästi, jolloin hänen on vaikea kokea muita hyviksi ystäviksi. Välttelevästi kiintynyt auttaa muita yleensä silloin, kun hänen on pakko tai kun hän hyötyy siitä itse. Hän pitää enemmän konkreettisista neuvoista kuin tunnetason tuesta.

Ahdistuneesti kiintynyt ystävä pelkää hylätyksi tulemisesta ja takertuu läheisiinsä. Hän saattaa toisinaan olla tunkeileva ja kontrolloiva ystävä. Hyvää ystävyyttä on nimittäin myös se, että osaa olla sopivasti puuttumatta toisen asioihin.

Jokaisella on heikkoutensa ja vahvuutensa ystävänä. Täydellisiä ystäviä ei ole, mutta hyvät ystävät uskaltavat kertoa toiveistaan ja tarpeistaan, ja he selviävät yhdessä ristiriidoista.

Tutkimukset osoittavat, että valitsemme ystäviä, joiden uskomme auttavan meitä tulemaan parhaiksi mahdollisiksi itseksemme. Hyvät sosiaaliset verkostot auttavat muuttumaan ja oppimaan uutta. Ystävät rohkaisevat sinua eteenpäin niin työssä kuin vapaalla.

Elina Nurminen

Psykologi

Väestöliiton Parisuhdekeskus

Lähteet:

Ackerman, J. M. & Kenrick, D. T. (2009) Cooperative courtship: Helping friends raise and raze relationship barriers. Personality and Social Psychology Bulletin, 35(10), 1285–1300.

Brock, R. L. & Lawrence, E. (2009) Too much of a good thing: Underprovision versus overprovision of partner support. Journal of Family Psychology, 23(2), 181–192.

Brown, J.L.; Sheffield, D.; Leary, M. R. & Robinson, M. E. (2003) Social support and experimental pain. Psychosomatic Medicine, 65(2), 276–283.

Cacioppo, J. T; Fowler, J. H. & Christakis, N. A. (2009) Alone in the crowd: The structure and spread of loneliness in a large social network. Journal of Personality and Social Psychology, 97(6), 977–991.

Christakis, N. A. & Fowler, J. H. (2009) Connected: The surprising power of our social networks and how they shape our lives. New York: Little, Brown.

Davila, J. & Kashu, D. A. (2009) Secure base processes in couples: Daily associations between support experiences and attachment security. Journal of Family Psychology, 23(1), 76–88.

Etcheverry, P. E; Le, B. & Charania, M. R. (2008) Perceived versus reported social referent approval and romantic relationship commitment and persistence. Personal Relationships, 15(3), 281–295.

Feeney, J. A. & Noller, P. (2004) Attachment and sexuality in close relationships. Teoksessa J. H. Harvey; A. Wenzel. & S. Sprecher (toim) The handbook of sexuality in close relationships, 183–201, Mahwah, NJ: Erlbaum.

Fiori, K. L. & Jager, J. (2011) The impact of social support networks on mental and physical health in the transition to older adulthood: A longitudinal, pattern-centered approach. International Journal of Behavioral Development, 36(2), 117–134.

Howland, M. & Simpson, J. A. (2010) Getting in under the radar: A dyadic view of invisible support. Psychological Science, 21(12), 1878–1885.

Lehmiller, J. J. & Agnew, C. R. (2007) Perceived marginalization and the prediction of romantic relationship stability. Journal of Marriage and Family, 69(4), 1036–1049.

Maisel, N. C. & Gabke, S. L. (2009) The paradox of received social support: The importance of responsiveness. Psychological Science, 20(8), 928–932.

Miller, R. S. (2012) Intimate Relationships. New York: McGraw-Hill Companies.

Olsson, C. A.; McGee, R.; Nada-Raja, S. & Williams, S. M. (2013) A 32-year longitudinal study of child and adolescent pathways to well-being in adulthood. Journal of Happiness Studies, 14(3), 1069–1083.

Pulkki-Råback, L. ym. (2012) Living alone and antidepressant medication use: a prospective study in a working-age population. BMC Public Health 2012, 12:236, doi:10.1186/1471-2458-12-236

Rath, T. (2006) Vital friends: The people you cant´s afford to live without. New York: Gallup Press.

Roisman, G. I.; Masten, A.S.; Coatsworth, J. D. & Tellegen, A. (2004) Salient and emerging developmental tasks in the transition to adulthood. Child Development, 75(1), 123–133.

Seeman, T. E.; Singer, B. H.; Ryff, C. D.; Love, G. D. & Levy-Storms, L. (2002) Social relationships, gender, and allostatic load across two age cohorts. Psychosomatic Medicine, 64(3), 395–406.

Smith, T. W.; Ruiz, J. M. & Uchino, B. N. (2004) Mental activation of supportive ties, hostility, and cardiovascular reactivity to laboratory stress in young men and women. Health Psychology, 23(5), 476–785.

Uchino, B. N.; Cacioppo, J. T. & Kiecolt-Glaser, J. K. (1996) The relationship between social support and psychological processes: A review with emphasis on underlying mechanisms and implications for health. Psychological Bulletin, 119(3), 488–531.

Welch, R. D. & Houser, M. E. (2010) Extending the four-category model of adult attachment: An interpersonal model of friendship attachment. Journal of Social and Personal Relationships, 27(3), 351–368.